Luuston määrä kasvaa pääsääntöisesti 30 ikävuoteen saakka ja pysyy muuttumattomana 40 ikävuoden tietämille (luukudos on uusiutuvaa).
Sen jälkeen luun määrä alkaa luonnollisesti pienentyä, ja naisilla vaihdevuodet kiihdyttävät pienentymistä entisestään. Luun häviäminen nopeutuu myös elämänkaaren loppupäässä sekä naisilla että miehillä.
Naisen on arvioitu menettävän iän mittaan noin 30 prosenttia putkiluuaineksesta (esimerkiksi käsivarsien ja jalkojen luissa) ja 50 prosenttia hohkaluusta (putkiluun sisällä oleva huokoinen luuaines).
Miehillä määrä on hieman alhaisempi.
Tupakointi
Luun määrän laskuun vaikuttavat myös tupakointi, tietyt sairaudet ja lääkkeet.
Liikunta
Luusto kaipaa liikuntaa, ja liikunta auttaa myös kaatumisen ja sitä kautta murtumien ehkäisyssä.
Ravitsemus
Ravitsemus ja D-vitamiinin saanti ovat avainasemassa luuston hyvinvoinnin kannalta.
Ravitsemus vaikuttaa luun tiheyteen. Esimerkiksi alipaino ja huono ravitsemus ovat luustolle riskitekijöitä.
Monipuolinen ruokavalio ja kalsiumia sisältävät tuotteet ovat tärkeitä päivittäisessä ravitsemuksessa.
Nykysuosituksen mukaan ravinto on ensisijainen kalsiumin lähde. Jos kalsiumia ei saa riittävästi ravinnosta, voi oman lääkärinsä kanssa miettiä kalsiumlisän tarvetta.
| Kalsiumin tarve | Terveen aikuisen päivittäinen kalsiumin tarve on 800 mg. Osteoporoosia sairastavalla kalsiumin tarve on 1000 - 1500 mg vuorokaudessa. |
| D-vitamiinin tarve | Kalsiumin imeytymiseen tarvittaan riittävästi D-vitamiinia. Pohjoismaisen suosituksen mukaan D-vitamiinin tarve on 10 µg päivässä. Murtuman saanneilla potilailla suositus on 20 - 50 µg. |
| Proteiinin tarve | Monipuolinen ravinto ja proteiinin saanti on tärkeää läpi elämän mutta ikääntyessä proteiinin saannin merkitys korostuu. Proteiinin saannin suositus on aikuisilla - alle 64-vuotiailla 1,1 - 1,3 g painokiloa kohti
- yli 64-vuotiailla 1,2 - 1,4 g painokiloa kohden.
Esimerkiksi 60-kiloisella aikuisella päivittäinen proteiinin tarve on 80 g. |
Erityisen tärkeää on huolehtia lasten ja nuorten luustoterveydestä sekä naisena omasta luuston terveydestä.
Iäkkään luusto on hauraampi, ja heillä kaatumista lisäävät tasapainovaikeudet ja usein lääkitys. Lonkan murtuma voi iäkkäällä olla kohtalokas. Siksi vanhusten kodin turvallisuus sekä apuvälineiden tarve on hyvä kartoittaa.