Kohdunpo​​​is​​​to

Kohdunpoisto on keisarileikkauksen jälkeen yleisin gynekologinen leikkaus, ja se voidaan tehdä avoimesti (laparotomiateitse), emättimen kautta (vaginaalisesti) tai tähystysleikkauksena (laparoskooppisesti). 

Hyvänlaatuisen sairauden vuoksi tehdyn kohdunpoiston jälkeen ei leikkauksella ole vaikutusta seksuaalisuuteen tai orgasmitiheyteen. Eri leikkaustapoja vertailevassa tutkimuksessa todettiin kohdunpoiston vähentäneen vatsanalueen kiputiloja ja vaikuttaneen parantavasti naisen seksuaalitoimintoihin. Suurimman hyödyn leikkauksesta saivat potilaat, joille oli tehty vaginaalinen kohdunpoisto. Yhdyntäkipujen vähentymistä kohdunpoiston jälkeen on raportoitu useassa tutkimuksessa, mutta leikkauksen vaikutus yhdyntätiheyteen ja seksuaaliseen halukkuuteen on ollut ristiriitainen, osalla tutkituista potilasta halukkuus laski tai pysyi ennallaan. ​

Tavallista kohdunpoistoa ja syövän vuoksi tehtyä radikaalia kohdunpoistoa (jossa poistetaan imusolmukkeita ja laajemmin myös kohdun vieruskudoksia) verrattaessa on raportoitu, että radikaali kohdunpoisto aiheuttaa verenkierron häiriintymisen emättimen alueella seksuaalisen kiihottumisen aikana. Tämän tutkijat arvioivat johtuvan emättimen hermotuksen vaurioitumisesta leikkauksessa. Tällä ei kuitenkaan ollut vaikutusta kiihottumiseen eri tavalla leikattujen ja leikkaamattomien naisten välillä.

Munasarjojen pois​​​​to

Munasarjojen poisto aiheuttaa ennenaikaiset vaihdevuodet, mikä puolestaan vaikuttaa seksuaaliseen haluun, nautintoon ja kykyyn saavuttaa orgasmi samaan tapaan kuin luonnollinen menopaussi.

Lue lisää:

Vaihdevuodet

Laskeuma- ja virtsankarkailul​​​​​​eikkaukset

Lantionpohjan elimen laskeuma (pelvic organ prolapse, POP) todetaan jopa 40 prosentilla synnyttäneistä naisista. Hankalia oireita aiheuttavan laskeuman hoidoksi valitaan usein leikkaus, jossa laskeuma korjataan emättimen seinämää muovaamalla tai keinoainetta (verkko) käyttäen.

Kohdunlaskeumassa poistetaan myös kohtu. Emätin on seksuaalinen elin, ja sen leikkaushoito väistämättä muuttaa anatomiaa, hermotusta ja verisuonitusta, millä voi olla vaikutusta seksuaalisuuteen. Toisaalta kolmannes naisista, joilla on gynekologinen laskeuma, kärsii myös seksuaalisesta toimintahäiriöstä, joka yleensä liittyy laskeumaan. Joskus laskeuma estää seksuaalielämän täysin. 

Emättimen etuseinämän laskeuman korjaus kohdunpoistolla tai ilman parantaa tutkimusten mukaan merkittävästi seksuaalitoimintoja ja vähentää yhdyntäkipuja. Takaseinämän korjauksen suhteen tulokset seksuaalitoimintojen palautumisen suhteen ovat ristiriitaisemmat, parannusta erityisesti yhdyntäkipuun ei aina saada. Uuden katsausartikkelin mukaan laskeumaleikkaus kuitenkin yleensä parantaa yhdyntäkivun 2,5 kertaa useammin kuin huonontaa. Verkolla korjatuista laskeumista ja seksuaalisuudesta on vain vähän tutkimustietoa.​

Virtsankarkailu aiheuttaa yleensä merkittävää haittaa seksuaalielämälle. Nykyaikaisilla leikkaustekniikoilla saadaan yleensä erinomainen apu virtsankarkailuun myös yhdynnän aikana. Leikkaushoidon jälkeen tehdyissä kyselytutkimuksissa naiset ovat raportoineet seksuaalitoimintojen merkittävästi parantuneen.

Ulkosynnyttimien leikkauks​​​​​​et

Ulkosynnyttimien osa- tai kokopoiston on kuvattu aiheuttavan masennusta liittyen kehonkuvan muutokseen sekä huomattavia seksuaalitoimintojen häiriöitä. Mikäli klitoris on poistettu, ilmaantuu usein seksuaaliseen kiihottumiseen liittyvien seksuaalireaktioiden tunnistamis- ja havannoimisongelmia, seksuaalisen halun laimentumista ja vaikeuksia kiihottua ja saavuttaa orgasmia. Seksuaalineuvonnan avulla voi saada apua toipumiseen ja seksuaalisuuden ja seksuaalitoimintojen uudelleenrakentamiseen.

Gynekologinen s​​​yöpä ja seksuaalisuus

Seksuaaliset vaikeudet ovat kolmen suurimman huolenaiheen joukossa gynekologisen syöpädiagnoosin ja hoidon jälkeen. Suurin osa gynekologisen lantion alueen syöpäleikkauksen läpikäyneistä potilaista raportoi seksuaaliongelmia hoidon jälkeen. Ongelma-alueita ovat seksuaalisen halun vähentyminen, emättimen kuivuus, orgasmin laimentuminen, emättimen tunnon ja kimmoisuuden vähentyminen, pinnallinen yhdyntäkipu ja emättimen kapeneminen ja lyhentyminen. Pahimmat vaiheet ajoittuvat diagnoosin ja hoitojen ajankohtaan ja niiden läheisyyteen, mutta osalla ongelmat jäävät pitkäkestoisiksi.

Sädehoidon on raportoitu olevan erityisen haitallista naisen seksuaalisuudelle. Sädehoidon saaneilla naisilla on tutkitusti enemmän yhdyntäkipua ja seksuaalisen nautinnon puutetta. Muita ongelmia ovat emättimen lyhentyminen, seinämien jäykistyminen, kostumisongelmat, emättimen ja ulkoisten sukuelinten tunnottomuus ja yhdyntäkivut. Edellä mainitut voivat aiheuttaa seksuaalitoimintojen vähentymistä tai lyhytaikaista loppumista, haluttomuutta, ahdistusta emätinyhdyntöjen aloittamisesta sekä vaikeuksia kiihottua ja saada orgasmi. Myös solunsalpaajahoidon yhteydessä on raportoitu ongelmia kiihottua ja tuntea seksuaalista halua sekä emättimen kostumisongelmia.

Tutkimustulokset gynekologisen syövän ja hoitojen vaikutuksista parisuhteeseen ovat ristiriitaisia. On tutkimuksia, joissa syövällä on ollut positiivinen vaikutus, kun syövän jälkeen pariskuntien välinen kommunikaatio, keskinäinen ymmärrys ja tunnetason läheisyys ovat lisääntyneet. Kaksi keskeisintä tekijää, jotka estivät parisuhdeongelmia, olivat avoin keskustelukulttuuri ja laaja seksuaalinen repertuaari ennen syöpäsairautta.

Toisaalta on myös runsaasti tutkimuksia, joissa kuvataan parisuhdeongelmia gynekologisen syövän jälkeen. Ongelmien taustalla voi olla aiempien seksisuhteiden tai kumppanin syyttämistä syövästä, pelkoa syövän tartuttamisesta kumppaniin, kumppanin haluttomuutta seksiin satuttamisen pelossa, minkä toinen osapuoli voi puolestaan kokea hylkäyksenä. Avaintekijöinä parisuhdeongelmien taustalla ovat tutkimusten mukaan ongelmat kommunikaatiossa ja puhumattomuus (self-silencing) selviytymisstrategiana. Seksuaalisuuden puheeksi ottaminen terveydenhuoltohenkilökunnan kanssa hälventää syöpäsairauteen liittyviä pelkoja ja auttaa seksuaalielämän uudelleenrakentamisessa.