Hengitysteiden avoimuus ja hengittäminen ovat ensiarvoisen tärkeitä liikenneonnettomuuden uhrien selviytymisen kannalta. Äänekäs uhri kiinnittää helposti kaiken huomion, kun taas hiljaisena istuva tai makaava uhri voi jäädä huomaamatta. Äänteleminen on selvä merkki siitä, että uhri hengittää, mutta tajuttoman uhrin hengittämisestä täytyy varmistua.
Hengitysteiden avaaminen
Jos liikenneonnettomuuden uhri on ajoneuvossa istuma-asennossa, avataan hengitystiet taivuttamalla uhrin päätä kevyesti taaksepäin ja nostamalla leukaa ylös. Pään liikuttelussa tulee välttää liiallista taaksepäin kallistamista.
Tarkkaile hengittääkö uhri normaalisti ja liikkuuko rintakehä säännöllisesti. Tunnustele esimerkiksi kämmenselällä virtaako ilma.
Kuorsaava tai äänekäs hengitys voi kertoa siitä, että hengitysteissä on jokin este. Useimmiten hengitystiet tukkii nieluun painunut kieli, joka nousee ylös, kun päätä taivutetaan taaksepäin. Jos nielussa näkyy jokin vierasesine, voi sen poistamista yrittää varovasti omalla kädellä.
Etupenkillä istuvan uhrin hengitysteitä avattaessa täytyy huomioida laukeamattomista turvatyynyistä sekä autettavalle että auttajalle aiheutuva vaara. Turvallisuuden varmistamiseksi etupenkillä istuvaa uhria autetaan aina takapenkin kautta, mikäli se on mahdollista.
Jos uhrin hengitysteiden avaaminen ei onnistu ajoneuvon sisällä, tee hätäsiirto turvalliseen paikkaan.
Maassa makaavan uhrin hengitystiet avataan kääntämällä uhri ensin selälleen ja taivuttamalla sen jälkeen päätä kevyesti otsasta taaksepäin ja nostamalla leukaa ylös.
Jos henkilö ei hengitä normaalisti hengitysteiden avaamisen jälkeen, aloita paineluelvytys.
Maassa makaava normaalisti hengittävä uhri asetetaan aina kylkiasentoon hengitysteiden avoimuuden varmistamiseksi. Kylkiasentoon kääntäminen on opastettu Tajuttoman kohtaaminen- verkkokurssissa.
Verenvuodon tyrehdyttäminen
Vuotavat haavat voi tyrehdyttää painamalla vuotokohtaa esimerkiksi omalla pipolla, huivilla tai muulla vaatekappaleella.