Pienin mahdollinen muutos - se oli se juttu

"Mietin yhdessä vaimon kanssa, mikä voisi olla pienin mahdollinen työssä paljon matkustavan arkeen sopiva muutos. Nyt syön 3-4 tunnin välein ja osaan tehdä terveellisempiä valintoja missä ikinä olenkaan syömässä" - Vesa, 41 v.

​​​​Vesa oli edennyt työpaikallaan viimeisten vuosien aikana esimiestehtäviin. Kansainvälisessä yrityksessä työ kuljetti jonnekin puolelle maapalloa lähes viikoittain. Lentokentillä odottaessa kului sämpylöitä ja olutta, eikä aikaeroon aina oikein ehtinyt tottua. Pari vuotta sitten ostetut puvut oli täytynyt vaihtaa uusiin, sillä napit pingottivat ja olo oli niissä tukala.

40-vuotissyntymäpäivän aattona Vesa otti puheeksi oman tilanteensa vaimonsa kanssa. Yhdessä juteltiin siitä, miltä elämä nyt näyttää ja mitä seuraavilta vuosilta tässä perheessä odotetaan.

Vesa toivoi voivansa vielä kymmenen vuoden päästäkin lähteä lenkille vaimonsa ja perheen 15-vuotiaan pojan kanssa. Oli edessä vatsan pienennystalkoot ja arjen hyvinvointitottumusten pohdinta.

Terveydenhuoltoalalla työskentelevä vaimo muistutti, että laihtuakseen pitää syödä tasaisesti, eikä ihmekuureille kannata ryhtyä. Parhaaseen tulokseen pääsee kuulemma joustavilla tottumuksilla, jotka sopivat arkeen, tuntuvat hyviltä, eikä niiden eteen tarvitse ponnistella liikaa.

Vesa tunnisti, että matkustaessa jää aterioita väliin eikä lautasmalli ole useimmiten ravintolaillallisilla kohdillaan.

Seuraavana päivänä vaimo toi kotiin tullessaan Vesalle muovisen eväspakkauksen, pähkinöitä pienissä annospusseissa sekä naposteluporkkanoita.

Sovittiin, että Vesa syö joko aterian tai välipalan 3-4 tunnin välein ja tekee terveellisempiä valintoja missä ikinä sitten onkaan syömässä. Lautanen voi olla kukkaroillaan herkullisia ja maukkaita ruokalajeja, kunhan rasvaa ja sokeria on vähemmän sen ​ainesosissa. Oluenkin sovittiin kuuluvan lauantain saunailtaan, sillä herkuttelupäivä voi olla hyvä tapa välttää ehdottomuutta.

Kolme ensimmäistä kuukautta meni harjoitellessa. Välipalat unohtuivat, mutta vaimo kannusti ja yhdessä mietittiin uusia maukkaita evässisältöjä. 

Puolen vuoden päästä välipaloista oli jo tullut tapa ja Vesa opasti työkavereitaan:​

" Aivot tarvitsevat energiaa näissä meidän töissä, joten kannattaa syödä välipalana vaikkapa pieni kourallinen pähkinöitä joka päivä."

Vuoden päästä vaakalukemat kiittivät evästelystä.

Pieni muutos oli tuottanut viikossa, kuukaudessa ja vuodessa satoja hyviä hetkiä.