Raskauden ensimmäinen kolmannes

Raskauteen liittyy monenlaisia tuntemuksia, jotka ovat normaaleita eivätkä uhkaa raskaana olevan naisen terveyttä.

​​​​​​​
Alkuraskauden pahoinvoinnista kärsii suuri osa naisista, ja muita alkuraskauden yleisiä oireita ovat voimakas väsymys, tihentynyt virtsaamistarve, rintojen kasvu ja aristus sekä alavatsakivut. Säännölliset elämäntavat, riittävä lepo ja liikunta auttavat turvaamaan raskaana olevan jaksamista ja luovat myös lapsen kehitykselle ja kasvulle parhaat mahdolliset olosuhteet.

Raskausaikana keho on jatkuvassa muutostilassa. Aluksi muutokset eivät näy ulospäin, mutta monet kokevat muutoksia kehossaan alusta asti. Vaikka raskaus ei vielä näy ulospäin, alkuraskaus on usein hämmentävän tunnemyrskyn aikaa. Tietoisuus elämänmuutoksen suuruudesta, vaihtelevat tunteet vauvaa kohtaan, mahdolliset raskausoireet sekä huoli raskauden jatkumisesta ovat yhtä aikaa mielessä. Toisaalta, jos raskausoireita ei vielä ole, voi raskaus tuntua epätodelliselta. Vauvan tarpeet tuovat raskauden alusta alkaen paineen muokata elämäntyyliä: ruokavalio, liikunta, lääkkeet, nautintoaineet, matkustaminen ja työnteko arvioidaan uudelleen ‑ tarve suojella vauvaa herää useimmissa voimakkaana.

Raskauden aikana oma psyyke ja keho voivat tuntua vierailta ja muutokset hallitsemattomilta. Ensisynnyttäjät ovat usein uudelleensynnyttäjiä enemmän uppoutuneita raskauteen ja kokevat voimakkaammin tunteiden ääripäitä: iloa tai huolta vartalonmuutoksista sekä ympäristön huomiosta.  Joskus raskauteen liittyviä ristiriitaisia tunteita on vaikea tiedostaa, ja siksi tuntuu helpommalta keskittyä kehon tuntemuksiin. Tällöin kehoon keskittyminen voi korostua liikaakin ja pienetkin tuntemukset ja muutokset voivat huolestuttaa. Osa naisista nauttii suuresti muuttuvasta vartalostaan, ja raskaus ja synnytys koetaan naisellista itsetuntoa nostavina kokemuksina. Raskaus voi olla korvaava kokemus omaan naisellisuuteen, jos naiseksi kasvu on ollut kovin ristiriitaista tai kivuliasta.

Mieli on useimmilla herkkä, jolloin kyky kestää pettymyksiä ja epämukavuutta vähenee. Univaikeudet ovat yleisiä ja keskittyminen voi olla vaikeaa. Havaintokyky muuttuu ja aistit herkistyvät, hajut tuntuvat voimakkailta ja kaikkien tuntemusten intensiteetti saattaa hämmästyttää. Monet naiset ovat psykologisesti haavoittuvimmillaan tässä raskauden vaiheessa: aiemmin piilossa pysyneitä muistoja saattaa tulla mieleen ja oma tunne- ja itkuherkkyys saattaa yllättää.

Ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana lapsi koetaan vielä osaksi omaa kehoa eikä vielä erilliseksi henkilöksi. Pelko keskenmenosta sävyttää usein  raskauksien alkua. Mitä pidemmälle raskaus etenee ja keskenmenon riski pienenee, sitä enemmän lapseen uskaltaa kiintyä.

Raskauden ensimmäisten kolmen kuukauden aikana sikiölle kehittyvät kaikki tärkeät elimet ja rakenteet. Tänä aikana sikiö on herkimmillään ulkoisille tekijöille, kuten päihteille ja joillekin lääkkeille. Herkkyys ulkoisille tekijöille vähenee kolmannen kuukauden aikana, mutta aivojen kehitys jatkuu edelleen koko raskauden ja myös ensimmäisten elinvuosien ajan.​​

Neuvolan rooli

Äitiysneuvolan tavoite on turvata raskaana olevan naisen ja sikiön ter​veys ja hyvinvointi ja edistää tulevien vanhempien ja koko perheen hyvinvointia. Äitiysneuvolassa tunnistetaan mahdollisimman varhain mahdolliset raskaudenaikaiset ongelmat tai häiriöt ja järjestetään tarvittavaa hoitoa ja tukea. Terveystarkastusten lisäksi neuvola järjestää perhevalmennusta ja erityistä tukea sitä tarvitseville perheille. Neuvolassa tunnistetaan myös mieliala-, ahdistuneisuus- tai paniikkihäiriöstä kärsiviä tai synnytystä pelkääviä ja järjestetään heille hoitoa.

Äitiysneuvola on siis raskauden seurannan tukijalka. Neuvolassa pyritään aina hyvään yhteistyöhön vanhempien kanssa, oli kyseessä sitten ydin- tai muun muotoinen perhe. Vanhemmat voivat luottamuksellisesti kertoa omia näkemyksiään ja vaikeitakin asioita neuvolassa. Kun perheen tuentarve huomataan varhaisessa vaiheessa, heille voidaan tarjota oikea-aikaista tukea. Viimeistään keskiraskauden laajalla terveystarkastuskäynnillä kartoitetaan perheen voimavarat ja pyritään tukemaan niitä vahvistavia ja vähentämään kuormittavia tekijöitä.​

Perhevalmennuksen tavoite on valmentaa perhettä synnytykseen, imetykseen, lapsen hoitoon ja kasvatukseen sekä vanhemmuuteen ja edistää parisuhdetta sekä lapsen ja vanhemman välistä vuorovaikutusta. Perhevalmennukseen osallistumisen on todettu vähentävän vanhempien stressiä. Perhevalmennuksen järjestämistä pienryhmissä suositellaan, sillä se tarjoaa vanhemmille mahdollisuuden saada vertaistukea. Vertaistuki on tärkeää äitien ja isien selviytymisessä lapsiperheen arjen hallinnassa. Myös yksilöllistä valmennusta pyritään järjestämään tarvittaessa.

Raskausaika on pitkä ja vaikka vauva olisi kuinka toivottu, raskauteen kuuluu myös väsymystä, huolta, ahdistusta ja pelkoa. Kaikista näistä voi puhua neuvolassa. Tavoitteena on, että kaikki voisivat iloita ja nauttia raskaudesta niin, että negatiiviset tai ristiriitaiset tunteet eivät hallitsisi raskautta ja ne saataisiin hallintaan tai siedettäviksi.


Mielikuvaharjoitus

Lapsen syntymä herättää usein kiinnostuksen myös omiin varhaisvaiheisiin. On kiinnostavaa tietää, millainen vauva on itse ollut. Suhteet omiin vanhempiin saavat vanhemmuuden myötä uuden merkityksen. Mieleen voi muistua mukavia asioita, joista itse piti lapsena, ja kokemuksia, joita haluaa nyt jakaa oman lapsensa kanssa. Parhaimmillaan vanhemmuus onkin mahdollisuutta elää uudelleen lapsuuden positiivisia kokemuksia. Saa hyvän syyn laskea pulkalla, kiipeillä puissa, leikkiä piilosta tai lukea satuja!

Jokaisen lapsuuteen kuuluu myös epämieluisia asioita. Kokemuksia, joiden ei olisi halunnut tapahtuvan, ja tunteita, joita ei olisi halunnut tuntea. Myös nämä kokemukset aktivoituvat vanhemmuuden myötä. Joskus vaikeat vaiheet tai hankalat ihmissuhteet lapsuudesta tulevat mieleen niin voimakkaasti, että niihin on hyvä pysähtyä. Voi olla tärkeää antaa tilaa ja mahdollisuus tutkia omaan lapsuuteen liittyviä tunteita ja kokemuksia, jotta oma vanhemmuus ei liikaa kuormittuisi itse lapsena tai nuorena koetuista pettymyksistä tai vaikeista ihmissuhteista.

Odotusaikana haluat ehkä tutustua omaan lapsuutee​si uudelleen. Apuna voit käyttää läheistesi haastatteluja. Kyselemällä lapsuudestasi, saatte mahdollisuuden yhdessä palata takaisin oman elämäsi alkujuurille, omiin ja läheistesi muistoihin. Samalla voit pohtia, millaisia tulevaisuuden muistikuvia haluat tarjota omalle lapsellesi.

Jos sinulla on mahdollisuus haastatella omia vanhempiasi tai läheistä henkilöä lapsuudestasi​, voit kysyä heiltä esimerkiksi...


  • Millaista oli aika, kun sinua odotettiin?
  • Miten syntymäsi käynnistyi ja eteni?
  • Millainen oli syntymäsi hetki ja mitä vanhempasi muistavat siitä?
  • Millaisia olivat ensimmäiset päivät, viikot kuukaudet?
  • Millainen vauva olit?
  • Kuka sinua hoiti?
  • Mistä pidit vauvana, mikä sai sinut nauramaan?
  • Mistä et pitänyt tai pelkäsitkö jotakin?
  • Miten nukuit?
  • Keitä kuului perheeseesi, kun synnyit?
  • Oliko sinulla ”työnimi”?

Kasvaminen vanhemmaksi

Vanhemmuus alkaa rakentua vähitellen raskauden aikana. Vaikka raskaus ei heti näy ulospäin, sen alku on usein odottavalle äidille tunnemyrskyn aikaa. Vauvan tarpeet tuovat raskauden alusta alkaen paineen muokata elämäntyyliä vauvaystävälliseksi. Ruokavalio, liikunta, lääkkeet, nautintoaineet, matkustaminen ja työnteko joutuvat uudenlaiseen puntariin. Ihanteellisessa tilanteessa tuleva puolisokin alkaa muokata elämäntyyliään jo tässä vaiheessa. Usein parit pohtivat, millaisia vanhempia meistä tulee ja mitä lapsen syntymä muuttaa parisuhteessa. Oma kuvitelma tai toive hyvästä vanhemmuudesta voi olla täydellisyyttä tavoitteleva ja siten pelottavakin. Parisuhteeseen tulee uusi ulottuvuus, kun naisen ja miehen lisäksi ollaan myös perhe. Vauvan odotus voi myös laukaista kriisin parisuhteessa, erityisesti silloin, jos raskaus on alkanut yllätyksenä, suunnittelematta. Myös mahdolliset sisarukset käsittelevät tulevaa muutosta kukin omalla tavallaan. Vaikka lapset ovat yleensä iloisia kuullessaan uudesta tulevasta sisaruksesta, niin myös mustasukkaisuuden ja ulkopuolisuuden tunteet kuuluvat asiaan. Sisarusten suhdetta vauvaan voi edistää kannustamalla heitä juttelemaan tai vaikka laulamaan vauvalle.

Raskauden etenemisen myötä mielikuvat ja ajatukset tulevasta lapsesta aktivoituvat. Vuorovaikutus vauvan kanssa alkaa jo raskauden aikana. Vanhemmat oppivat vauvan vuorokausirytmin ja huomaavat, millaisiin ääniin vauva reagoi. Raskauden viimeisen kolmanneksen aikana nainen valmistautuu synnytykseen ja vauvan kohtaamiseen. Äidin mieli herkistyy kuuntelemaan vauvan viestejä kohdusta. Ajatukset keskittyvät yhä useammin synnytyksen jälkeiseen aikaan. Tulevat vanhemmat kokevat usein huolta ja epävarmuutta siitä, millainen vanhempi tulee olemaan, kuinka jaksaa ja osaa. Vanhemmat valmistelevat kotia uutta perheenjäsentä varten ja samalla tekevät tilaa mielessään tulokkaalle. Vauva alkaa tuntua yhä todellisemmalta.

Kun lapsi syntyy, alkaa tutustuminen todelliseen lapseen: kuka ja millainen uusi perheenjäsen on. Lapset ovat erilaisia ja ilmaisevat itseään omalla tavallaan. Jo vastasyntynyt ilmaisee mielialojaan, mielipahaa ja mielihyvää. Aluksi vuorovaikutus onkin vauvan kanssa ihmettelemistä ja yhteisen rytmin löytämistä.  Vauva oppii näyttämään tunteitaan ja vanhempi oppii ymmärtämään niitä ja vastaamaan niihin. Vanhemmuus kasvaa lapsen mukana.​




Edellinen sivuSeuraava sivu