Varhaisraskauden yleinen ultraäänitutkimus eli ns. "ensimmäinen ultra"
Ensimmäisen seulontaultraäänitutkimuksen tekee äitiyspoliklinikalla erityiskoulutettu kätilö raskausviikolla 11+0–13+6. Tutkimus tehdään vatsanpeitteiden päältä tai emättimen kautta. Tutkimuksessa selvitetään sikiöiden lukumäärä ja varmennetaan raskauden kesto. Lisäksi tutkimuksessa voidaan mitata niskaturvotus ja tutkia sikiön rakenteet pääpiirteittäin. Lisääntynyt niskaturvotus voi merkitä suurentunutta kromosomipoikkeavuuden tai rakennepoikkeavuuden riskiä. Kromosomipoikkeavuuksia voidaan tutkia yhdistelmäseulontatutkimuksella.
Ensimmäisessä ultraääniseulonta tutkimuksessa voidaan nähdä jo suuret ja vaikeat rakennepoikkeavuudet. Jos sikiöllä todetaan korostunut niskaturvotus tai epäily rakennepoikkeavuudesta, järjestetään jatkotutkimukset.
Lopullinen laskettu aika määritetään ensimmäisen ultraäänitutkimuksen yhteydessä. Määritys perustuu sikiön pääperämittaan.
Yhdistelmäseulontatutkimus
Yhdistelmäseulonta sisältää ultraäänitutkimuksen ja äidin verinäytteen. Verinäytteestä määritetään istukka- ja sikiöperäisiä hormoni- ja valkuaisainepitoisuuksia. Ultraäänitutkimuksessa mitataan sikiön niskaturvotuksen lisäksi sen pääperämitta. Riskiarvioon vaikuttaa myös äidin ikä. Verinäyte otetaan äidiltä jo ennen ultraäänitutkimusta raskausviikolla 9+0 -11+6 ja ultraäänitutkimus tehdään raskausviikolla 11+0 -13+6. Paras ajankohta käydä laboratoriossa on silloin, kun 10 raskausviikkoa on täynnä.
Yhdistelmäseulonta löytää yli 80 prosenttia
kromosomipoikkeavuuksista. Kromosomihäiriöiden tavallisin muoto on 21-trisomia eli Downin oireyhtymä. Downin yhdistelmäseulonta arvioi nykyisin riskiä myös harvinaisempaan, 18-trisomiaan eli Edwardin syndrooma, jonka tulos ilmoitetaan seulonnassa.
Katso myös video ensimmäiseen seulontaultraääneen liittyen
play video
|
Video - Ensimmäinen seulontaultraäänitutkimus |
play video
|
Video - The first ultrasound screening |
Keskiraskauden seerumiseulonta
Keskiraskauden seerumiseulonta voidaan tehdä, jos yhdistelmäseulonta ei ole toteutettavissa. Syynä tähän voi olla, että raskaus onkin oletettua pidemmällä ensimmäisen ultraäänitutkimuksen yhteydessä tai alkuraskauden seulontaverinäytettä ei ole otettu. Raskausviikoilla 15+0-16+6 äidin verinäytteestä määritetään istukka- ja sikiöperäisiä hormoneja ja valkuaisaineita (TR2). Näistä tuloksista sekä muun muassa raskauden kestosta ja äidin iästä saadaan laskettua sikiön 21-trisomian eli Downin oireyhtymän riskilukema.
Varhaisraskauden verinäyte (TR1) on aina ensisijainen ja antaa luotettavamman tuloksen kuin keskiraskaudessa tehty seulonta.
Tutkimusnäytteistä lisää:
Toinen ultraääniseulontatutkimus eli Rakenneultraäänitutkimus
Rakennetutkimuksen (" toisen ultran") tarkoituksena on tarkastella sikiön rakenteita ja todeta mahdollisia poikkeavuuksia. Yleensä tutkimuksen tekee erityiskoulutettu kätilö, mutta joissakin riskiraskauksissa tutkimuksen tekee erikoislääkäri. Tutkimus tehdään äitiyspoliklinikalla raskausviikolla 19–21 vatsanpeitteiden päältä. Rakennetutkimuksessa tarkastellaan muun muassa sikiön pään, sisäelinten ja raajojen rakenteita. Lisäksi katsotaan sikiön kasvu, istukan sijainti ja arvioidaan lapsiveden määrä. Tässä vaiheessa raskautta voidaan myös useimmiten nähdä sikiön sukupuoli.
Rakennetutkimuksessa todetaan noin kolme neljästä sikiön merkittävästä rakennepoikkeavuudesta. Joskus havaitaan poikkeavuuksia, joiden vaikeutta ja merkitystä ei pystytä arvioimaan yhden tutkimuksen perusteella. Tällöin tehdään kontrolliultraäänitutkimus tai järjestetään jatkotutkimukset oman alueesi sikiötutkimuksia tekevään yksikköön. Jatkotutkimuksissa selvitetään mahdollisten poikkeavuuksien laatu ja mahdolliset syyt sekä arvioidaan raskauden tulevaa kulkua ja syntyvän lapsen ennustetta.
Poikkeavuudet tutkitaan ja käsitellään moniammatillisesti. Perheen informoinnin jälkeen perhe ja viime kädessä raskaana oleva päättää, miten tutkimustulokset vaikuttavat raskauden etenemiseen.
Rakennetutkimus on mahdollista tehdä myös myöhemmin, raskausviikoilla 24–26, mutta silloin raskauden keskeyttäminen ei ole enää Suomen lain mukaan mahdollista, vaikka sikiöllä todettaisiinkin vaikea rakennepoikkeavuus.
Katso myös video toiseen seulontaultraääneen liittyen
play video
|
Video - Toinen seulontaultraäänitutkimus eli rakenneultraäänitutkimus |
play video
|
Video - The second ultrasound screening |
Seulontatutkimukseen vaikuttavia tekijöitä
Raskauden aikana ultraääni tehdään joko vatsanpeitteiden päältä tai emättimen kautta. Joskus joudutaan käyttämään molempia tapoja parhaan mahdollisen näkyvyyden saamiseksi. Varhaisraskaudessa tutkimus tehdään lähes aina emättimen kautta, mutta jo ensimmäisen seulontatutkimuksen yhteydessä sikiö on useimmiten tarkasteltavissa vatsanpeitteiden päältä. Alkuraskaudessa kohdun asento ja virtsarakon täyttöaste vaikuttavat näkyvyyteen. Myös sikiön asento voi joskus hankaloittaa tutkimuksen tekemistä. Jos kohdussa on kaksi tai useampi sikiö, ultraäänitutkimus vaatii enemmän aikaa ja on usein haasteellisempaa.
Ylipaino heikentää näkyvyyttä, sillä ultraääniaalto läpäisee huonommin rasvakudosta. Mitä kauempana katsottava kohde on, sen huonompi on näkyvyys. Runsas rasvakerros vaikeuttaa myös itse tutkimuksen tekemistä ja heikentää ultraäänen luotettavuutta. Napakorut saattavat aiheuttaa katvealueita loppuraskauden sikiön tarkastelussa.