Toipuminen ja seuranta

​​​​​

Lihavuusleikkauksesta toipuminen on yleensä nopeaa. Osastolta kotiudutaan yleensä 1-3 yön kuluttua leikkauksesta.

Sairausloman aikana potilas opettelee uudenlaisen syömis- ja juomisrytmin. Sairausloman pituudeksi lihavuusleikkauksen jälkeen suositellaan 3-4 viikkoa.

Haavat paranevat yleensä noin parissa viikossa. Riittävän hitaan syömisen ja huolellisen pureskelemisen opetteluun sekä säännöllisen ja tiheän ateriarytmin oppimiseen menee yleensä pidempään.

Alkuvaiheessa on tärkeää, että mahdollisten leikkauskomplikaatioiden varalta on mahdollisuus päästä tarvittaessa nopeasti tutkittavaksi ja hoitoon kirurgiselle osastolle. Pitkille matkoille tai kaukomatkoille lähtöä ei suositella ennen kuin leikkauksesta on kulunut vähintään kuukausi ja uudenlaiset syömis- ja juomistottumukset alkavat sujua.  

Liikuntaa voi jatkaa taas vähitellen jo sairausloman aikana.

Uusi arki koittaa monelle palatessa sairasloman jälkeen takaisin töihin ja muihin arkiaskareisiin

Silloin on tärkeää:

  • huolehtia riittävän tiheästä ja säännöllisestä ateriarytmistä
  • huolehtia rauhallisista ruokailuista
  • muistaa juoda tarpeeksi päivän aikana

Leikkauksen jälkeinen seuranta

Potilaan leikkauksesta toipumista osastolla ennen kotiutumista seurataan tiiviisti ja moniammatillisesti koko hoitotiimin puolesta. 

Leikkauksesta toipuminen tarkistetaan yleensä ennen sairausloman loppua ja potilaat käyvät kontrollikäynnillä kirurgian poliklinikalla noin kuukauden kuluttua leikkauksesta. Kirurgiset myöhäisongelmat, esim. vatsahaava tai suolen kiertymä ovat harvinaisia, mutta mahdollisia. Tarvittaessa tulee myöhemmin ottaa yhteyttä omaan lihavuusleikkausyksikköön. 

Leikkaukseen liittyvien jälkihaittojen ehkäisemiseksi potilaan tulee käydä sisätautien erikoislääkärin seurannassa noin 3–6 kuukauden välein vähintään vuoden ajan. Seurantakäynneillä keskitytään oheissairauksien lääkehoitojen tarkistuksiin sekä vitamiinitasojen ja painon seurantaan. 

Kaikki lihavuusleikatut potilaat tarvitsevat ravitsemusterapeutin ohjausta myös leikkauksen jälkeen, erityisesti ensimmäisten 6-12 kuukauden aikana leikkauksesta. Ravitsemusterapeutti seuraa potilaan laihtumista, arvioi ravitsemustilaa ja ravinnon saantia, ohjaa suositeltaviin valintoihin sekä auttaa sopeutumaan leikkauksen jälkeiseen ruokavalioon. Kontrollikäynnit ravitsemusterapeutilla toteutetaan alkuun potilaan oman alueen erikoissairaanhoidon ja jatkossa perusterveydenhuollon hoitokäytäntöjen mukaisesti.  

Kun seuranta erikoissairaanhoidossa päättyy, on erittäin tärkeää käydä säännöllisesti perusterveydenhuollossa ​kontrolleissa loppuelämän ajan. Vuosikäyntien yhteydessä seurataan laboratorioarvoja, joiden avulla mahdolliset ravitsemusongelmat voidaan havaita oikea-aikaisesti ja puuttua näihin ennenkuin niistä aiheutuu haittaa.​​ 

Potilaan tulee muistaa itse varata aika vuosittaiselle seurantakäynnille terveysasemalle tai työterveyshuoltoon. 

Vuosittain tarkistettavat laboratoriokokeet:​​

Laboratoriotutkimukset vaihtelevat keskuksittain ja seuranta-ajankohdittain, mutta useimmiten määritetään ainakin:

  • perusverenkuva
  • kreatiniini
  • plasman kalium ja natrium
  • albumiini tai prealbumiini
  • diabeetikoilta veren glukoosi, HbA1c
  • dyslipidemiapotilailta lipidit
  • D-vitamiini
  • B12-vitamiini
  • tarvittaessa voidaan tutkia plasman magnesium, B1- vitamiini sekä seerumin tai erytrosyyttien​ folaatti.

Jos laihtumisen myötä syntyvistä ihopoimuista aiheutuu toiminnallista tai terveydellistä haittaa, voidaan harkita korjausta plastiikkakirurgian avulla julkisen terveydenhuollon piirissä. Painoindeksin tulee tuolloin olla enintään alle 30 kg/m2 ja painon vakaa. Lähete plastiikkakirurgin arviota varten voidaan tehdä aikaisintaan 1.5-2 vuoden kuluttua lihavuusleikkauksesta.

Osalla potilaista paino saattaa lähteä nousemaan 1-2 vuotta leikkauksen jälkeen ja on tärkeää puuttua mahdolliseen painonnousuun aikaisessa vaiheessa ja hakea tarvittaessa tukea terveydenhuollosta.

Haavat paranevat yleensä noin parissa viikossa. Riittävän hitaan syömisen ​ja huolellisen pureskelun opetteluun menee yleensä pidempään.