Ennenaikainen lapsivedenmeno

Lapsivedenmenosta puhutaan silloin, kun sikiökalvot puhkeavat ja lapsivettä alkaa valua emättimeen. Sikiökalvot saattavat joskus puhjeta jo ennen raskausviikkoa 37, jolloin synnytys uhkaa tapahtua ennenaikaisesti.

​​​​​​

Lapsivedenmeno esiintyy ennen varsinaisten synnytyssupistusten alkamista noin joka kymmenennessä raskaudessa kaikista raskauksista. Tähän luetaan mukaan myös täysiaikaiset raskaudet (yli 37 raskausviikkoa).

Ennenaikainen vedenmeno aiheuttaa noin 30 prosenttia ennenaikaisista synnytyksistä. Kun sikiökalvot puhkeavat, sikiökalvoihin tulee yksinkertaisesti johonkin kohtaan reikä. Reiän paikkaa ei voida millään tutkimuksella määrittää. Jos vettä tulee vain vähän, on useimmiten kyseessä ns. korkea vedenmeno, eli kalvoissa oleva reikä on jossain korkealla kohdussa. Jos reikä on kohdun alaosassa, paineen vaikutuksesta lapsivettä tulee useimmiten enemmän. Tällöin synnytyksellä on suurempi riski käynnistyä. Joskus sikiökalvot voivat umpeutua itsekseen.  

Ennenaikaiselle lapsivedenmenolle altistavia tekijöitä on monia. Niiden avulla ei voida ennustaa sikiökalvojen puhkeamista. Useimmiten se tapahtuu ilman mitään ennakko-oireita. Aiemmassa raskaudessa esiintynyt ennenaikainen lapsivedenmeno lisää riskiä sen uudelleen esiintymiseen. Tutkimusten mukaan myös odottajilla, jotka tupakoivat tai käyttävät huumeita (kannabis) esiintyy enemmän ennenaikaista vedenmenoa. Tulehdukset, virtsatietulehdus, emätintulehdukset, emättimestä nouseva kohtutulehdus, kuten myös kohdun ylivenyttyminen, esim. runsaan lapsiveden määrän tai kaksosraskauden vuoksi altistaa ennenaikaiselle vedenmenolle. Altistavia tekijöitä ovat myös raskauden aikaiset kohtuun kohdistuneet toimenpiteet (esim. lapsivesinäytteen otto) tai verenvuotojaksot raskauden aikana.​

Lapsivedenmeno johtaa 60–80 prosentissa ​tapauksista synnytyksen spontaaniin käynnistymiseen 1-2 vuorokauden kuluessa. Jos lapsivedenmeno tapahtuu ennen raskausviikkoja 34, synnytystä yritetään estää, mikäli äidillä ei ole selviä viitteitä kohtutulehduksesta. Synnytyksen estämiseksi ei ole käytettävissä tehokkaita supistustenestolääkkeitä. Näiden lääkkeiden käytöllä kuitenkin pyritään siirtämään synnytystä vähintään 48 tuntia, jona aikana äidille annettu sikiön keuhkoja kypsyttävä kortikosteroidi ehtii vaikuttaa. Mikäli synnytykseen johtava supistustoiminta ei ala, äiti otetaan sairaalaseurantaan ja tehdään yksilöllinen hoitosuunnitelma. 

Raskausviikkojen 34 jälkeen synnytys saa käynnistyä itsestään tai mikäli näin ei tapahdu synnytys käynnistetään yksilöllisesti kliinisen tilanteen mukaan ottaen huomioon äidin mahdolliset oireet, laboratoriokokeet, sikiön vointi ja kohdunkaulan tilanne. Synnytys tapahtuu kuitenkin viimeistään 37 viikon täytyttyä.​

Lapsivedenmenon vaik​utus sikiöön​

Lapsivedenmenon jälkeen sikiön voi kohdussa useimmiten hyvin ja raskausseurantaa voidaan jatkaa, jos raskausviikot sitä edellyttävät (alle 34 raskausviikkoa). Alussa määritetään ultraäänellä jäljelle jääneen lapsiveden määrä ja sitä seurataan tietyin väliajoin ultraäänitutkimuksen avulla. Vedenmenon yhteydessä lapsivesi ei poistu kohdusta kokonaan ja vedenmenon jälkeenkin sikiö tuottaa lapsivettä koko ajan lisää.

Lapsivedenmenon jälkeen kohtutulehduksenriski on suurentunut. Emättimestä pääsee bakteereita nousemaan kohtuun ja vaarana on, että infektio leviää lapsiveden kautta sikiöön. Lisäksi istukan irtautumisen ja istukkaverenvuotojen riski on suurentunut vedenmenon jälkeen. Niukka vesimäärä altistaa joskus, mutta harvoin ilman supistuksia, napanuoran puristumiselle sikiön ja kohdun seinämän väliin ja sen myötä sikiön hapenpuutejaksoille.

Hyvin varhaisessa lapsivedenmenossa (alle 20 raskausviikolla) sikiön ennuste on lähes poikkeuksetta hyvin huono, vaikka raskaus jatkuisi. Perheen kanssa keskustellaan vaihtoehdoista. Raskauden keskeytys tulee useimmiten kyseeseen. Mikäli äidille tulee viitteitä tulehduksesta, raskauden päättäminen on välttämätöntä. Jos lapsivedenmeno on tapahtunut ennen 24. raskausviikkoa, riski sikiön keuhkojen palautumattomalle alikehittymiselle on korkea. Erityisesti, jos lapsivettä näillä viikoilla on hyvin vähän, vastasyntyneen ennuste on huono, vaikka vedenmenon jälkeen raskaus jatkuisikin vielä useita viikkoja. Mikäli vedenmeno on tapahtunut esim. lapsivesinäytteen ottamisen seurauksena, mutta lapsivedenmäärä pysyy silti normaalina ja vedentulo pian lakkaa, on raskauden ennuste tällöin hyvä.

Milloin yhteys lääkäriin?

Jos lapsivettä alkaa tihkua emättimestä tai valkovuoto muuttuu kovin vetiseksi ja runsastuu, herää epäily lapsivedenmenosta. Tällöin on syytä ottaa yhteys synnytyssairaalan päivystykseen puhelimitse lisäohjeiden saamiseksi.

Lapsivettä voi tulla runsaasti tai tihkumalla vain pieniä määriä. Kotona voi laittaa alushousuihin terveyssiteen ja seurata siteen kostumista, jos epäilee lapsivettä valuvan. Jos vettä tulee runsaasti, jalkoja pitkin valuen ja sen yhteyteen liittyy supistelua, on syytä hakeutua kiireellisesti synnytyssairaalan päivystykseen. Aina ennen sairaalaan lähtöä on hyvä soittaa ja ilmoittaa tulosta. Jos vetisen vuodon esiintyminen on hyvin niukkaa, asia kannattaa ottaa puheeksi neuvolassa missä lapsivedenmeno voidaan myös joskus poissulkea.  ​

Hoit​​​o

Joskus lapsivett​ä nähdään selvästi valuvan, jolloin veden meno on selvä. Usein löydös ei ole selvä, jolloin lapsivedenmenon varmistamiseksi käytetään lisäkeinona testejä, joilla määritetään emätineritteestä vain lapsivedessä esiintyviä proteiineja (esimerkiksi Actim PPROM –tikkutesti)

Kun ennenaikainen lapsivedenmeno varmistuu, äiti jää ainakin aluksi sairaalaan raskaana olevien vuodeosastolle seurantaan. Lapsivedenmeno johtaa 60–80 prosentissa tapauksista synnytyksen spontaaniin käynnistymiseen 1-2 vuorokauden kuluessa. Äidille aloitetaan suonensisäinen antibioottihoito. Sen tarkoituksena on suojata sikiötä mahdolliselta kehittyvältä infektiolta. Raskausviikkojen ollessa vähemmän kuin 35, annetaan äidille pistoksena lihakseen kahdesti vuorokauden välein kortisonia sikiön keuhkojen kypsyttämiseksi. 

Jos vedenmeno tapahtuu ennen 34 raskausviikon täyttymistä, annetaan äidille useimmiten tarvittaessa supistuksia estäviä lääkkeitä, lähinnä turvaamaan raskauden jatkuminen kortisonien antamisen ajaksi.  Äidin verestä seurataan merkkiaineita mahdollisen tulehduksen kehittymisen havaitsemiseksi. Joissakin tapauksissa lapsivedestä voidaan määrittää lapsivesipunktion avulla kohdunsisäisen tulehduksen merkkiaineita ja lapsivedessä mahdollisesti kasvavia bakteereita. Näiden avulla hoito voidaan paremmin kohdentaa ja tehdä hoitopäätöksiä. Raskausviikkojen ollessa vielä alle 34, tavoitteena on, että lapsiveden määrä pysyisi ennallaan tai lisääntyisi ja ettei kehittyisi tulehduksia. Tällöin sikiö saisi kasvaa ja kehittyä vielä äidin kohdussa turvallisesti. Mikäli kohtutulehdus kehittyy, sikiön on parempi syntyä kohdun ulkopuolelle kasvamaan ja kehittymään. 

Tilanteissa, joissa kohdunsuu ei ole kypsynyt, supistuksia ei esiinny ja lapsiveden tulo on loppunut tai tihkuminen vähentynyt, seuranta voidaan siirtää ns. avohoitoon. Osaston avohoidossa äiti on kotona ja käy yksilöllisen suunnitelman mukaan säännöllisesti verikokeissa ja tutkimuksissa osastolla.​ 

​Jos lapsivedenmeno tapahtuu 34+0 raskausviikon jälkeen, synnytys saa käynnistyä itsestään tai mikäli näin ei tapahdu,​ synnytyksen käynnistys suunnitellaan yksilöllisesti.​ ​​Jos jokin tekijä, esimerkiksi sikiön virheellinen tarjonta estää alatiesynnytyksen tehdään keisarileikkaus. Käynnistykseen voidaan käyttää samoja menetelmiä, kuin täysiaikaisen synnytyksen käynnistämisessä

Alatiesynnytys on ensisijainen synnytystapa, koska ennenaikaisena syntyvä vauva ”kypsyy” alatiesynnytyksen aikana. Jokainen tapaus päätetään kuitenkin yksilöllisesti.​ Synnytys tapahtuu kuitenkin viimeistään 37 viikon täytyttyä.​


Edellinen sivuSeuraava sivu