Mikko makoilee vuoteella. Hän on palannut hetki sitten vatsan ultraäänitutkimuksesta ja odottelee vastauksia. Sairaanhoitajan antama kipulääke on tehonnut ja Mikon vointi on nyt parempi.
Seurantatilassa on Mikon lisäksi muitakin asiakkaita. Aina välillä joku lähtee ja tilalle tulee uusia. Sairaanhoitajia liikkuu käytävällä ja välillä verhojen välistä kurkistaa hoitajan pää tiedustellen vointia. Seurantatilan ulkopuolelta kuuluu tuttu lääkärin ääni tämän kutsuessa sisään uusia potilaita.
Sairaanhoitaja tulee Mikon luokse ja vaihtaa nestepussin uuteen. Mikko havahtuu katsomaan kelloa. Hän on ollut päivystyksessä nyt neljä tuntia. Aika tuntuu Mikosta pitkältä. Hän ihmettelee sairaanhoitajalle, että mikähän tässä kestää.
Sairaanhoitaja pysähtyy ja huomauttaa, että Mikosta on otettu laajasti tutkimuksia, hänen vointinsa kehittymistä on seurattu ja hän on saanut kipulääkettä, josta on selvästi ollut apua. Pian lääkäri tulee ja kertoo ultraäänitutkimuksen tulokset, joista toivottavasti selviää, miksi Mikon vatsa on niin kipeä. Kun asiaa noin ajattelee, niin eihän se neljä tuntia nyt aivan hukkaan heitettyä aikaa ole ollut Mikonkaan mielestä.