Laskimotukos

Laskimotukosriski lisääntyy 5-6-kertaisesti raskauden aikana, johtuen estrogeeni-hormonin vaikutuksista hyytymistekijöihin, sekä kasvavan kohdun paineesta alaraajojen verisuoniin.

​​Syvän laskimotukoksen aiheuttaa veren hyytyminen laskimoissa. Tavallisimmin syynä on verenvirtauksen hidastuminen, mutta syynä voi olla myös verisuonen seinämän vaurio tai lisääntynyt tukostaipumus.

Yleisimmin tukos syntyy alaraajoihin, joiden syvissä laskimoissa verenkierto on erityisen altis hyytymishäiriöille. Harvinaisempia ovat pään ja kaulan alueen, yläraajan tai vatsaelinten syvät laskimotukokset. Ihon alla pinnallisissa laskimoissa esiintyy laskimotulehduksia, muttei merkittäviä tukoksia. 

Riskitekijöitä laskimotukoksille ovat raskaus, pitkä liikkumattomuus (esimerkiksi sairaus, alaraajakipsit, tai pitkä lentomatka), suuret leikkaukset, ehkäisytabletit etenkin tupakoivilla naisilla, syöpä, ylipaino ja perinnölliset hyytymishäiriöt. Väestöstä 10-15 prosentilla on perinnöllinen tai hankinnainen tukostaipumus.

Raskauden aikana laskimotukos kehittyy yli 80 prosentilla vasempaan alaraajaan, todennäköisesti johtuen siitä, että kohtu painaa vasenta lonkkavaltimoa ja tämä edelleen lonkkalaskimoa näiden risteyskohdassa. Tukosriski on suurimmillaan heti synnytyksen jälkeen. Keisarileikkauksen jälkeen tukosriski on 2-3-kertainen alatiesynnytykseen verrattuna. Uusiutumisvaara raskausajan syvän laskimotukoksen jälkeen on 1-15 prosenttia. Tukosvaara pienenee synnytyksen jälkeen 6 viikossa ennen raskautta olleelle tasolle. ​

Oi​​reet

Syvän laskimotukoksen tyypilliset oireet ovat toispuoleinen pohkeen turvotus, leposärky ja arkuus sekä kävellessä tuntuva kipu pohkeessa. Useimmilla tukospotilaista esiintyy kaikki edellä mainitut oireet, mutta laskimotukos voi olla salakavalasti myös oireeton. Laskimotukoksen vaarallisin seuraus voi olla keuhkoveritulppa, minkä oireena on hengenahdistus. Kahdella kolmasosalla keuhkoveritulppapotilaista todetaan syvä laskimotukos. Syviä laskimotukoksia ja keuhkoveritulppia esiintyy noin 1-2 raskaudessa tuhannesta. Keuhkoveritulppa tulee noin 16 %:lle hoitamattomista laskimotukospotilaista, ja se on yksi tärkeimmistä yksittäisistä äitikuolemien aiheuttajista. 

Milloin yhteys lääkäriin?

Jos alaraajojen turvotus esiintyy vain toisessa jalassa, pohkeessa ja siihen liittyy leposärkyä, kuumotusta ja kipua kävellessä on syytä ottaa yhteyttä terveyskeskuksen päivystykseen tai soittaa synnytyssairaalan päivystykseen saadaksesi lisäohjeita. Jos oireet ovat alkaneet pikkuhiljaa useiden päivien aikana ota yhteys omalle terveysasemalle, missä arvioidaan jatkotutkimusten tarve. Jos alaraajakipuun ja turvotuksen liittyy hengenahdistusta joko äkillisesti tai pikkuhiljaa pahentuen on otettava yhteyttä terveyskeskuksen päivystykseen. Jos hengenahdistuksen liittyy rintakipu, yskä, ihon tai huulien sinerrys, tiheä sydämenlyönti ja yleisvoinnin heikkeneminen tulee soittaa ambulanssi.​

Laskimotukosta epäiltäessä diagnoosi tehdään ultraäänitutkimuksella. Keuhkoveritulpan osoittamiseen käytetään spiraalitietokonekuvausta, jossa sikiön säderasitus ei ole merkittävä. Aivolaskimotukosta epäiltäessä tehdään usein magneettikuvaus. On syytä myös tarkistaa sikiön vointi ultraäänitutkimuksella tai sykekuuntelulla.

Hoi​to

Syvän laskimotukoksen hoito aloitetaan hyytymiseen nopeasti vaikuttavalla hepariini-lääkkeellä, ruiskeena ihon alle annosteltuna. Hoito toteutetaan useimmiten kotona. Jos hyytymä ulottuu korkealle nivusseutuun, alkuvaiheen hoitoon voidaan joskus liittää liuotushoito. Keuhkoveritulpassa liuotushoitoa usein käytetäänkin, ja hoito tapahtuu aina sairaalassa. Laskimotukoksen yhteydessä käytetään päivittäin tukisukkaa tai –sidosta, joka asetetaan aamuisin vuoteessa ennen ylösnousua ja poistetaan yöksi.

Ennalta ehkäisevää hepariinihoitoa käytetään raskaana olevilla silloin, kun tukosriski on selvästi suurentunut; jos on esimerkiksi ollut laskimotukos tai keuhkoveritulppa aikaisemmin tai on tiedossa perinnöllinen tukostaipumus. Tukosriski, lääkityksen tarve sekä sen pituus arvioidaan erikoissairaanhoidon konsultaation kautta, ja riskin suuruuden perusteella hepariinihoito aloitetaan joko alkuraskaudessa, loppuraskaudessa tai vasta synnytyksen jälkeen.​

Lääkitys tauotetaan synnytyksen käynnistyessä ja jatketaan synnytyksen jälkeen kuusi viikkoa. Keisarileikkauksen jälkeen aloitetaan hepariinihoito, jos on muitakin riskitekijöitä laskimotukokselle kuin leikkaus (esimerkiksi tulehdus, liikkumattomuus, ylipaino, runsas vuoto). Jos raskauden aikana on ilmaantunut syvä laskimotukos, tukostaipumustutkimukset tehdään tavallisesti lapsivuodeajan jälkeen. ​


Edellinen sivuSeuraava sivu