Raskauteen liittyvän verenpaineoireiston eli pre-eklampsian syntytapa on toistaiseksi selvittämätön. Uusimpien käsitysten mukaan oireyhtymän aiheuttajina pidetään perinnöllisiä immunologisia tekijöitä, jotka vaikuttavat istukkaan ja sitä kautta myös muualle elimistöön. Immunologiset tekijät ovat mekanismeja, joiden avulla elimistö tunnistaa vieraita aineita ja pyrkii torjumaan niiden vahingollisia vaikutuksia, esimerkiksi muodostamalla vasta-aineita.
Oireyhtymää nimitetään usein myös raskausmyrkytykseksi (latinaksi toksemia), mutta tästä nimityksestä pyritään luopumaan, koska se viittaa harhaanjohtavasti jonkinlaiseen raskauden aiheuttamaan myrkytystilaan.
Oireet
Tavallisia oireita pre-eklampsiassa ovat kohonnut verenpaine, valkuaisvirtsaisuus ja turvotus erityisesti kasvoissa ja ylävartalolla. Lisäksi voi esiintyä päänsärkyä, ylävatsakipua tai näköhäiriöitä, kuten näön sumenemista, mustia pilkkuja näkökentässä. Nämä viimeksi mainitut oireet voivat viitata vakavampaan tautikuvaan. Pre-eklampsiassa istukan verenkierto saattaa heikentyä, mikä voi aiheuttaa sikiön kasvun hidastumista.
Verenpaine katsotaan kohonneeksi, jos yläpaine on yli 140 mmHg tai alapaine yli 90 mmHg tai jos on voimakasta nousua verenpaineen lähtötasoon verrattuna. Jos verenpaine kohoaa yli 160/110 mmHg, pidetään tilaa vaikea-asteisena ja lääkehoitoa vaativana.
Milloin yhteys lääkäriin?
Mikäli kotona levosta huolimatta verenpaine on toistuvasti yli 150/100, on syytä ottaa yhteys neuvolaan. Jos verenpaineen nousun lisäksi esiintyy päänsärkyä, ylävatsakipua tai näköhäiriöitä on syytä ottaa yhteys suoraan synnytyssairaalan päivystykseen. Päivystykseen on aina soitettava ennen lähtemistä synnytyssairaalaan.
Hoitomuodot
Tärkein hoitomuoto on lepo. Muu hoito on oireenmukaista. Äidin ja lapsen voinnin jatkuva seuranta on tärkeää. Äidin oireiden seuranta tapahtuu joko tihennetysti äitiyspoliklinikalla tai osastohoidossa säännöllisin verenpaineen mittauksin vähintään kahdesti vuorokaudessa ja laboratoriotutkimuksin. Sikiön kasvua ja vointia seurataan toistuvin ultraäänitutkimuksin ja sydämen toimintaa rekisteröivällä kardiotokografialla (KTG).
Lepo sairaalassa tarkoittaa liikkumisen ja yhtäjaksoisen toiminnan (lukeminen, käsityöt, television katselu) rajoittamista, riittävän pitkää yöunta sekä lepäämistä myös päivällä. Ympäristö pyritään saamaan rauhalliseksi, jotta lepo olisi mahdollista. Lepohoito laskee verenpainetta ja parantaa istukan verenkiertoa. Valkuaisvirtsaisuuden määrää seurataan virtsan ns. alb/krea-suhteella, josta voidaan laskennallisesti määrittää vuorokaudessa erittyvä valkuaismäärä. Joskus kerätään koko vuorokauden virtsamäärä ja tästä määritetään proteiini- eli valkuaiseritys. Ruokavaliossa on syytä välttää suolan ja rasvan runsasta käyttöä. Synnyttäjän painonseuranta on yksi voinnin seurantakeinoista.
Seurannan tarkoituksena on erityisesti havaita muutokset oirekuvassa. On huomattava, että jokaisen potilaan tilanne on lähtökohdiltaan ja oirekuvaltaan yksilöllinen ja sen vuoksi toinen voi saada erilaiset ohjeet kuin toinen. Myös sairaalahoitojakson pituus vaihtelee yksilöllisesti. Eripituisia kotilomia on mahdollista saada voinnin ja löydösten mukaan. Jos tilanne levosta ja lääkehoidosta huolimatta kehittyy pahemmaksi, harkitaan raskauden päättämistä. Tällöin punnitaan toisaalta tilan äidille aiheuttamat riskit ja toisaalta ennenaikaisuuden sikiölle aiheuttamat haitat.
Synnytyksen jälkeen äidin oireet yleensä korjautuvat nopeasti ja hyvin. Seuraavassa raskaudessa on kohonnut riski uusiutuvaan pre-eklampsiaan, mutta tautimuoto on yleensä tällöin aiempaa lievempi.