Luustopesäkkeille ovat tyypillisiä kivut, jotka voimistuvat liikkuessa, sillä syöpä haurastuttaa luuta. Kun kipu lievittyy, on helpompi liikkua ja näin myös päivittäisaskareet sujuvat paremmin. Siksi on tärkeä hoitaa kipuja.

Kipuja voidaan lievittää tehokkaasti kipulääkkeillä ja sädehoidolla. Kivun hoitoon käytetään usein vahvoja morfiininkaltaisia kipulääkkeitä. Etenkin fyysisen rasituksen pahentaessa kipuja on tärkeä käyttää sekä jatkuvaa kipulääkitystä että tarvittaessa otettavaa lyhytvaikutteista lisäkipulääkettä. Lyhytvaikutteisen lisäkipulääkkeen voi ottaa silloin, kun kipu yllättää tai ennakoivasti, jo ennen rasitusta (esimerkiksi aamulla ennen sängystä nousua tai kävelylle lähtiessä, mikäli jo ennakkoon on tiedossa kivun pahentuminen).

Oireita lievittävä eli palliatiivinen sädehoito lievittää kipuja valtaosalla, mutta vaste tulee vasta päivien tai viikkojen kuluessa. Sädehoito annetaan useimmiten 1–10 kerran hoitosarjana. Luustopesäkkeet voivat aiheuttaa myös murtumia ja selkärangassa sijaitsevat pesäkkeet selkäytimen pinnetilan, mikä vaatii päivystykseen hakeutumista.

Selkärankapesäkkeen aiheuttama sel​käytimen pinne

Selkärangassa sijaitsevat etäpesäkkeet voivat painaa selkäydintä, jolloin alaraajojen voimat (harvemmin käsien) sekä ulosteen ja virtsan pidätyskyky voivat heiketä. Samanaikaisesti voi esiintyä selkäkipua, mikä voi tuntua vyömäisesti tai heijastua jalkoihin, kylkeen tai käsiin. Kyseessä on vakava oire. Silloin on syytä hakeutua välittömästi sairaalapäivystykseen.

Sädehoidolla ja kortisonilääkityksellä, joskus myös leikkauksella, selkäydin voidaan vapauttaa kasvaimen aiheuttamasta puristuksesta. Mitä varhemmin hoito päästään aloittamaan, sen paremmin oireet saadaan helpottumaan ja liikuntakyky palautuu.

Syöpäpesäkkeen aiheutt​​ama murtuma

Luustopesäke voi myös aiheuttaa murtuman ilman altistavaa traumaa. Oireena on äkillinen kivun paheneminen, ja esimerkiksi lonkkamurtumassa kipu estää kävelemisen. Silloin on syytä ottaa yhteyttä hoitavaan tahoon tai hakeutua sairaalapäivystykseen. Murtumia voidaan hoitaa operatiivisesti, sädehoidolla ja kipulääkkein.

Keuhkoihin tai keuhkopussiin levinnyt syöpä voi aiheuttaa hengenahdistusta ja yskänärsytystä. Palliatiivinen sädehoito lievittää hyvin hengenahdistusta, jos kasvain ahtauttaa keuhkoputkia. Hengenahdistusta voidaan lievittää myös lääkkein esimerkiksi morfiinilla tai vastaavilla lääkkeillä. Morfiinin kaltaiset lääkkeet hillitsevät myös yskänärsytystä tehokkaasti.

Keuhkopussin etäpesäkkeet muodostavat keuhkopussiin nestettä, jota voidaan punktoida pois tai laittaa dreeni, jota kautta nestettä valutetaan useamman päivän aikana tai pidempikestoisesti. Hengenahdistus helpottuu välittömästi.

Maksapesäkkeet voivat olla pitkään oireettomia, eivätkä ne useinkaan aiheuta kipuja. Myöhäisvaiheessa syövän edetessä maksan toiminta voi häiriintyä aiheuttaen alaraajaturvotuksia, nesteen kertymistä vatsaonteloon, häiriöitä sapen virtauksessa (keltaisuus) ja siten väsymystä ja ruokahalun heikkenemistä.

Vatsaontelosta nestettä voidaan poistaa joko kertapunktiolla tai dreenin kautta useamman päivän aikana, mikäli se aiheuttaa haittaavia oireita, kuten vatsan pingotusta, pahoinvointia, ummetusta tai hengenahdistusta. Oireet helpottuvat yleensä välittömästi. Väsymystä ja ruokahaluttomuutta voidaan lievittää muun muassa kortisonilla ja turvotuksia sidoksilla tai tukisukilla.

Vatsaonteloon levinnyt syöpä voi häiritä suolen toimintaa ja siten aiheuttaa pahoinvointia ja ummetusta. Sekä pahoinvointia että ummetusta voidaan tehokkaasti lievittää lääkkein.

Joskus voi kehittyä suolitukos, mikä voi edellyttää leikkaushoitoa, tai oireita voidaan lievittää myös lääkkein. Suolitukoksessa oireena on ummetus, pahoinvointi, oksentelu ja vatsakivut. Suolitukos edellyttää päivystyksellistä hoitoa (ota yhteyttä omaan hoitoyksikköön tai päivystykseen).

Nestettä voi kertyä myös vatsaonteloon, jolloin vatsa kasvaa ja muuttuu pömpöksi. Mikäli nestettä vatsaontelossa on paljon, vatsa on pinkeä ja olo voi olla tukala. Suuri vatsa voi myös painaa keuhkoja ja siten aiheuttaa hengenahdistusta etenkin makuulla ollessa. Jos oireet ovat häiritseviä, ota yhteyttä hoitavaan yksikköön. Samoin kuin keuhkopussista myös vatsaontelosta nestettä voidaan punktoida neulalla tai valuttaa pois dreenin avulla, mikä helpottaa nopeasti oireita.

Ihoetäpesäkkeet voivat aiheuttaa kosmeettisen haitan lisäksi pientä tihkuverenvuotoa, infektioita ja haavaumia. Ihoetäpesäkkeitä voidaan sädehoitaa ja joskus myös leikata. Laajempia ihoalueita hoidetaan erilaisin sidoksin ja paikallishoidoin.

Syövän levitessä imusolmukkeeseen imusolmuke suurenee. Imusolmukkeisiin levinnyt syöpä voi olla pitkään oireeton. Se voi häiritä imunestekiertoa ja aiheuttaa turvotusta esimerkiksi raajassa. Turvotuksia voidaan hoitaa tukituottein (hanska tai sukka) tai tukisidoksin.

Mikäli suurentunut imusolmuke aiheuttaa kipua, voidaan se sädehoitaa, ja myös kipulääkkeet ovat tehokkaita. Imusolmukkeita voidaan myös sädehoitaa, jos ne aiheuttavat kulkuesteitä esimerkiksi painamalla vitsanjohdinta, keuhkoputkea tai ruokatorvea. Imusolmukesyövässä (lymfoomat) kortisoni pienentää suurentuneita rauhasia tehokkaasti. 

Aivoetäpesäkkeet aiheuttavat päänsärkyä, pahoinvointia ja erilaisia neurologisia oireita, kuten kaksoiskuvia tai muita näköhäiriöitä, tasapainovaikeuksia, puhevaikeuksia, sekavuutta, tajunnan tason laskua, halvausoireita tai kouristuskohtauksen.

Mikäli tällaisia oireita ilmaantuu, on syytä ottaa yhteyttä hoitavaan tahoon, tai mikäli oireet ovat voimakkaita tai alkavat äkillisesti, tulee hakeutua päivystykseen. Ensiapuna annetaan kortisonikuuri, ja kun oireet ovat rauhoittuneet, suunnitellaan tarvittaessa sädehoito tai joskus myös leikkaushoito.

Etäpesäkkeiden aiheuttamien paikallisoireiden lisäksi laajalle levinnyt syöpä aiheuttaa väsymystä ja ruokahalu voi heiketä. Väsymystä pyritään hillitsemään ulkoilemalla ja liikkumalla voimien sallimissa rajoissa. On tärkeä huolehtia myös säännöllisestä unirytmistä. 

Ruokahaluttomuuden hoidossa pienet annokset mielitekojen mukaan maistuvat usein parhaiten. Myös kortisonilla voidaan lyhytaikaisesti lievittää väsymystä ja parantaa ruokahalua. Elämän loppuvaiheessa väsymys voimistuu ja unen ja levon tarve kasvaa.