Tyypillisimmät oireet seksuaaliväkivallan jälkeen

Seksuaalinen väkivalta aiheuttaa traumaattisen kriisin, joka on voimakas fyysinen ja psyykkinen stressitila.

​​​​​​​​​​​​​​​Akuutti stressireaktio ja stressihäiriö

Seksuaalisen väkivallan kokemuksen jälkeen on normaalia, että sitä kokeneelle tulee traumaattisen stressin oireita. Oireet ovat sopeutumista järkyttävään tapahtumaan. On normaalia reagoida epänormaaliin tapahtumaan. Traumaattisen stressin pitkittymisen ja kroonistumisen ehkäisemiseksi, väkivaltaa kokeneen olisi tärkeä saada tukea ja ammattiapua mahdollisimman nopeasti. 

Seksuaalinen väkivalta voi aiheuttaa traumaattisen kriisin, joka on voimakas fyysinen ja psyykkinen stressitila. Seksuaalisen väkivallan hetkellä uhri voi kokea voimakkaita tunteita kuten, pelkoa, kauhua, avuttomuutta. Suuri osa raiskauksen kokeneista henkilöistä kokee kuolemanpelkoa, vaikka tekijä ei olisi väkivaltainen tai uhkaisi väkivallalla. Tunne-elämässä ottaa valtaa häpeä, epävarmuus, pelko, ja syyllisyys.

Stressioireet jaetaan kolmeen ryhmään. 

Ensimmäinen ryhmä on uudelleenkokemisoireet, jolloin traumaattinen tapahtuma tai osia siitä palautuu trauman kokeneen mieleen hallitsemattomasti. Hänellä voi olla painajaisia, takaumia, välähdyksiä tilanteesta. Traumaattinen tapahtuma koetaan hyvin elävästi uudelleen. Traumaattisessa tilanteessa muisti toimii eri tavoin kuin normaalitilanteessa. Kokemus tallentuu kehon muistiin alkuperäisenä aistikokemuksena. Näin kokemus todella koetaan uudelleen aistien tasolla ja sitä on hyvin vaikea pukea sanoiksi. 

Toinen oireryhmä on välttämisoireet. Trauman kokenut välttää kaikkea tapahtumaan liittyvää, sen ajattelemista, muistamista ja siihen liittyviä tunteita. Sen vuoksi ihminen voi myös välttää puhumasta tapahtuneesta ja kaikesta siihen liittyvästä. Välttäminen saattaa ilmetä siten, että ihminen kokee elävänsä kuin jonkin kuplan sisällä tai lasin takana. Yhteys omiin tunteisiin on poikki. Välttäminen vaikuttaa myös siihen hakeeko henkilö apua itselleen.

Kolmas ryhmä on keholliset vireystilaan liittyvät oireet. Keho on jatkuvassa varuillaanolo – ja valppaustilassa virittyneenä ennakoimaan ja reagoimaan vaaraan. Tämä aiheuttaa univaikeuksia, keskittymisvaikeuksia, säpsähtelyä. Trauman kokeneella kuluu paljon energiaa, koska elimistö ei voi rentoutua ja levätä ollessaan jatkuvassa valppaustilassa. Mielialat voivat vaihdella, hän ärsyyntyy herkästi ja voi ilmetä vihanpuuskia.

Traumaperäinen stressihäiriö PTSD

Mikäli stressioireet pitkittyvät ja jatkuvat yli kuukauden ajan sekä rajoittavat seksuaaliväkivaltaa kokeneen toimintakykyä, voi kyseessä olla traumaperäinen stressihäiriö (Posttraumatic Stress Disorder, PTSD). Oireita voidaan hoitaa.​

Kompleksinen PTSD ja dissosiaatio-oireet

Jo varhain lapsuudessa tai muussa elämänvaiheessa koettu pitkäaikainen traumatisoituminen, kuten seksuaalinen hyväksikäyttö, aiheuttaa ihmiselle lukuisia toimintaa ja elämää vaikeuttavia oireita. Oireiden yhteys traumakokemukseen ja traumatisoitumiseen on usein ilmeinen, vaikka tämä yhteys ei aina heti paljastuisikaan. Tällaisia oireita voivat olla syömishäiriöt, itsetuhoisuus, ongelmat seksuaalisuuden alueella, ongelmat ihmissuhteissa, sosiaaliset ongelmat laajemmin, taloudelliset ongelmat ja muutokset elämän olosuhteissa.

PTSD määritelmä ei riitä kuvaamaan II-tyypin traumojen oirekirjoa. Sen vuoksi PTSD määritelmän rinnalle on kehitetty kompleksisen PTSDn määritelmä. Siihen on sisällytetty laajemmin ihmisen persoonallisuudessa, stressinsietokyvyssä ja ihmissuhteissa ilmeneviä seurauksia. 

Vakava, varhainen traumatisoituminen muuttaa ihmisen suhdetta itseen ja toisiin. Moni kokee voimakasta häpeää ja syyllisyyttä. He kokevat itsensä avuttomaksi, täysin arvottomaksi, sellaiseksi joka ei ansaitse elämässään mitään hyvää. Toiset kokevat, että elämä on pysyvästi pilalla ja heidän on vaikea luottaa, että joku voisi ymmärtää heidän kokemuksensa. Toisaalta ihmissuhteita saattaa leimata myös jatkuva pelastajan etsiminen. Traumatisoitumiseen liittyy muutoksia kyvyssä tunnistaa ja säädellä omia tunteita ja impulsseja. Tunteiden säätelyyn liittyvät ongelmat voivat ilmetä esimerkiksi itsetuhoisena käytöksenä, räjähtävinä vihanilmauksina tai jatkuvana surullisuutena ja alakulona.

Uhriutumisen eli kielteisten kokemusten kasaantumisen voidaan katsoa olevan yksi traumatisoitumisen seurauksista. Se on menneiden kokemusten tuottama vankila, jossa ihminen ei kykene enää luottamaan omaan sisäiseen hälytysjärjestelmänsä. Yhteys omaan kehoon ja tunteisiin on välttämisen kautta katkennut, eikä ihminen enää havaitse merkkejä vaarasta.  Tai vähänkin uhkaavassa tilanteessa ihminen lamaantuu automaattisesti. Uhriutuminen on ymmärrettävissä myös traumatisoitumisen vaikutuksilla ihmisen vääristyneeseen käsitykseen itsestään. Hänen käsitys itsestä voi olla arvoton, paha ja syyllinen. Tällöin hänen on hyvin vaikea arvioida vuorovaikutustilanteita ja niiden riskejä ja puolustaa itseään kaltoinkohtelulta.

II-tyypin traumoihin liittyvät dissosiaatiohäiriöiden vakavimmat muodot​

Vakavien dissosiaatiohäiriöiden oireet liittyvät oman elämänkaaren tapahtumien muistivaikeuksiin, identiteetin hahmottamisongelmiin, depersonalisaatio- ja derealisaatio-oireisiin. Vakavat dissosiaatiohäiriöt jäävät herkästi tunnistamatta tai muiden mielenterveysongelmien varjoon. 

Näitä liitännäisongelmia voivat olla 

  • Masennusoireet, kuten alakuloisuus, väsymys, aloitekyvyttömyys, unihäiriöt ja itsemurha-ajatukset
  • Ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriöt, erilaiset pelot
  • Syömishäiriöiden oireet: vääristynyt ruumiinkuva, pakonomainen liikunta, ahmiminen ja ruoansulatuskanavan tyhjentäminen oksentamalla tai ulostuslääkkeillä sekä hormonitasapainon häiriöt
  • Runsaat somaattiset oireet, joille ei löydy lääketieteellistä selitystä
  • Päihteiden väärinkäyttö
  • Traumaperäiset oireet, kuten trauman uudelleen eläminen painajaisina tai takaumina, tiettyjen asioiden välttely, lisääntynyt valppaus ja emotionaalinen turtumus


Joskus ihmisellä voi olla selkeitä traumaperäiseltä vaikuttavia oireita, ilman, että hänellä​ on muistikuvia traumaan liittyen. Totuudenmukaiset muistot tapahtumista tulevat usein parhaiten esiin vapaasti muistellen.  Tämä vaatii auttajalta kärsivällisyyttä ja sen tiedostamista, ettei muiston mieleen palautumista voi kiirehtää.