Raskaana olevien naisten ylipaino yleistyy länsimaissa: Suomessa vuonna 1990 raskaan olevista 18,8 prosenttia oli ylipainoisia eli heidän painoindeksinsä (BMI) oli 25 tai enemmän. Vuosina 2012−2013 vastaava luku oli jo yli 30 prosenttia eli joka kolmas (kaikista synnyttäjistä 35 prosenttia ja ensisynnyttäjistä 31 prosenttia) synnyttäjä oli ylipainoinen. Merkittävästi ylipainoisia eli lihavia (BMI ≥ 30) oli kaikista synnyttäjistä vuonna 1990 7,5 prosenttia, kun vuosina 2012 -2013 luku oli jo 13 prosenttiin.

Lihavuudesta (BMI≥30) johtuvat riskit raskausaikana ovat merkittäviä. Suomalaistutkimuksessa on todettu raskauden riskien kasvavan ja ennusteen hieman huononevan myös naisilla, joiden raskautta edeltävä ylipaino on lievä (painoindeksi 25–30).

Merkittävästi ylipainoisten eli lihavien odottajien riskit ovat huomattavasti suuremmat. Raskautta edeltävästi jo kohtalaisesta laihtumisesta alle lihavuuden rajan olisi näiden tutkimustulosten perusteella hyötyä. Ylipainon on todettu heikentävän merkitsevästi raskauden ennustetta vain, jos nainen on ylipainoinen jo ennen raskautta.

Merkittävään ylipainoon eli lihavuuteen on osoitettu liittyvän raskauden aikana kohonnut riski raskausdiabetekseen, verenpaineoireyhtymään eli pre‑eklampsiaan sekä ennenaikaiseen syntymään. Merkittävästi ylipainoisille tehdään keisarileikkauksia tavallista useammin ja ylipainoisilla esiintyy enemmän puudutuksiin ja nukutuksiin liittyviä ongelmia. Vuonna 2013 kaikista synnyttäjistä vajaalle 16 prosentille tehtiin keisarileikkaus. Lihavista joka kolmas ensisynnyttäjä ja joka viides lihava uudelleensynnyttäjä synnytti keisarileikkauksella. Ylipaino lisää riskiä kohtu‑, virtsatie‑ ja haavatulehduksille, mitkä hidastavat synnytyksestä toipumista.

Raskauden aikana sikiön ultraäänitutkimus voidaan joutua toistamaan, koska näkyvyys on riittämätön ylipainon vuoksi, ja usein synnytys pitkittyy ja myös kivunlievitys voi epäonnistua ylipainon aiheuttamien mekaanisten esteiden vuoksi. Näistäkin riskeistä huolimatta alatiesynnytystä pitäisi suosia ylipainoisten keisarileikkausriskien vuoksi.

Ylipaino lisää riskiä lapsen suureen syntymäpainoon, vaikka raskausdiabetesta ei ilmaantuisikaan. Tämä puolestaan lisää riskiä vaikeampaan lapsen ulosauttoon. Merkittävästi ylipainoisten synnyttäjien lapset tarvitsevat muita useammin tehohoitoa tai tehostettua valvontaa, jopa sikiönkuoleman riski kasvaa. Lapsilla on mm. tavallista useammin huono verensokeritasapaino syntymän jälkeen mikä vaatii seurantaa ja hoitoa. Ylipainoisten naisten tavallista suuremmalle sikiökuoleman riskille ei ole löydetty kattavaa selitystä.

Jokaisen naisen tulisi olla tietoinen ylipainon terveysvaikutuksista. Lihavuuden hoidon ja ehkäisyn pitäisi toteutua jo ennen ensimmäistä raskautta. Moni nainen saattaa kokea jopa syyllistäväksi raskauden tavallista tarkemman seurannan. Useimmille lihavuus on arka asia ja sitä pidetään yksityisasiana, ja ylipainoon liittyvät ongelmat raskauden aikana ja synnytyksen hoidossa tulevat usein potilaalle yllätyksenä.

Raskausaikana äitiysneuvolan kautta naiset on mahdollista ohjata lihavuuden hoitoon ennen seuraavaa raskautta: painon laskun seurantaan synnytyksen jälkeen, ravitsemusterapeutille ja laihdutusryhmiin. Omalääkäri voi huolehtia lähettämisestä erikoissairaanhoidon arviointiin lihavuuden ollessa sairaalloista. Potilaan motivointi ilman potilaan kokemaa syyllistämistä on terveydenhuollon ammattilaisille haastavaa. Kuitenkin synnytyksen jälkeen, kun raskaus on hoidettu turvallisesti motivaatio laihduttaa tulevien raskauksien turvaamiseksi voi olla parempi kuin koskaan aiemmin.

Synnytysikäisten naisten terveyteen painonhallinnalla on kauaskantoiset vaikutukset. Pitkäaikaisseurauksien ehkäisy on usein vielä mahdollista. Lihavuuden raskaudelle aiheuttamat riskit ovat ehkäistävissä elämäntapa muutoksin, tarvittaessa terveydenhuollonammattilaisten avulla. Jokainen nainen toivoo turvallista raskausaikaa ja tervettä vastasyntynyttä.