Siirry sivun sisältöön

Nivelvammat

Usein nivelvammat pääsevät syntymään nivelen vääntyessä epäluonnolliseen asentoon, esimerkiksi kaatuessa. Joskus löysät tukirakenteet saavat nivelen menemään sijoiltaan ilman varsinaista vammaa.

Tavallisia vammoja nivelissä ovat nivelsidevammat, nivelten sisäisten rakenteiden vammat, nivelen sijoiltaanmenot, sekä niveleen kohdistuvat murtumat.

Nivelsidevamma voi päästä syntymään nivelen vääntyessä liikaa. Tyypillisiä nivelsidevammoja ovat polven, nilkan ja peukalon vääntövammat.

Nivelsidevammat luokitellaan vamma-asteen mukaan. Venähdykset ja nivelsiteiden osittaiset repeämät hoidetaan yleensä ilman suurempia toimenpiteitä. Niveltä voidaan esimerkiksi tukea väliaikaisesti tuella.

Vakavammat nivelsidevammat vaativat monesti kirurgista hoitoa. Silloin nivelside voi olla kokonaan revennyt, eikä nivel enää anna tarvittavaa tukea.

Nivelen sisällä on rakenteita, jotka vamman sattuessa voivat vahingoittua. Esimerkkejä tällaisista vammoista ovat polven kierukan ja eturistisiteen repeämät.

Kun nivel menee sijoiltaan, sen toispuolinen luinen rakenne ei ole enää paikallaan. Nivelen sijoiltaanmeno voi tapahtua kaatuessa tai raajanosan vääntyessä, esimerkiksi käden tai jalan juututtua johonkin.

Nivel voi myös mennä toistuvasti sijoiltaan ilman varsinaista vammaa. Se johtuu nivelen liian löysistä tukirakenteista (habituelli luksaatio). Vaivaa esiintyy esimerkiksi olkanivelen kohdalla.

Kun nivel menee sijoiltaan, tilanne tulee korjata mahdollisimman nopeasti asettamalla sijoiltaan oleva nivelen osa paikalleen.

Luun murtuma voi ulottua myös niveleen. Kun näin käy, nivelen rustopinta voi haljeta. Vahingoittunut rustopinta saattaa ajan myötä johtaa nivelrikkoon (sekundaarinen artroosi).

Jotta nivelrikolta vältyttäisiin, nivelen haljennut rustopinta pyritään murtuman yhteydessä usein korjaamaan mahdollisimman tarkasti leikkauksen avulla.

Mikä on pienienergiainen murtuma?

Pienienergiaisella murtumalla tarkoitettaan murtumaa, joka syntyy kaaduttaessa samalta tasolta tai tippuessa korkeintaan 1 metrin korkeudesta. Eli esimerkiksi kompastumisen seurauksena syntynyt murtuma on pienienergiainen murtuma.

Tyypillisiä pienienergiaisia murtumia ovat: ranne-, lonkka-, sekä nikamamurtumat. Myös muiden luiden murtumat voivat olla osteoporoottisia murtumia.

Jos olet yli 50-vuotias nainen tai yli 60-vuotias ja olet saanut pienienergiaisen murtuman, kyseessä voi olla osteoporoosi.

Sairaudet ja lääkitykset murtumien taustalla

Osteoporoosin syntyyn ei aina löydy yhtä selvää syytä. Se voi olla vaihdevuosiin tai ikääntymiseen liittyvää. Tai miehillä se voi johtua sukuhormonien puutteesta. Osteoporoosiin on myös huomattu olevan perinnöllinen vaikutus.

Tiettyjen sairauksien ja lääkityksien tiedetään olevan yhteydessä osteoporoosiin. Suun kautta otettavan kortisonin pitkäaikainen käyttö (>3kk) voi aiheuttaa osteoporoosia.

Reumasairaudet, kilpirauhasen liikatoiminta, tyypin 1 diabetes, krooninen munuaisten vajaatoiminta, krooninen maksasairaus, aliravitsemus, suoliston imeytymishäiriö; keliakia, tulehdukselliset suolistosairaudet, mahalaukun poiston jälkitila, vaikea laktoosi-intoleranssi. Myös syövän sairastaneet ja elinsiirtopotilaat ovat riskissä sairastua osteoporoosiin.

Milloin lääkäriin?

Lääkärin hakeutuminen murtumaa epäiltäessä tapahtuu yleensä välittömästi, lääkäri arvio vamman ja suunnittelee tarvittavat jatkotutkimukset sekä hoidon.

Vammamekanismi ja potilaan ikä huomioiden murtumariskikartoituksen tekemistä sekä muita luunlaadun selvittelyjä on syytä harkita.

Voit ottaa asian itse esille lääkärikäynnin yhteydessä. Murtuman taustalla voi olla alentunut luuntiheys ja laatu, joka voi vaatia luulääkityksen aloittamisen.

Päivitetty 24.8.2018