​

Veriryhmät ovat punasolun pinnan rakenteita, jotka periytyvät lapselle molemmilta vanhemmilta. Raskauden ja verensiirtojen kannalta tärkeimpiä ovat ABO- ja RhD-veriryhmät.

Odottavan äidin veriryhmätiedot (A, B, O tai AB ja RhD positiivinen tai RhD negatiivinen) merkitään äitiyskorttiin ja synnytyssairaalan potilastietojärjestelmään.

Mikäli äidin ja sikiön veriryhmät poikkeavat toisistaan, äidin puolustusjärjestelmä voi alkaa tuottaa vasta-aineita sikiön punasoluja vastaan, jolloin äiti immunisoituu. Seuraavassa raskaudessa sikiön on vaarana saada veriryhmäimmunisaatio, jossa äidin verenkierrossa syntyneet vasta-aineet siirtyvät sikiön puolelle​ ja nämä alkavat hajottaa sikiön punasoluja. 

Tavallisin immunisaatiolle altistava tilanne on synnytys, mutta jo raskauden aikana voi istukan kautta kulkeutua pieniä määriä sikiön punasoluja äidin verenkiertoon.

Joskus immunisaation syy on äidin aiemmin saama verensiirto. Äidin vasta-aineet kulkevat istukan läpi, tarttuvat sikiön punasoluihin ja voivat johtaa sikiön punasolujen hajoamiseen aiheuttaen sikiön ja vastasyntyneen hemolyyttisen taudin.

Taudin oireita ovat anemia, korkea veren bilirubiini (hyperbilirubinemia) ja ihon keltaisuus. Lievimmillään tauti on oireeton, mutta taudin vaikein muoto voi hoitamattomana johtaa sikiön tai vastasyntyneen kuolemaan tai vammautumiseen.

Sikiön ja vastasyntyneen hemolyyttistä tautia aiheuttavat useat eri vasta-aineet, joista tärkein on Rh-veriryhmäjärjestelmän vasta-aine anti-D. Suomalaisista äideistä 13 prosenttia on RhD-negatiivisia. RhD-negatiiviset äidit voivat immunisoitua, mikäli sikiö perii isältään RhD-positiivisen veriryhmän.

Muita merkityksellisiä vasta-aineita ovat Rh-veriryhmäjärjestelmän anti-c ja anti-E sekä Kell-järjestelmän vasta-aine anti-K. Myös ABO-veriryhmien epäsopivuus voi aiheuttaa vastasyntyneelle lievää keltaisuutta, mutta sen toteamiseksi ei tarvita raskaudenaikaisia tutkimuksia. Raskaudenaikainen veriryhmäimmunisaatio ei yleensä aiheuta sikiölle ongelmia ensimmäisessä raskaudessa.

Raskaskauden aikainen seuranta, ennaltaehkä​isy ja hoito

Kaikilta odottavilta äideiltä tutkitaan alkuraskaudessa ABO- ja RhD-veriryhmät sekä veriryhmävasta-aineet. Tarkoitus on löytää ne äidit, joiden lapsella on vaara sairastua sikiön tai vastasyntyneen hemolyyttiseen tautiin. Tutkimukset uusitaan joka raskaudessa, koska vasta-aineita muodostuu sitä todennäköisemmin mitä useammin äiti on ollut raskaana.

Kaikki raskaudenaikaiset veriryhmä- ja vasta-ainetutkimukset tehdään Veripalvelussa THL Äitiyshuollon asiantuntijatyöryhmän suositusten mukaisesti.

RhD-negatiivisilta äideiltä otetaan näytteet lisäksi raskausviikoilla 24–26 ja 36, koska heillä on tavallista suurempi riski muodostaa veriryhmävasta-aineita. Jos RhD-positiivinen äiti on saanut verensiirtoja tai hänen aiempaa lastansa on hoidettu vastasyntyneenä keltaisuuden takia, otetaan lisänäyte raskausviikolla 36. Lisäksi RhD –veriryhmä tutkitaan, koska  RhD-negatiivisten äitien immunisoituminen voidaan estää raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen annettavalla anti-D-immunoglobuliinilla.

Jos vasta-aineita löytyy, tutkitaan, mikä vasta-aine on kyseessä ja sen pitoisuus äidin verenkierrossa. Pitoisuutta seurataan säännöllisesti ja tieto välitetään neuvolan lisäksi yliopistosairaalaan, missä suunnitellaan raskauden seuranta ja hoito.  Kaikkein lievimpiä immunisaatioita voidaan seurata omassa neuvolassa. Jos äidin vasta-ainepitoisuus on jo alkuraskaudessa korkea tai nousee merkittävästi raskauden aikana, äiti kutsutaan oman synnytyssairaalansa tai yliopistosairaalan äitiyspoliklinikalle, missä sikiön vointia ja anemian riskiä arvioidaan yksilöllisen suunnitelman mukaisesti.

Tärkein tutkimus on ultraäänellä mitattava sikiön keskimmäisen aivovaltimon virtausnopeuden tutkiminen. Virtausnopeuden noustessa kriittiseen nopeuteen ja/tai titterin noustua jyrkästi, herää epäily sikiön anemisoitumisesta. Tällöin voidaan joutua hoitamaan sikiötä kohdunsisäisillä napasuoneen tehtävillä punasolusiirroilla.