Lapsen ja vanhemman välistä suhdetta kutsutaan kiintymyssuhteeksi ja se on olennainen osa lapsen psyykkisestä kehityksestä. Kiintymyssuhteessa ei ole kysymys vanhempien rakkaudesta lapseen: lasta voi rakastaa hyvin paljon, mutta silti voi olla vaikeaa auttaa lasta luomaan turvallista ja luotettavaa kokemusmaailmaa. Kiintymyssuhteen avulla vauva alkaa tehdä oletuksia itsestään ja maailmasta ja siitä, millainen hänen oletetaan olevan.

Turvallinen kiintymyssuhde syntyy, kun lapsi oppii luottamaan, että hänen tarpeisiinsa vastataan ja hänen tunteitaan kuunnellaan ja ymmärretään. Lapsi kokee, että elämä on hallittavissa ja että hän itse voi vaikuttaa asioiden kulkuun. Turvallisessa kiintymyssuhteessa lapsi ilmaisee tarpeitaan luottaen, että häntä autetaan. Lapsi alkaa pitää itseään rakkauden arvoisena ja oppii myös itse rakastamaan.

Kiintymyssuhde voi muodostua myös vältteleväksi. Tällöin lapsi oppii, että hänen pitäisi olla tietynlainen (kiltti, ahkera, helppo tms) ollakseen rakkauden arvoinen ja että hän ei saisi tuottaa harmia vanhemmilleen. Lapsi oppii välttämään kielteisten tunteiden ilmaisua. Myöhemmin rakkauden vastaanottaminen tai antaminen voi olla vaikeaa, koska on vaikea uskoa, että kukaan rakastaisi tai ymmärtäisi välttelevässä kiintymyssuhteessa kasvanutta lasta.

​Ristiriitaisessa kiintymyssuhteessa vanhempi toimii toistuvasti epäjohdonmukaisesti, ehkä siksi, että hänen oma elämäntilanteensa vaihtelee paljon tai hän ei tiedä, miten olla lapsen kanssa. Vanhemman tunteet ja reaktiot vaihtelevat laidasta laitaan. Lapsen on vaikea ennustaa, miten häntä hoitava aikuinen reagoi hänen tarpeisiinsa eikä opi, miten toisten kanssa ollaan. Lapsesta voi kasvaa epävarma ja pelokas, tunteiltaan ailahteleva ja itsesäätelykyvyltään heikko. Aikuisena ristiriitaisessa kiintymyssuhteessa kasvanut hakee korostuneesti muiden hyväksyntää ja kokee helposti itsensä arvottomaksi.​

Jos kunnollista kiintymyssuhdetta ei muodostu lainkaan, lapsen elämä on traumaattista eikä hänen perustarpeistaan huolehdita. Lapsi ei saa mallia siitä, miten toisten kanssa ollaan ja viestitään. Lapsi ei opi kertomaan omista tarpeistaan muille, eikä luottamaan aikuisiin.

Turvallista kiintymyssuhdetta voi edistää tutustumalla omaan vauvaan ja kuulostelemalla herkällä korvalla vauvan viestejä. Vauvalla on alusta alkaen oma mieli ja persoona. On tärkeää pohtia, mitä vauva tarvitsee, mistä hän tykkää ja mistä ei. Läheisyys ja leikillisyys lisäävät turvallista kiintymyssuhdetta, samoin ennakoitavuus sekä turvalliset rutiinit, jotka joustavat tarvittaessa.

Nykypäivänä voimme valita, haluammeko vanhemmiksi. Useimmat sekä haluavat että eivät halua. Ristiriidan hyväksyminen on tärkeä osa raskausajan hyvinvointia. Raskaus on paitsi onnentunteiden myös surun ja luopumisen aika. Painopiste muuttuu oman itsen ja omien tarpeiden huomioimisesta siihen, että vanhemmuudessa mukana ovat aina lapsen tarpeet ja hyvinvointi. Elämässä niin identiteetti, oma keho, parisuhde, sosiaalinen elämä kuin talouskin muuttuvat lapsen saannin myötä. Raskauden aikana on tärkeää saada tukea tähän myllertävään elämäntilanteeseen ja saada kokea, ettei ole siinä yksin.

Toimiva parisuhde auttaa tulevia vanhempia kasvamaan yhdessä vanhemmuuteen. Parisuhde muuttuu ensimmäisen raskauden aikana kahden aikuisen välisestä suhteesta kolmen henkilön suhteeksi ja muutos tuo usein mutkia matkaan. Kumppaneiden on tärkeä puhua etukäteen odotuksistaan perhe-elämää ja toisiaan kohtaan.

Usein oma äiti tulee uudella tavalla merkittäväksi aikuiseksi. Äidin kanssa voi ehkä jakaa äitiyttä ja saada samalla mahdollisuuden jäsentää uudelleen omia varhaisvaiheitaan. Joskus tämä ei ole oman äidin kanssa mahdollista, mutta monet löytävät korvaavia ihmissuhteita muista naisista ja kokevat nämä "äitihahmoina". Synnykseen ja vanhemmuuteen valmistautumien auttaa mielikuvien luomisessa. Liittyminen “äiti-verkostoihin” auttaa jäsentämään tulevaa arkea. Äitiyslomalla voi tavata muita kotona olevia ja osallistua uudenlaisiin aktiviteetteihin.

Raskaana ollessaan naisella on uusi motivaatio huolehtia itsestään ja itsensä hemmottelu on sallittua. Ruokavaliosta, liikunnasta, ulkoilusta ja kaiken tavoin itsestä ja perustarpeista huolehtiminen lisää henkistä hyvinvointia, parantaa unen laatua ja ehkäisee myös masennusta. Normaalin raskauden aikana voi ja suositellaankin liikkumaan yleisten liikuntasuositusten mukaisesti. Liikunnalla voi ehkäistä ja lievittää selkävaivoja ja pitää painonnousun hallinnassa.

Harjoitus