Raskausdiabeteksen ensisijainen hoitomuoto on ruokavalio. Joillakin naisista raskauden aikana insuliinin heikentynyt vaikutus (insuliiniresistenssi) kudoksissa on niin voimakas, että pelkkä ruokavalio ei riitä (paastoarvo tai ennen pääaterioita oleva arvo toistuvasti 5,5 mmol/l tai enemmän tai 7,8 mmol/l tai enemmän tunti aterian jälkeen) vaan tarvitaan lisäksi lääkehoitoa.
Lääkehoito voidaan toteuttaa tablettihoitona tai insuliinihoitona. Monesti tablettihoidon rinnalle voidaan joutua aloittamaan insuliini. Kun lääkehoito aloitetaan, se jatkuu raskauden loppuun saakka.
Ensisijainen syy lääkehoidon aloittamiseen on syntyvän lapsen hyvinvointi. Raskausdiabeetikolla riski muun muassa sikiön liikakasvuun ja synnytyskomplikaatioihin on suurentunut ja tähän voidaan vaikuttaa ajoissa aloitetulla lääkehoidolla. Lääkehoidon aloittaminen ei vähennä ruokavaliohoidon ja liikunnan tärkeyttä verensokeritason säätelijänä.
Metformiini
Metformiini on tablettimuotoinen diabeteslääke. Se parantaa insuliinin toimintaa kudoksissa ja vähentää maksan sokerintuotantoa. Metformiinista on todettu olevan apua myös painonhallinnassa. Se saattaa aiheuttaa suolisto-oireita osalle äideistä. Tämän takia lääkitys aloitetaan pienellä annoksella ja annosta lisätään erillisen ohjelman mukaan asteittain. Lääkkeen ottaminen ruokailun yhteydessä vähentää myös suolisto-oireita. Metformiinin maksimiannos on yleensä kaksi grammaa. Ne naiset, joilla on tiedossa oleva maksan tai munuaisten vajaatoiminta, eivät voi käyttää metformiinia.
Toisinaan tablettihoito ei riitä saattamaan verensokereita toivotulle tasolle tablettihoidon rinnalle aloitetaan insuliinihoito.
Metformiinilääkitys tauotetaan, jos äidillä on nestehukkaa mm. mahataudin aikana. Lääkitys aloitetaan uudelleen tilanteen normaalistuttua.
Metformiini tulee lopettaa edellisenä iltana ennen suunniteltua synnytyksen käynnistämistä tai keisarileikkausta.
Insuliinihoito
Insuliini on hormoni, joka vaikuttaa elimistössä verensokeria alentavasti. Silloin, kun haiman oma insuliinituotanto ei riitä elimistön tarpeisiin, tarvitaan lisäinsuliinia pistoksina. Insuliiniannos määräytyy yksilöllisen tarpeen mukaan. Insuliini aloitetaan pienellä kerta-annoksella ja annosta nostetaan kunnes verensokeriarvot ovat tavoitetasolla.
Insuliiniannosta säädellään äidin omien verensokerimittausten perusteella. Raskausajan insuliinin tarve voi kasvaa huomattavasti insuliiniresistenssin lisääntymisen takia.
Pitkävaikutteisen perusinsuliinin vaikutus alkaa noin 1-1,5 tunnissa. Vaikutus on suurimmillaan noin 4-8 tuntia pistämisestä ja kestää noin 24 tuntia. Insuliinihoitoon liittyy riski liian mataliin verensokereihin (hypoglykemia), mutta raskausaikana käytettävät annokset ovat pieniä, joten riski on vähäinen. Pitkävaikutteista insuliinia käytetään yksi- tai kaksipistoshoitona. Illalla pistetty insuliini vaikuttaa aamun verensokeriarvoihin ja aamulla pistetty insuliini päiväarvoihin.
Hypoglykemia
Hypoglykemian oireita ovat hikoilu, ärstymys, vapina ja heikotus. Jos oireita esiintyy, tulee ensimmäiseksi mitata verensokeri. Jos verensokeri on alle 4,0 mmol/l, juo esimerkiksi lasillinen tuoremehua (sisältää 20 g hiilihydraatteja).