Ennen tekonivelleikkausta minulla oli polvessa voimakkaita kipuja, ja minulle oli kehittynyt neuropaattinen eli hermoperäinen kipu.

Kipulääkityksen kanssa oli myös ongelmia - sain niistä monenlaisia haittavaikutuksia.

Varsinkin nukkuminen oli polvikivun vuoksi vaikeaa. Päiväksi en halunnut ottaa vahvoja lääkkeitä, koska se olisi haitannut työssä selviytymistä.

Sairaslomalla jouduin olemaan nivelrikon takia kahden viikon ajan. Sitten pääsin leikkaukseen.

Kolmannen viikon jälkeen en tarvinnut kyynärsauvoja

Leikkaus tehtiin puudutuksessa. Puudutuksen vaikutus kesti 16 tuntia. Puudutuksen lakattua, kivut olivat kovat.

Sopivan lääkityksen löytämiseen meni muutama päivä. Tämän jälkeen suurin särky helpotti. Kivunhoidossa auttoivat myös lääkkeettömät keinot: jalan kohoasento ja kylmäpakkaukset. Minua helpotti myös keskittyminen äänikirjoihin, elokuviin ja musiikkiin.

Ensimmäiset kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen liikuin kahden kyynärsauvan kanssa. Vielä kolmannen viikon ajan kuljin sisällä yhden sauvan avulla. Ulkona liikkuessa otin toisen sauvan mukaan varmuuden vuoksi. Sitten en enää tarvinnut kyynärsauvoja.

Tein toipumisen aikana säännöllisesti fysioterapeutin neuvomia harjoitteita. Päivittäinen liikkuminen ja harjoitukset olivat sen verran kivuliaita, että kipulääkitys oli edelleen tarpeen. Riittävä lepo harjoitteiden välillä oli särkyjen takia välttämätön. Kipulääkityksen lisäksi käytin edelleen kylmäpakkauksia ja kohoasentoa.

Ensimmäinen kesä ilman kipuja

Jälkitarkastus muutaman kuukauden jälkeen ​meni hienosti. Sekä ortopedi että minä olimme tuloksiin tyytyväisiä. Sain aloittaa ensimmäisen kesälomani vuosiin ilman kipuja.

Olen tyytyväinen siihen, että menin tekonivelleikkaukseen. Nyt kipuja ei enää ole. Toinen polveni tarvitsee saman operaation muutaman vuoden kuluttua. Toivon, että kaikki menee yhtä hyvin.

Kotona tuli joskus epävarmuus

Sairaalassa tiesin olevani hyvissä käsissä. Kotona tuli joskus epävarma olo suhteellisen isojen kipulääkemäärien kanssa ja lääkityksen alasajon suhteen.

Fysioterapeuttisten harjoitteiden aikatauluttaminenkin tuntui vaativan asiantuntemusta. Jossain välissä polvi ja koko oikea jalka turposivat. Silloin kaipasin mahdollisuutta kysyä nopeasti neuvoa joltakin.

Sairaanhoitaja kertoikin, että turvotus voi yllättää vielä kuukausienkin jälkeen. Se saattaa hämmentää, jos asiasta ei ole kuullut.

Olisi mainiota, jos voisi vaikkapa chattailla oman hoitajan kanssa leikkauksen jälkeen, jos tulee jotakin kysyttävää.