Ammattikorkeakoulun ja Virtuaalisairaala 2.0-hankkeen kanssa yhteistyössä työstettiin kolme ensiapuverkkokurssia, joiden tavoitteena on madaltaa kansalaisten kynnystä pysähtyä hälyttämään apua ja auttamaan hätätilanteissa. Projektissa oli mukana 11 ensihoidon opiskelijaa. Opiskelijat jakaantuivat kolmeen ryhmään, joista jokainen otti vastuulleen yhden verkkokurssin sisällön suunnittelun ja tuottamisen. Opiskelijoiden kanssa yhteistyössä tuotettiin kansalaisille suunnatut verkkokurssit: Pysähdy auttamaan onnettomuuspaikalle, Pysähdy auttamaan elotonta ja Pysähdy auttamaan tajutonta.
Opiskelijoilla oli kertomansa mukaan erilaisia motiiveja lähteä mukaan verkkokurssiprojektiin. Yksi yhteinen kannuste kaikilla oli mielenkiinto projektia kohtaan. Harvalla oli ennestään kokemusta projektisuunnittelusta, kokouksista, käsikirjoittamisesta tai näyttelemisestä.
”Oli mukavaa työskennellä tiiviissä porukassa yhdessä, jossa jokainen pääsi vuorollaan harjoittelemaan johtamista ” kertoo mukana ollut opiskelija.
Opiskelijoille oli alusta asti selvää, että vaikka sisältöjä suunniteltiin pienemmissä ryhmissä, haluttiin kaikki kolme verkkokurssia kehittää samalla periaatteella ja yhtenäistä rakennetta noudattaen. Tämä oli myös Päivystystalolta tullut toive toteutuksen suhteen.
Projektisuunnitelman valmistuttua aloitettiin opetusvideoiden käsikirjoitusten tekeminen. Tekemistä helpottivat valmiit käsikirjoituspohjat. Käsikirjoituksia kirjoitettaessa piti ottaa huomioon mm. kohtauksien kesto, selkeys ja looginen eteneminen. Videoissa otettiin huomioon se, että ihmiset oppivat eri tavoilla, joten videoissa yhdistyvät ääni, kuva ja teksti. Opiskelijoiden mukaan mielenkiintoisin vaihe prjotektissa oli opetusvideoiden kuvaaminen. Kuvauspaikat päätettiin etukäteen ja näyttelijöinä toimivat pääasiassa opiskelijat itse. Kokonaisuudesta opiskelijoille jäi mieleen erityisesti se, että esimerkiksi videoiden käsikirjoitukset kannattaa tehdä yksityiskohtaisesti ja tarkasti, sekä harjoitella se hyvin ennen kuvauksia. Kuvaaja ei voi lukea käsikirjoittajien ajatuksia, joten on tärkeää, että jokainen pieni yksityiskohta otetaan huomioon käsikirjoitusta tehtäessä.
Opiskelijat pyrkivät myös huomioimaan verkkokurssien asiakaslähtöisyyden maallikkokyselyiden avulla. Jokainen opiskelija kysyi vähintään kolmelta tuttavaltaan sen hetkiseen työvaiheeseen liittyviä kysymyksiä, esimerkiksi mikä askarruttaa eniten tajuttoman henkilön kohtaamisessa. Maallikkovastaajia askarruttivat muun muassa sydäniskurin käyttö, kuinka erottaa eloton ja tajuton, sekä kuinka uskaltaa lähestyä esimerkiksi tajutonta henkilöä.
Opiskelijoista oli hienoa päästä tekemään yhteistyötä monen eri tahon kanssa projektin edetessä. Projektin tärkein opetus heidän mielestään oli oppia projektin eri vaiheet ja harjoitella kommunikointia eri tahojen välillä.
” Tällaisen isomman projektin valmiiksi saaminen vaati yllättävän paljon työtunteja ja eteen tuli välillä kiperiä kysymyksiä, mutta niistäkin selvittiin. Ison työryhmän takia oli ajoittain haasteellista sopia yhteisiä kokouksia ja työpajoja, sillä kaikilla on omat aikataulunsa ja lukujärjestyksensä. Projektista jäi kaiken kaikkiaan positiivinen mieli ja näistä taidoista on varmasti hyötyä tulevaisuudessakin” opiskelijat toteavat lopuksi.
Päivystystalossa ollaan erittäin tyytyväisiä opiskelijoiden kanssa tehdyn yhteistyön tuloksiin ja samanlaista toimintamallia voidaan hyvillä mielin suositella myös jatkossa.
Toimimalla oikein hätätilanteessa voit pelastaa ihmishenkiä. Tutustu opiskelijoiden ja Päivystystalon yhdessä tuottamiin verkkokursseihin ensiapuverkkokurssit -osiossa ja muista; tärkeintä on, että pysähdyt ja autat!