Kilot tuntuvat kevyemmiltä

"Liikuntalisäyksen ansiosta puolen vuoden kuluttua tuntui siltä, että keho on nuorentunut ja väsymys hellittänyt. Kiloja oli tippunut maltillisesti vain seitsemän kiloa, mutta ilon aiheita oli monia muita" - Pirkko, 57 v.

Terveysvalmennusryhmä aloitti Vantaalaisen yrityksen työterveyden järjestämänä.

Työterveyslääkäri oli suositellut osallistumista myös 57-vuotiaalle Pirkolle, jolla polvet ja selkä kipeytyivät usein ja verenpainelääkitystä oli jouduttu taas vahvistamaan.

Ylimääräistä kannettavaa oli kehoon kertynyt lähes 35 kiloa. Kehon muhkea olemus vaikutti jo työergonomiaankin, sillä varastossa vuorotyössä työskentelevälle Pirkolle hallinosturiin kiipeäminen oli aikamoinen ponnistus. Vuorotyö ja vaihtuva unirytmi haastoivat myös monia tottumuksia. Väsyneenä tuli tartuttua usein suklaalevyyn.

Näin Pirkko kertoi Terveysvalmennuksen startissa:

"Olin kokeillut ainakin kymmentä erilaista laihdutuskuuria, lyönyt vetoa työkavereiden kanssa ja laskenut pisteitä. Laihdutuskuurien jälkeen ylimääräiset kilot tuntuivat tulevan nopeasti takaisin".

Nyt olisi siis tehtävä jotakin toisin, sillä Pirkolta oli jo mennyt usko omiin laihtumismahdollisuuksiinsa.

Valmennuksen alussa mietittiin, mikä elämässä on tärkeää ja miten omat voimavarat vaikuttavat niihin.

"Tuntui, että olen aina väsynyt. Kun tulin töistä kotiin, tein voileipiä ja lysähdin sohvalle. Vapaapäivinä yritän tavata lasteni perheitä ja lapsenlapsia, mutta viime aikoina en ole jaksanut enää ottaa lapsenlapsiani yökylään. Muistin oman mummoni, joka puuhaili kanssani puutarhassa, marjasti ja kävi uimassa."​

Pirkko asetti valmennuksessa tavoitteekseen energisemmän olotilan, sillä kaikesta päätellen huono fyysinen kunto oli väsymyksen taustalla ylipainon tuottaman kuormituksen lisäksi.

Pirkko mietti yhdessä valmentajan ja työkavereiden kanssa, mikä voisi olla pienin mahdollinen vuorotyöläisen arkeen sopiva liikuntalisä.

Porukka päätti jumpata harjanvarsilla kaksi kertaa viikossa ennen lounastaukoa, sillä pomo oli sitä jo joskus aikaisemmin ehdottanutkin. Yhdessä päätettiin suunnata myös kerran viikossa työvuoron jälkeen vesijuoksemaan. Vesijuoksu tuntui kevyeltä, sillä vesi kannatteli ja tuntui pehmeältä.

Jo kuukauden päästä Pirkon olo tuntui paremmalta, vaikka vaaka näytti edelleen samoja lukemia.

Pirkko innostui jumppaamaan myös kotisohvan edessä tv:tä katsoessa, sillä selkäkin tuntui siitä vetreytyvän.

Puolen vuoden kuluttua Pirkosta tuntui siltä, että keho on nuorentunut ja väsymys hellittänyt. Uni maittoi iltavuoronkin jälkeen paremmin. Kiloja oli tippunut maltillisesti, vain 7 kiloa, mutta nyt vasta Pirkko tunsi päässeensä vauhtiin.

Ravintoasioihin Pirkko ei ollut kiinnittänyt sen enempää huomiota, sillä hän oli päättänyt edetä askel kerrallaan. Liikkuminen tuntui kuitenkin laimentavan suklaanhimoa, sillä Pirkko kertoi alkaneensa kunnioittamaan omaa kehoansa eritavalla. Hyvä mieli tuli ilman herkutteluakin, vaikka mitenkään ehdoton Pirkko ei ajatellut olla herkkujen suhteen.

Terveysvalmennusryhmässä Pirkko kertoi käyneensä kävelyllä 12-vuotiaan tyttärentyttärensä Niinan kanssa. Niina oli kysellyt, mitä mummolle on tapahtunut kun se kävelee niin reippaasti ja hymyilee enemmän.