Mahalaukun ohitusleikkauksen tehosta on paljon tutkittua tietoa. Se on yleisimmin käytetty leikkausmuoto.

Mahalaukun ohitusleikkauksen avulla on mahdollista saavuttaa pysyvä painon alenema sekä oheissairauksien paraneminen tai helpottaminen. 

Ohitusleikkauksessa mahalaukusta jää käyttöön 20-50 millilitran pussi, johon ohutsuoli yhdistetään. Leikkaus ohittaa pohjukaissuolen sekä noin 150 cm ohutsuolta. 

Leikkauksen jälkeen nälkä- ja janotuntemukset saattavat jäädä tilapäisesti pois. Mahalaukun ohitusleikkaus helpottaa myös refluksioiretta eli ruuan takaisinvirtausta ruokatorveen ja soveltuu hyvin potilaille joilla on oireinen palleatyrä.

Mahalaukun ohitusleikkaus muuttaa hyvin voimakkaasti suolistohormonien eritystä. Siksi mahalaukun ohitusleikkaus hillitsee hyvin ruokahalua, mutta toisaalta voi herkästi aiheuttaa ruokailun jälkeisiä huonon olon tunteita, niin sanottua dumpingia.

Koska leikkauksessa ohitetaan osa ohutsuolesta, myös ruoan (vitamiinien ja proteiinin) imeytyminen vähenee.

Leikkaus, tehdään tähystysmenetelmällä ja potilas viipyy leikkauksen jälkeen sairaalassa keskimäärin vain 1-3 päivää. Leikkaus tehdään nukutuksessa.​

Mahalaukun kavennusleikkauksesta on olemassa seurantatuloksia lyhemmältä ajalta kuin mahalaukun ohitusleikkauksesta.

Nykytiedon mukaan sen vaikutus painon pudotukseen ja oheissairauksiin on verrattavissa ohitusleikkaukseen.

Kavennusleikkaus valitaan, jos potilaalla on selkeästi tavallista korkeammat  leikkausriskit, esimerkiksi sydämen tai keuhkojen vaikea sairaus.

Lihavuusleikkaus voidaan tehdä kaksivaiheisena jos BMI yli 60. Mahalaukun kavennus on ensivaiheen leikkaus, ja laihtumisen jälkeen voidaan suorittaa toisenvaiheen leikkaus, mahalaukun ohitusleikkaus tai duodenal switch.

Kavennusleikkausta voidaan suositella myös, jos painoindeksi ei ole kovin korkea (alle 40).

Kavennusleikkauksessa mahalaukusta poistetaan runko-osa ja jäljelle jää vain kapea mahalaukkuputki sekä mahalaukun myllymäinen loppuosa, joka vie ruokaa eteenpäin.

Myös tämän leikkauksen jälkeen nälkätuntemus vähenee. Leikkauksen etu on, että ruuan kulkureitti ei muutu. Siksi vaikeat vitamiinipuutokset ovat harvinaisia, ellei ruokavalio ole epäterveellinen. Ruokailun jälkeisiä huononolon tunteita eli dumpingia on vähemmän kuin mahalaukun ohituksessa.

Kavennusleikkauksen myöhäiskomplikaatioiden riskit ovat pienemmät kuin ohitusleikkauksessa. Muissa leikkaustyypeissä mahdollisia sisäisiä tyriä ei esiinny.

Leikkauksen jälkeen voidaan edelleen suorittaa tarvittaessa mahalaukun ja pohjukaissuolen, sekä sappiteiden tähystystutkimuksia. 

Kavennusleikkaus onkin saavuttanut suosiota hyvien tulosten sekä vähäisten myöhäisongelmien vuoksi.

Leikkaus tehdään tähystysmenetelmällä ja potilas viipyy leikkauksen jälkeen sairaalassa keskimäärin vain 1-3 päivää. Leikkaus tehdään nukutuksessa.​

Pantaleikkauksessa laihtumisvaikutus saadaan aikaiseksi vatsalaukun yläosan ympärille asetettavalla kurovalla pannalla.

Pantaleikkauksen vaikutus painon putoamiseen on vähäisempi kuin ohitus- tai kavennusleikkauksella ja komplikaatioriskit ovat suuremmat. Siksi pantaleikkauksista on pääosin luovuttu ja pantoja asetetaan vain poikkeuksellisista syistä.

Ruuan imeytymiseen vaikuttavat leikkaukset ovat vielä harvinaisia Suomessa.

Näitä leikkauksia voidaan yksilöllisesti harkita, jos:

• lähtöpaino on hyvin korkea tai
  
• potilas on sairastanut useita vuosia tyypin 2 diabetesta.
  

Nämä leikkaustyypit vähentävät ravintoaineiden imeytymistä, joten ne aiheuttavat ripulia ja vitamiinipuutoksia. Siksi l​eikkauksen jälkiseuranta on erityisen tiivis.​