Tampereen yliopistossa tarkastetaan marraskuussa 2019 lääketieteen lisensiaatti Reetta Piilin väitöskirja, jossa tutkittiin lääkäreiden ja lääketieteen opiskelijoiden elämän loppuvaiheen päätöksentekoa ja suhtautumista syöpäpotilaiden elämän loppuvaiheen hoitoon. Tutkimuskyselyt tehtiin vuosina 1999 ja 2015.
Kokemus, asenteet ja koulutus vaikuttavat päätöksiin
Lääkärit joutuvat tekemään päätöksiä tutkimusten toteutuksesta sekä erilaisten hoitojen aloittamisesta, jatkamisesta ja lopettamisesta ihmisen elämän loppuvaiheessa. Tutkimuksen perusteella lääkärin kokemus, asenteet ja koulutus näyttävät vaikuttavan merkittävästi elämän loppuvaiheen päätöksentekoon. Lääkärit, joilla oli palliatiivisen lääketieteen erityispätevyys, tekivät vähemmän hoidollisesti aggressiivisia päätöksiä elämän loppuvaiheessa, mutta erityispätevyyden ja erikoisalan vaikutus päätökseen vaihteli hoidosta riippuen. Valmistuvat lääketieteen opiskelijat olivat haluttomampia lopettamaan ja olemaan aloittamatta hyödyttömiksi ajateltuja hoitoja elämän loppuvaiheessa verrattuna kokeneisiin yleislääkäreihin.
Asennoituminen palliatiiviseen hoitoon on muuttunut
Ymmärrys palliatiivisesta hoidosta ja potilaskeskeisyys näyttää lisääntyneen. Vuonna 2015 lääkärit valitsivat palliatiivisen hoidon useammin kuin aktiivisen tai tehohoidon. Tätä päätöstä tehdessään heihin vaikutti vuonna 2015 enemmän potilaan etu ja vähemmän perheen etu kuin vuonna 1999. Lääkärit myös myönsivät maksusitoumuksen saattohoitokotiin useammin vuonna 2015 kuin 1999.
Koulutusta tarvitaan
Tampereen yliopiston artikkelissa Piili toteaa, että tuloksien perusteella lääketieteen koulutuksen pitäisi sisältää opetusta hoitoratkaisuiden teosta elämän loppuvaiheessa, jotta lääkäreillä olisi valmiudet tehdä näitä ratkaisuja ottaen huomioon myös omien asenteidensa mahdollinen vaikutus ja näin potilaille voitaisiin tarjota mahdollisimman laadukasta ja yhdenmukaista saattohoitoa.
Lue lisää: