Milloin syöminen muuttuu rajoittavaksi?
Vaikka terveyden ja painonhallinnan kannalta on tärkeää pitää huolta ruokavalion terveellisyydestä, voi oma suhtautuminen syömiseen toisinaan muuttua liian jäykäksi ja rajoittavaksi. Tällainen käyttäytymismalli ei anna tilaa joustavuudelle vaan keskittyy toistuvaan rajoittamiseen ja kieltämiseen. Tämän seurauksena ruokailu voi muodostua rasittavaksi köydenvedoksi, jossa pohditaan koko ajan, mitä saa syödä ja mitä ei saa syödä. Tällöin taka-alalle, hyvistäkin tarkoitusperistä huolimatta, jää oma hyvinvoinnin vaaliminen ja ruoasta nauttiminen.
Rajoittavaa syöminen on silloin, kun syömiseen liittyvät valinnat alkavat sanella omaa arkea ja sitä, missä, mitä ja mihin aikaan voi syödä. Tällöin tilanteet, jotka poikkeavat vähänkin ruokaan tai syömiseen liitetyistä tiukoista säännöistä ja odotuksista, voivat helposti aiheuttaa voimakasta epäonnistumisen tunnetta. Toistuva tunne epäonnistumisesta ja itsensä syyttely saattavatkin ajan myötä kääntyä itseään vastaan ja vain lisätä painonnousulle altistavaa syömiskäyttäytymistä.
Rajoittavalle syömiselle tyypillistä on tarkastella syömistä onnistumisina tai epäonnistumisina. Joskus “syömisessä onnistuminen” voi alkaa määrittää kaikkea elämässä -siitä tulee itseisarvo ja omia onnistumisia mitataan ainoastaan syömisen kautta.
Rajoittavan syömisen juurille voi päästä muun muassa:
- Pohtimalla omia ruokaan liittyviä sääntöjä ja sitä, mistä ne ovat syntyneet.
- Harjoittelemalla myös omasta mielestään “kiellettyjen” ruokien maistelua ja syömistä.
- Harjoittelemalla itsemyötätuntoa ja ajatusta riittävän hyvästä syömisestä. Itsemyötätunto on ystävällistä suhtautumista itseen, jota voit harjoitella esimerkiksi Painonhallintatalon itsehoito-osion materiaalien avulla:
Syömisen joustava salliminen
Usein rajoittamisen vastakohtana nähdään täysi salliminen, joka voi ymmärrettävästi monesta syömisen tai painon kanssa kamppailleesta henkilöstä tuntua jopa pelottavalta. Rajoittavan syömisen sijasta terveellisessä painonpudotuksessa ja painonhallinnassa voi kuitenkin olla hyvä tavoitella ajatusta joustavasta rajoittamisesta tai joustavasta sallimisesta. Ne eivät tarkoita tiukkaa kontrollia tai kieltäytymistä, vaan vaalivat ajatusta siitä, että kun pidetään kiinni ruokavalion kokonaisuuden riittävyydestä, säännöllisyydestä ja terveellisyydestä, sallitaan mukaan myös ravitsemuksellisesti ei-välttämättömät ruoka-aineet, jotka kuitenkin tuottavat mielihyvää tai iloa.