Raskausdiabeteksen lääkehoito


​Raskausdiabeteksen ensisijainen hoitomuoto on ruokavalio. Joillakin naisista raskauden aikana insuliinin heikentynyt vaikutus (insuliiniresistenssi) kudoksissa on niin voimakas, että pelkkä ruokavalio ei riitä (paastoarvo tai ennen pääaterioita oleva arvo toistuvasti 5,5 mmol/l tai enemmän tai 7,8 mmol/l tai enemmän tunti aterian jälkeen) vaan tarvitaan lisäksi lääkehoitoa. 

Lääkehoito voidaan toteuttaa tablettihoitona tai insuliinihoitona. Monesti tablettihoidon rinnalle voidaan joutua aloittamaan insuliini. Kun lääkehoito aloitetaan, se jatkuu raskauden loppuun saakka.

Ensisijainen syy lääkehoidon aloittamiseen on syntyvän lapsen hyvinvointi. Raskausdiabeetikolla riski muun muassa sikiön liikakasvuun ja synnytyskomplikaatioihin on suurentunut ja tähän voidaan vaikuttaa ajoissa aloitetulla lääkehoidolla. Lääkehoidon aloittaminen ei vähennä ruokavaliohoidon ja liikunnan tärkeyttä verensokeritason säätelijänä.​

Metformiini​

Metformiini on suun kautta käytettävä diabeteslääke, joka parantaa solujen insuliinivastetta. Se kontrolloi äidin painonnousua insuliinia paremmin, mutta toisaalta voi aiheuttaa suolisto-oireita osalle äideistä. Lääkehoitoa lisätään muutaman päivän välein ja se jaetaan yleensä kahteen annokseen. Matformiinin maksimiannoksena pidetään yleensä kaksi grammaa. Ne naiset, joilla on tiedossa oleva maksan tai munuaisten vajaatoiminta, eivät voi käyttää metformiinia.

Eri tutkimuksista riippuen 12-46 prosenttia metformiinia käyttävistä raskausdiabeetikoista tarvitsee tablettihoidon rinnalle insuliinin. Tablettihoitoa ei tällöin lopeteta. ​

Metformiini lääkitys tulisi keskeyttää, jos äidille kehittyy selkeä nestehukka esimerkiksi kuumeisen vatsataudin yhteydessä. Lääkitys tulee lopettaa myös silloin, kun supistelujen säännöllisyys ennakoi tulevaa synnytystä ja edellisenä iltana ennen suunniteltua keisarileikkausta.​​

Insuliinihoito​

Insuliini on hormoni, joka vaikuttaa elimistössä verensokeria alentavasti. Silloin, kun haiman oma insuliinituotanto ei riitä elimistön tarpeisiin, tarvitaan lisäinsuliinia pistoksina. Insuliiniannos määräytyy yksilöllisesti tarpeen mukaan. Insuliini aloitetaan pienellä kerta-annoksella ja annosta nostetaan kunnes verensokeriarvot ovat tavoitetasolla.

Insuliiniannosta säädellään äidin omien verenglukoosimittausten perusteella. Raskausajan insuliinin tarve voi kasvaa huomattavasti insuliiniresistenssin lisääntymisen takia.

Pitkävaikutteisen perusinsuliinin vaikutus alkaa noin 1-1,5 tunnissa. Vaikutus on suurimmillaan noin 4-8 tuntia pistämisestä ja kestää noin 24 tuntia. Insuliinihoitoon liittyy riski liian mataliin verensokereihin (hypoglykemia), mutta raskausaikana käytettävät annokset ovat pieniä, joten riski on vähäinen. Pitkävaikutteista insuliinia käytetään yksi- tai kaksipistoshoitona. Illalla pistetty insuliini vaikuttaa aamun verensokeriarvoihin ja aamulla pistetty insuliini päiväarvoihin.

Hypoglykemia​

Hypoglykemian oireita ovat hikoilu, ärstymys, vapina ja heikotus. Jos oireita esiintyy, tulee ensimmäiseksi mitata verensokeri. ​Jos verensokeri on alle 4,0 mmol/l, juo esimerkiksi lasillinen tuoremehua (sisältää 20 g hiilihydraatteja).​


Edellinen sivuSeuraava sivu

 


Päivitetty 25.1.2017 11:06