Haimasyövän palliatiivinen hoito

Valtaosa haimasyövistä ja sappiteiden syövistä todetaan sairauden levinneessä vaiheessa. Vaikka levinnyttä syöpää ei voida parantaa, voidaan joissakin tapauksissa sen etenemistä jarruttaa. Oireita voidaan lievittää palliatiivisen hoidon keinoin.

Haimasyöpään sairastuu noin 1 000 ja sappirakon tai sappiteiden syöpään noin 300 suomalaista vuosittain. Valtaosa haimasyövistä ja sappiteiden syövistä todetaan sairauden levinneessä vaiheessa, missä syöpä on lähettänyt etäpesäkkeitä muihin sisäelimiin tai luustoon. Vaikka levinnyttä syöpää ei voida parantaa, voidaan sen etenemistä joissakin tapauksissa jarruttaa syöpälääkehoidoin ja oireita lievittää palliatiivisen hoidon keinoin.

On tärkeää kertoa hoitavalle lääkärille ja henkilökunnalle oireista, sillä syövän aiheuttamia oireita voidaan hyvin lievittää. Oireita lievittävää eli palliatiivista hoitoa annetaan samanaikaisesti syöpälääkehoitojen kanssa, ja sitä jatketaan kun syöpälääkehoidoista luovutaan eli kun siirrytään oireenmukaiseen hoitoon.

Haitarin otsikkotaso2
Tavallisimmat oireet

Oireet riippuvat kasvaimen ja etäpesäkkeiden sijainnista. Haima- ja sappitiesyövät lähettävät etäpesäkkeitä tyypillisimmin maksaan, vatsaonteloon ja keuhkoihin mutta myös muihin elimiin. Katso tarkemmin etäpesäkkeiden aiheuttamat tavallisimmat oireet.

Keltaisuus

Haima- ja sappiteiden syövät tukkivat herkästi sappiteitä ja aiheuttavat sapen virtauksen estymisen, mistä seuraa ihon ja silmän valkuaisten muuttuminen keltaisiksi, virtsan muuttuminen tummaksi ja ulosteen harmaaksi, koska sappiväriaine ei pääse suoleen (sappi värjää ulosteen ruskeaksi). Keltaisuus on usein ensioire haima- ja sappiteiden syövässä. Tukkeutuneet sappitiet pyritään avaamaan ns. stentillä eli proteesilla. Tavallisimmin stentti viedään sappiteihin mahalaukun tähystyksellä. Keltaisuus alkaa hiljalleen helpottaa.

Kipu

Haiman ja sappiteiden läheisyydessä on hermopunos. Kasvaimen painaessa hermopunosta aiheuttaa se ylävatsalle kipua, joka voi säteillä selkään. Morfiinin kaltaiset kipulääkkeet sekä hermokivun hoidossa käytetyt lääkkeet ovat tehokkaita. Hermopunos voidaan myös puuduttaa. Puudutus tehdään tietokonekuvausohjauksessa.

Hengenahdistus ja muut hengitystieoireet

Yksittäiset keuhkopesäkkeet ovat usein vähäoireisia. Keuhkopesäkkeiden lisääntyessä voivat ne aiheuttaa hengenahdistusta tai yskänärsytystä. Hengenahdistusta voidaan lievittää lääkkein, sädehoidolla (kasvaimen ahtauttaessa keuhkoputkea) tai punktoimalla keuhkopussiin kertynyttä nestettä.

Maksapesäkkeet ja nesteen kertyminen vatsaonteloon

Yksittäiset maksapesäkkeet ovat usein vähäoireisia. Maksapesäkkeet oireilevat yleensä vasta, kun pesäkkeitä on paljon ja maksan toiminta alkaa häiriintyä. Maksan toiminnan vajauksesta seuraa alaraajaturvotuksia, nesteen kertymistä vatsaonteloon, häiriöitä sapen virtauksessa ja siten väsymystä ja ruokahalun heikkenemistä.

Vatsaonteloon voi kertyä nestettä myös vatsaonteloon levinneestä syövästä johtuen. Nesteen kertymisestä johtuen vatsa suurenee ja on pinkeä ja pömppö. Nestettä voidaan poistaa joko kertapunktiolla tai dreenin kautta useamman päivän aikana. Oireet helpottuvat yleensä välittömästi. Väsymystä ja ruokahaluttomuutta voidaan lievittää muun muassa kortisonilla ja turvotuksia sidoksilla tai tukisukilla.

Suolen toiminnan häiriöt

Vatsaonteloon levinnyt syöpä häiritsee suolen toimintaa ja aiheuttaa pahoinvointia ja ummetusta. Sekä pahoinvointia että ummetusta voidaan tehokkaasti lievittää lääkkein.

Joskus voi kehittyä suolitukos, mikä voi edellyttää leikkaushoitoa. Suolitukoksessa oireena on ummetus, pahoinvointi, oksentelu ja vatsakivut. Suolitukos edellyttää päivystyksellistä hoitoa (ota yhteyttä omaan hoitoyksikköön tai päivystykseen), tai pitkälle edenneessä syövässä oireita voidaan lievittää myös lääkkein, mikäli leikkaus ei ole mahdollinen.

Väsymys ja ruokahaluttomuus

Pitkälle edennyt syöpä aiheuttaa väsymystä ja ruokahalun hiipumista. Haima- ja sappiteiden syöpä aiheuttaa myös ravitsemustilan heikkenemistä. Pitkälle edenneessä syövässä tehostettu ravitsemushoito ei ole tuottanut toivottua tulosta, vaan tärkeämpää on syödä runsaskalorista ruokaa pieninä annoksia useasti mielitekojen mukaan. Väsymystä voidaan pyrkiä hillitsemään ulkoilemalla ja liikkumalla voimien sallimissa rajoissa. On tärkeä myös huolehtia säännöllisestä unirytmistä. Myös kortisonilla voidaan lyhytaikaisesti lievittää väsymystä ja parantaa ruokahalua. Elämän loppuvaiheessa voimat vähenevät, väsymys voimistuu ja unen ja levon tarve kasvaa.

Psyykkinen kuormittuneisuus

Sairaus kuormittaa myös henkisesti. Pitkään sairastamiseen liittyy hyviä ja huonoja hetkiä. On hyvä keskustella henkisestä jaksamisesta henkilökunnan kanssa. Masennusta ja ahdistusta voidaan lievittää keskustelemalla ja lääkkeellisin keinoin. Myös vertaistuki auttaa jaksamaan.

Älä jää oireiden kanssa yksin

Muista aina kertoa hoitavalle lääkärille ja hoitajille oireistasi. Hyvä oireiden hoito kuuluu sairauden kaikkiin vaiheisiin. Sen avulla pyritään turvaamaan mahdollisimman hyvä ja aktiivinen elämä.

Milloin ja mihin palliatiiviseen hoitoon?

Syövän hoitojen ollessa vielä meneillään on hyvä olla yhteydessä hoitavaan yksikköön, mikäli yleistila heikkenee, ilmaantuu häiritseviä oireita tai oireet pahenevat. Syöpää hoitavissa yksiköissä on oireita lievittävän eli palliatiivisen hoidon ja kivunhoidon asiantuntemusta. Kaikkien yliopistosairaaloiden syöpäyksiköissä ja useissa keskussairaaloissa on palliatiivisen hoidon yksiköt tai vastuuhenkilöt sekä kipuklinikat, joista saa apua oireiden hoitoon. Myös psykososiaalista tukea ja keskustelutukea on mahdollista saada. On hyvä käydä tutustumassa palliatiiviseen yksikköön jo syövän hoitojen aikana, jotta voidaan suunnitella riittävästi tukea ja apua jo varhain.

Kun syövän hoidot päättyvät, tulee jokaiselle potilaalle sopia palliatiivisesta hoidosta vastaava taho. Kenenkään ei pidä jäädä sairautensa kanssa yksin.

Elämän loppuvaiheessa hoidosta vastaava taho on tavallisimmin perusterveydenhuollossa lähellä kotia. Se voi olla palliatiivinen poliklinikka, terveyskeskus, kotisairaala, kotisairaanhoito, kotihoito tai saattokoti tai -osasto. Tärkeää on, että etukäteen on sovittu, mistä saa apua kellon ympäri kaikkina viikonpäivinä.

Elämän loppuvaiheessa päivystyksessä käynti on rasittavaa, ja siksi sitä pyritään välttämään ennakoiden mahdollinen voinnin heikkeneminen ja muutokset oireissa yhdessä hoitavan tahon kanssa. Ellei kyseessä ole akuutti hätä, ennen päivystykseen hakeutumista on hyvä ottaa yhteyttä hoitavaan tahoon. Jos potilaalla on kotisairaalayhteys, sairaanhoitaja tai lääkäri voi tarvittaessa tulla kotikäynnille arvioimaan tilanteen tai järjestää sairaalapaikan (tukiosasto, lupapaikka) niin, että päivystykseen ei tarvitse hakeutua.

 

Kyllä

Päivitetty  26.8.2022