Synnytystapa - alatie vai keisarileikkaus

• Alatiesynnytys on luonnollinen tapa syntyä. Synnytys käynnistyy, kun lapsi on valmis.
• Äiti saa useimmiten lapsen heti syntymän jälkeen syliinsä. Perhe saa olla heti yhdessä niin paljon kuin haluaa. Vierihoito pääsee alkamaan heti.
• Alatiesynnytyksen aikana vapautuvat sikiön stressihormonit ja muut välittäjäaineet edesauttavat lapsen sopeutumista kohdunulkoiseen elämään. Lapsi on useimmiten syntyessään virkeä ja hyväkuntoinen, eikä tarvitse erityistä valvontaa.
• Hengitys käynnistyy ongelmitta
• Verenhukka on vähäisempää alatiesynnytyksessä kuin keisarileikkauksessa. Äideillä esiintyy vähemmän synnytyksenjälkeistä anemiaa ja verensiirtoa tarvitaan vain alle 1 %:ssa.
• Imetys käynnistyy nopeammin alatiesynnytyksen jälkeen. Maito nousee rintoihin keskimäärin 1-2 päivää aikaisemmin alatiesynnytyksen kuin keisarileikkauksen jälkeen.
• Imetys onnistuu paremmin ja luontevammin ilman vatsanalueen leikkaushaavakipuja.
• Alatiesynnytyksen jälkeen äiti pääsee heti liikkumaan, jolloin lapsenhoidon aloittaminen on helpompaa.
• Alatiesynnytyksen jälleen äiti kotiutuu sairaalasta nopeammin.
• Sairaalassa ja kotona toipuminen synnytyksestä on nopeampaa
• Kohtutulehdus- tai lapsivuodekuumeriski on pienempi alatiesynnytyksen jälkeen (alle 1 %)
• Suunnitelluista alatiesynnytyksistä noin 90 % onnistuu.
• Päivystyskeisarileikkaus tehdään esim. lapsen voinnin heikentymisen tai synnytyksen pysähtymisen vuoksi noin 10 %:lle.
• Hätäkeisarileikkauksia, jossa lapsen maailmaan saattaminen tulee tapahtua välittömästi, on vain noin 1 % synnytyksistä.
• Vastasyntyneen synnytyksen aikainen hapenpuute on harvinainen tapahtuma ja nykyaikaisin menetelmin sikiön voinnin seuranta synnytyksen aikana mahdollistaa puuttumisen tilanteeseen ajoissa
• Lukuisten kansainvälisten tutkimusten perusteella tiedetään, että lasten neurologinen sairastavuus ei vähene lisäämällä keisarileikkausten määrää

• Synnytyksen ajankohta ja kulku eivät ole etukäteen suunniteltavissa, joskin synnytyksen käynnistäminen on joissain tilanteissa mahdollista.
• Synnytyssupistukset ovat kivuliaita, mutta kipu loppuu aina supistusten välillä ja kivulla on tärkeä merkitys: jokainen supistus vie synnytystä eteenpäin
• Nykyaikainen tehokas kivunlievitys on kaikkien saatavilla.
• Välilihan leikkaus tai repeämä.
• Nykyisin välilihaa ei pääsääntöisesti leikata, ellei se ole aivan välttämätöntä. Jos välilihaa kuitenkin on jouduttu leikkaamaan, voi haavakipuun tarvita lääkettä joidenkin päivien ajan. Joskus istuminen voi olla vaikeaa synnytyksen jälkeen. Jos välilihan leikkaushaava tai repeämä tulehtuu, toipuminen voi pitkittyä.
• Peräaukon sulkijalihaksen repeämä syntyy noin 1 % alatiesynnytyksiä. Repeämä korjataan heti synnytyksen jälkeen ja paranee useimmiten hyvin. Paraneminen tarkistetaan jälkitarkastuksessa, joka järjestetään synnytyssairaalassa äitiysneuvolan sijaan. Pitkäaikaisongelmat ovat erittäin harvinaisia ja niitäkin voidaan hoitaa.
• Muita hankalampia repeämiä syntyy muutamassa prosentissa synnytyksissä ja ne paranevat pääasiallisesti ongelmitta.
• Vastasyntyneen synnytyksen aikainen hapenpuute on harvinainen tapahtuma
• Noin puolella prosentilla lapsista on syntyessään matala pH (pH < 7.0). Tällöin lapsi on kärsinyt jonkin asteisesta hapenpuutteesta jossain synnytyksen vaiheessa. Vain pienelle osalle hapenpuutteisena syntyneistä vauvoista jää pysyviä ongelmia
• Osa hapenpuutteesta liittyy hartiadystokiaan, eli hankalaa hartioiden ulosauttoon. Hartiadystokia on harvinainen hätätilanne ja sen hoitoa harjoittelevat sekä kätilöt että lääkärit säännöllisesti simulaation avulla
• Hyvin hoidetussa alatiesynnytyksessä riski sikiön hapenpuutteeseen on hyvin pieni. CP-vammaisuudesta arvioidaan vain pienen osan liittyvän itse synnytykseen, ja yli 90 % tapauksista liittyy ennenaikaisuuteen, kohdunsisäisiin tulehduksiin ja istukan toimintahäiriöihin
• Riski laskeumaan ja muihin lantionpohjan häiriöihin on hieman suurempi alatiesynnytyksen jälkeen. Keisarileikkaus ei kuitenkaan suojaa näiltä ongelmilta.
• Täysiaikaisen raskauden läpikäyneillä naisilla on sekä synnytyksen jälkeen että myöhemmin enemmän virtsankarkailua kuin niillä, jotka eivät ole olleet raskaina. Virtsankarkailua on synnytystavasta riippumatta. Alatiesynnytyksen jälkeen virtsankarkailua esiintyy kuitenkin enemmän kuin keisarileikkauksen jälkeen. Riskiä lisäävät pitkä ponnistuvaihe ja monisynnyttäneisyys.
• Raskauden aikana elimistöön muodostuva progesteronihormoni pehmentää kudoksia ja lantionpohjan perusjännitys alenee. Alatiesynnytyksen yhteydessä synnytyskanavaan voi tulla pehmytkudosvaurioita, joiden vaikutuksesta lantionpohjan tunnistaminen ja lantionpohjalihasten harjoittelu voi aluksi olla hankalaa. Lantionpohjalihasten harjoittelu raskausaikana ja synnytyksen jälkeen nopeuttaa palautumista.
• Virtsankarkailua ja muita lantionpohjan ongelmia voidaan hoitaa menestyksellisesti fysioterapian avulla sekä tarvittattaessa toimenpiteillä

• Synnytyksen ajankohta on useammin etukäteen suunniteltavissa
• Synnytys voi käynnistyä joskus itsestään ennen sovittua leikkauspäivää. Leikkaussuunnittelun yhteydessä asia tulee aina huomioida jo etukäteen. Tällöin leikkaus voidaan tehdä kiireellisenä leikkauksena. Joskus lapsen on parempi antaa syntyä alateitse kuin tehdä kiireellinen leikkaus. Tällainen tilanne on esim. silloin, kun kohdunsuu on synnytyssairaalaan tullessa paljon auki ja lapsen pää on jo hyvin alhaalla emättimessä, tai kun synnytys käynnistyy ennenaikaisesti ennen raskausviikkoa 37.
• Ennenaikaisesti syntyvä lapsi hyötyy alatiesynnytyksen lasta kypsyttävästä vaikutuksesta vielä enemmän kuin täysiaikainen vauva
• Kivuttomuus toimenpiteen aikana (täysin kivuttomia yli 90 %, osa tuntee jonkin verran kipua).
• Ei välilihan repeämiä
• Nopea toimenpide, joka kestää valmisteluineen noin 1-2 tuntia
• Jos leikkaus tehdään puudutuksessa, isä voi olla läsnä lapsen syntymähetkellä ja äiti saa pitää lasta rinnallaan, jonka jälkeen lapsi viedään kuivattavaksi ja tarkistettavaksi. Mikäli äidillä ja lapsella on kaikki hyvin eikä heräämössä ole ruuhkaa, saa lapsi olla ihokontaktissa myös heräämöajan.
• Vastasyntyneen synnytyksen aikainen hapenpuute on erittäin harvinainen, mutta mahdollinen myös suunnitellun keisarileikkauksen yhteydessä

• Suomalaisten tutkimusten mukaan joka neljäs keisarileikkauksella synnyttänyt saa keisarileikkauksen yhteydessä jonkinlaisen komplikaation
• Syntymä keisarileikkauksella lisää lapsen sairausriskiä sekä vastasyntyneisyyskaudella että myöhemmin lapsuudessa
• On mahdollista, että keisarileikkauksen aiheuttama varhaisen mikrobikontaktin puute lisää sairastumisriskiä myöhemmin lapsuudessa. Keisarileikkauksella syntyminen on epidemiologisissa tutkimuksissa liitetty monien kroonisten immuunivälitteisten tai tulehduksellisten sairauksien sekä lihavuuden ja ylipainon kehittymisen riskiin.
• Äidin puudutuksesta johtuva verenpaineen lasku vaikuttaa istukan verenkiertoon, ja jos nukutetaan, nukutusaineet menevät istukan läpi lapseen.
• Keisarileikkauksessa lapsen sopeutumismekanismit kohdun ulkopuolista elämää varten eivät ehdi käynnistyä. Leikkauspäivää sovittaessa ei voida tietää, onko se lapsen kannalta paras ajankohta syntyä. Lapsen kannalta raskauden saattaisi olla hyvä vielä jatkua.
• Lapsi voi syntyessään olla vaisu, ja tarvitsee virvoittelua ja lastenlääkärin hoitoa useammin kuin alateitse syntynyt lapsi.
• Suunnitellussa keisarileikkauksessa on suurentunut lapsen hengitysvaikeuksien riski. Se on sitä suurempi mitä aikaisemmin ennen laskettua aikaa lapsi syntyy.
• Lapsella on suurentunut riski joutua vastasyntyneiden osastolle myös matalan verensokeripitoisuuden ja matalan ruumiinlämmön vuoksi.
• Imetys käynnistyy hitaammin keisarileikkauksen jälkeen johtuen haavakivusta ja maidon hitaammasta noususta rintoihin. Imetyksen käynnistymistä hidastaa erityisesti, jos leikkauksessa on ollut merkittävä verenhukka. Tämän vuoksi keisarileikkauksella syntynyt lapsi tarvitsee äidinmaidonkorviketta todennäköisemmin kuin alateitse syntynyt lapsi.
• Leikkauksen aikana äidin ollessa puudutettuna äiti voi olla pahoinvoiva
• Jos leikkaus on tehty nukutuksessa, äiti voi olla pahoinvoiva ja tokkurainen useita tunteja leikkauksen jälkeen
• Keisarileikkauksessa on merkittävä verenhukan riski. Riski on kolminkertainen verrattuna alatiesynnytykseen.
• Noin 6 % äideistä tarvitsee leikkauksen jälkeen verensiirron.
• Verenhukasta johtuva kohdunpoiston riski on keisarinleikkauksen yhteydessä kuusinkertainen alatiesynnytykseen verrattuna.
• Keisarileikkaukseen liittyy moninkertainen riski laskimotukokseen (laskimotrombi ja keuhkoembolia) alatiesynnytykseen verrattuna. Keuhkoveritulppariski keisarileikkauksen jälkeen on yli 20-kertainen alatiesynnytyksen verrattuna. Veritulppien muut riskitekijät, mm. ylipaino, ikä ja tupakointi, lisäävät riskiä edelleen. Riskin vähentämiseksi keisarileikkauksen yhteydessä laitetaan kaikille tukisukat ja riskiarvion perusteella aloitetaan tarvittaessa lisäksi tukoksia ehkäisevä pistoshoito.
• Keisarileikkauksen jälkeen haavakivut voivat olla voimakkaita. Vahvoja kipulääkkeitä voi tarvita useita päiviä. Haavan paraneminen kestää noin kuukauden, mutta leikkaushaava-alueella voi olla tuntopuutoksia useiden kuukausien ajan.
• Välittömästi leikkauksen jälkeen suolisto on lamassa ja vatsa voi olla erittäin turvoksissa ennen kuin suoli alkaa jälleen toimia. Tämä voi aiheuttaa jopa kovempia kipuja kuin itse leikkaushaava.
• Kuten kaikissa gynekologisissa leikkauksissa, myös keisarileikkauksessa on 4-8 %:n riski virtsarakon, virtsajohdinten ja suolen vaurioitumisen.
• Joskus (muutamassa prosentissa) tarvitaan uusintaleikkaus jälkiverenvuodon vuoksi muutaman tunnin kuluttua keisarileikkauksesta.
• Kotiutuminen leikkauksen jälkeen tapahtuu myöhemmin kuin alatiesynnytyksen jälkeen.
• Toipuminen on hitaampaa ja työlästä, se kestää usein 1-2 kuukautta. Toipumisen ajan tarvitaan apua lapsen hoitamisessa ja kotitöiden tekemisessä leikkauksesta johtuvien rajoitusten vuoksi.
• Tulehdusriski on suurempi kuin alatiesynnytyksessä.
• Yleisin on virtsatietulehdus, jolle altistaa kaikille leikkauksessa asetettava virtsatiekatetri.
• Kohtutulehdus (endometriitti) kehittyy 3–9 %:lle keisarileikkauksen jälkeen. Riski on 10–15-kertainen alatiesynnytykseen verrattuna.
• Leikkaushaava tulehtuu 2-9 %:lla. Joskus haava joudutaan avaamaan tulehduksen vuoksi uudelleen ja tuolloin toipuminen pitkittyy useilla viikoilla.
• Lapsivuodekuume on yleisempää leikkauksen jälkeen (noin 10 %), sen hoito voi vaatia pitkän sairaalassaolon (1-2 viikkoa). Usein tulehdusoireet ilmaantuvat vasta kotiutumisen jälkeen, jolloin äiti joutuu palaamaan takaisin sairaalaan.
• Keisarileikkauksessa kohtuun jää arpialue, joka ei ole yhtä luja kuin terve kudos. Se tulee ottaa huomioon seuraavissa raskauksissa ja synnytyksissä. Arven repeäminen on mahdollista, riski on kuitenkin pieni, alle 1 %.
• Koska leikkauksessa käytetään teräviä instrumentteja, on myös lapseen tuleva haava mahdollinen, joskin harvinainen.
• Kroonista kipua keisarileikkauksen jälkeen kokee 12 % naisista. Vuotohäiriöitä, erityisesti kuukautisten jälkeistä tiputtelua, esiintyy usein jopa vuosia leikkauksen jälkeen.

• Seuraavassa raskaudessa keisarileikkauksen jälkeen tärkein huomioitava asia on istukan kiinnittyminen kohdussa.
• Istukka voi kiinnittyä seuraavissa raskauksissa liian matalalle (etisistukka). Tämä voi johtaa ennenaikaiseen synnytykseen ja keskosuuteen tai verenvuotoon raskauden aikana, mitkä vaativat jopa kuukausia kestävää sairaalahoitoa.
• Liian tiukasti kohdunseinämään kiinnittynyt istukka altistaa myös synnytyksen aikaiselle verenvuodolle ja tarpeelle tehdä uudelleen keisarileikkaus. Jos istukka on kiinnittynyt vanhaan leikkausarpeen, joudutaan 90 % tapauksia kohdunpoistoon synnytyksen yhteydessä.
• Raskaaksi tulo keisarileikkauksen jälkeen voi olla vaikeampaa kuin alatiesynnytyksen jälkeen. Keskenmenon tai kohdun ulkopuolisen raskauden riski on suurentunut.

Alatiesynnytys yhden aiemmin tehdyn keisarileikkauksen jälkeen on suositeltava, jos aiemmin keisarileikkaukseen johtanut syy ei ole enää olemassa (esim. perätila). Alatiesynnytys onnistuu tällöin yhtä usein kuin muutenkin synnyttämään tulevilla naisilla eli lähes 90%:lla. Kahden keisarileikkauksen jälkeen arpikudosta on enemmän ja sen heikkouden vuoksi alatiesynnytystä ei suositella.

Hyvin hoidettu alatiesynnytys on sekä äidille että lapselle useimmissa tilanteissa turvallisin synnytystapa. Keisarileikkaus on tarpeen noin 10–15 %:ssa synnytyksistä äidin tai sikiön sairastavuuden vähentämiseksi. Leikkaus on kuitenkin epäfysiologinen synnytys sekä äidille että lapselle. Äidin kannalta keisarileikkaukseen liittyy huomattava komplikaatioriski alatiesynnytykseen verrattuna.

Lapsen kannalta keisarileikkauksella syntymiseen liittyy kohdunulkoiseen elämään sopeutumisen viivästymistä ja myöhemmin elämässä suurentunut sairauksien ja terveysongelmien riski.