Raskausdiabetes todetaan kahden tunnin sokerirasituskokeella, jonka yksikin poikkeava arvo riittää diagnoosiin. Vuonna 2017 Suomessa poikkeava sokerirasitustestin tulos oli 19%:lla kaikista synnyttäjistä.
Raskausdiabeteksen yleisin syy on elimistön lisääntyneeseen tarpeeseen nähden riittämätön insuliinin tuotanto. Tämän seurauksena verensokeritaso on normaalia korkeampi äidillä, mutta myös sikiöllä, koska sokeri läpäisee helposti istukan.
Äidin verensokeripitoisuuden ollessa koholla sikiöön siirtyy tavanomaista enemmän glukoosia, joka puolestaan lisää sikiön insuliinin eritystä. Sikiön korkeat glukoosi- ja insuliinipitoisuudet johtavat sikiön suurikokoisuuteen eli makrosomiaan, mikä altistaa synnytyksessä sikiön ulosautto-ongelmille ja lisää synnytysvaurioiden riskiä. Makrosomisilla sikiöillä kroonisen hapenpuutteen riski on lisääntynyt. Äidin huono sokeritasapaino hidastaa sikiön keuhkojen kypsymistä, jolloin vastasyntyneen hengitysvaikeuksien esiintymisen riski kasvaa.
Jos äidin verensokerit ovat raskausaikana koholla, on vastasyntyneellä suurentunut riski siihen, että hänen verensokerinsa ovat liian matalia ja vaativat seurantaa tai erityishoitoa. Lisäksi lapsen riski sairastua myöhemmin metaboliseen oireyhtymään on suurentunut. Odottavan äidin riski raskauden aikaisen verenpaineen nousuun ja pre-eklampsiaan eli verenpaineoireyhtymään on kohonnut.
Raskausdiabetekselle altistavia tekijöitä ovat äidin ylipaino (painoindeksi yli 25 kg/m² raskauden alussa), yli 40 vuoden ikä, munasarjojen monirakkulatauti, aikaisemmin yli 4500 g painoisen lapsen synnyttäminen, raskauden kestoon nähden normaalia kookkaampi eli makrosominen sikiö, tyypin 2 diabetes lähisuvussa (omat vanhemmat, isovanhemmat tai sisarukset), glukoosin esiintyminen virtsassa tai aikaisemman raskauden aikana todettu raskausdiabetes.
Lue lisää:
Raskausdiabetes (Terveyskirjasto)
Raskausdiabetes (Suomen Diabetesliitto)
Raskausdiabetes (Potilaan Lääkärilehti)