Siirry sivun sisältöön

Lonkan sijoiltaanmeno

Todellinen lonkkaluksaatio, jossa nivel on mennyt sijoiltaan, on vain joka tuhannella vauvalla.

Jokaisen vastasyntyneen lonkat tutkitaan synnytyssairaalassa. Myös neuvolatarkastuksissa seurataan lapsen lonkkien kehittymistä.

Jopa joka kolmannella sadasta vastasyntyneestä on lonkissa jonkinasteista löysyyttä, mutta hyvin harvoin kyseessä on lonkan sijoiltaanmeno.

Lonkkaluksaation toteamisessa tarvitaan kirurgin erityisammattitaitoa. Jos lapsen reisiluun pää ei ole oikealla paikalla, se täytyy ohjata lonkkamaljaan kasvamaan oikeaan suuntaan.

Hoito

Hoitona käytetään valjaita (Pavlikin valjaat) tai lastaa (von Rosenin lasta).

Valjaat voi riisua pesun ajaksi. Lastaa taas ei saa poistaa kotona. Hoito kestää muutaman kuukauden, ja sen aikana valjaita käydään vaihtamassa sairaalassa kahden viikon välein. Samalla lapsen lonkat tutkitaan.

Lastahoito toteutetaan lonkkalastalla, jota pidetään vähintään kuusi viikkoa. Lasta on solumuovia, jonka sisällä on metallituki.

Lonkkaluksaation hoito kipsillä

Jos valjas- tai lastahoito ei paranna tilannetta, voidaan ottaa avuksi kipsihoito. Silloin lapsen reisiluu asetetaan nukutuksessa oikeaan paikkaan. Asento varmistetaan kipsauksella.

Lapsi viettää kipsaushoitoa aloitettaessa sairaalassa muutaman päivän. Kipsiä pidetään noin kolme kuukautta. Hoitoa jatketaan vielä irrotettavan lastan kanssa muutaman kuukauden ajan.

Kun lonkkaongelmat hoidetaan varhain, lonkat paranevat täysin.

Päivitetty 16.8.2018