Tunteet ja mieli

Raskauden aikana tunteet ja mielialat vaihtelevat ja muuttuvat raskauden edetessä. Omasta hyvinvoinnistaan on tärkeä pitää huolta: raskauden aikana hemmotelu on sallittua.

​​​​​​​​​​​​​

Raskauden ensimmäinen kolmannes

Raskauteen liittyy monenlaisia tuntemuksia, jotka ovat normaaleita eivätkä uhkaa raskaana olevan naisen terveyttä. Alkuraskauden pahoinvoinnista kärsii suuri osa naisista, ja muita alkuraskauden yleisiä oireita ovat voimakas väsymys, tihentynyt virtsaamistarve, rintojen kasvu ja aristus sekä alavatsakivut. Säännölliset elämäntavat, riittävä lepo ja liikunta auttavat turvaamaan raskaana olevan jaksamista ja luovat myös lapsen kehitykselle ja kasvulle parhaat mahdolliset olosuhteet.

Raskausaikana keho on jatkuvassa muutostilassa. Aluksi muutokset eivät näy ulospäin, mutta monet kokevat muutoksia kehossaan alusta asti. Vaikka raskaus ei vielä näy ulospäin, alkuraskaus on usein hämmentävän tunnemyrskyn aikaa. Tietoisuus elämänmuutoksen suuruudesta, vaihtelevat tunteet vauvaa kohtaan, mahdolliset raskausoireet sekä huoli raskauden jatkumisesta ovat yhtä aikaa mielessä. Toisaalta, jos raskausoireita ei vielä ole, voi raskaus tuntua epätodelliselta. Vauvan tarpeet tuovat raskauden alusta alkaen paineen muokata elämäntyyliä: ruokavalio, liikunta, lääkkeet, nautintoaineet, matkustaminen ja työnteko arvioidaan uudelleen ‑ tarve suojella vauvaa herää useimmissa voimakkaana.

Raskauden aikana oma psyyke ja keho voivat tuntua vierailta ja muutokset hallitsemattomilta. Ensisynnyttäjät ovat usein uudelleensynnyttäjiä enemmän uppoutuneita raskauteen ja kokevat voimakkaammin tunteiden ääripäitä: iloa tai huolta vartalonmuutoksista sekä ympäristön huomiosta.  Joskus raskauteen liittyviä ristiriitaisia tunteita on vaikea tiedostaa, ja siksi tuntuu helpommalta keskittyä kehon tuntemuksiin. Tällöin kehoon keskittyminen voi korostua liikaakin ja pienetkin tuntemukset ja muutokset voivat huolestuttaa. Osa naisista nauttii suuresti muuttuvasta vartalostaan, ja raskaus ja synnytys koetaan naisellista itsetuntoa nostavina kokemuksina. Raskaus voi olla korvaava kokemus omaan naisellisuuteen, jos naiseksi kasvu on ollut kovin ristiriitaista tai kivuliasta.

Mieli on useimmilla herkkä, jolloin kyky kestää pettymyksiä ja epämukavuutta vähenee. Univaikeudet ovat yleisiä ja keskittyminen voi olla vaikeaa. Havaintokyky muuttuu ja aistit herkistyvät, hajut tuntuvat voimakkailta ja kaikkien tuntemusten intensiteetti saattaa hämmästyttää. Monet naiset ovat psykologisesti haavoittuvimmillaan tässä raskauden vaiheessa: aiemmin piilossa pysyneitä muistoja saattaa tulla mieleen ja oma tunne- ja itkuherkkyys saattaa yllättää.

Ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana lapsi koetaan vielä osaksi omaa kehoa eikä vielä erilliseksi henkilöksi. Pelko keskenmenosta sävyttää usein  raskauksien alkua. Mitä pidemmälle raskaus etenee ja keskenmenon riski pienenee, sitä enemmän lapseen uskaltaa kiintyä.

Raskauden ensimmäisten kolmen kuukauden aikana sikiölle kehittyvät kaikki tärkeät elimet ja rakenteet. Tänä aikana sikiö on herkimmillään ulkoisille tekijöille, kuten päihteille ja joillekin lääkkeille. Herkkyys ulkoisille tekijöille vähenee kolmannen kuukauden aikana, mutta aivojen kehitys jatkuu edelleen koko raskauden ja myös ensimmäisten elinvuosien ajan.

Neuvolan rooli

Äitiysneuvolan tavoite on turvata raskaana olevan naisen ja sikiön ter​veys ja hyvinvointi ja edistää tulevien vanhempien ja koko perheen hyvinvointia. Äitiysneuvolassa tunnistetaan mahdollisimman varhain mahdolliset raskaudenaikaiset ongelmat tai häiriöt ja järjestetään tarvittavaa hoitoa ja tukea. Terveystarkastusten lisäksi neuvola järjestää perhevalmennusta ja erityistä tukea sitä tarvitseville perheille. Neuvolassa tunnistetaan myös mieliala-, ahdistuneisuus- tai paniikkihäiriöstä kärsiviä tai synnytystä pelkääviä ja järjestetään heille hoitoa.

Äitiysneuvola on siis raskauden seurannan tukijalka. Neuvolassa pyritään aina hyvään yhteistyöhön vanhempien kanssa, oli kyseessä sitten ydin- tai muun muotoinen perhe. Vanhemmat voivat luottamuksellisesti kertoa omia näkemyksiään ja vaikeitakin asioita neuvolassa. Kun perheen tuentarve huomataan varhaisessa vaiheessa, heille voidaan tarjota oikea-aikaista tukea. Viimeistään keskiraskauden laajalla terveystarkastuskäynnillä kartoitetaan perheen voimavarat ja pyritään tukemaan niitä vahvistavia ja vähentämään kuormittavia tekijöitä.​

Perhevalmennuksen tavoite on valmentaa perhettä synnytykseen, imetykseen, lapsen hoitoon ja kasvatukseen sekä vanhemmuuteen ja edistää parisuhdetta sekä lapsen ja vanhemman välistä vuorovaikutusta. Perhevalmennukseen osallistumisen on todettu vähentävän vanhempien stressiä. Perhevalmennuksen järjestämistä pienryhmissä suositellaan, sillä se tarjoaa vanhemmille mahdollisuuden saada vertaistukea. Vertaistuki on tärkeää äitien ja isien selviytymisessä lapsiperheen arjen hallinnassa. Myös yksilöllistä valmennusta pyritään järjestämään tarvittaessa.

Raskausaika on pitkä ja vaikka vauva olisi kuinka toivottu, raskauteen kuuluu myös väsymystä, huolta, ahdistusta ja pelkoa. Kaikista näistä voi puhua neuvolassa. Tavoitteena on, että kaikki voisivat iloita ja nauttia raskaudesta niin, että negatiiviset tai ristiriitaiset tunteet eivät hallitsisi raskautta ja ne saataisiin hallintaan tai siedettäviksi.

Mielikuvaharjoitus

Lapsen syntymä herättää usein kiinnostuksen myös omiin varhaisvaiheisiin. On kiinnostavaa tietää, millainen vauva on itse ollut. Suhteet omiin vanhempiin saavat vanhemmuuden myötä uuden merkityksen. Mieleen voi muistua mukavia asioita, joista itse piti lapsena, ja kokemuksia, joita haluaa nyt jakaa oman lapsensa kanssa. Parhaimmillaan vanhemmuus onkin mahdollisuutta elää uudelleen lapsuuden positiivisia kokemuksia. Saa hyvän syyn laskea pulkalla, kiipeillä puissa, leikkiä piilosta tai lukea satuja!

Jokaisen lapsuuteen kuuluu myös epämieluisia asioita. Kokemuksia, joiden ei olisi halunnut tapahtuvan, ja tunteita, joita ei olisi halunnut tuntea. Myös nämä kokemukset aktivoituvat vanhemmuuden myötä. Joskus vaikeat vaiheet tai hankalat ihmissuhteet lapsuudesta tulevat mieleen niin voimakkaasti, että niihin on hyvä pysähtyä. Voi olla tärkeää antaa tilaa ja mahdollisuus tutkia omaan lapsuuteen liittyviä tunteita ja kokemuksia, jotta oma vanhemmuus ei liikaa kuormittuisi itse lapsena tai nuorena koetuista pettymyksistä tai vaikeista ihmissuhteista.

Odotusaikana haluat ehkä tutustua omaan lapsuutee​si uudelleen. Apuna voit käyttää läheistesi haastatteluja. Kyselemällä lapsuudestasi, saatte mahdollisuuden yhdessä palata takaisin oman elämäsi alkujuurille, omiin ja läheistesi muistoihin. Samalla voit pohtia, millaisia tulevaisuuden muistikuvia haluat tarjota omalle lapsellesi.


Jos sinulla on mahdollisuus haastatella omia vanhempiasi tai läheistä henkilöä lapsuudestasi​, voit kysyä heiltä esimerkiksi...

  • Millaista oli aika, kun sinua odotettiin?
  • Miten syntymäsi käynnistyi ja eteni?
  • Millainen oli syntymäsi hetki ja mitä vanhempasi muistavat siitä?
  • Millaisia olivat ensimmäiset päivät, viikot kuukaudet?
  • Millainen vauva olit?
  • Kuka sinua hoiti?
  • Mistä pidit vauvana, mikä sai sinut nauramaan?
  • Mistä et pitänyt tai pelkäsitkö jotakin?
  • Miten nukuit?
  • Keitä kuului perheeseesi, kun synnyit?
  • Oliko sinulla ”työnimi”?


Kasvaminen vanhemmaksi

Vanhemmuus alkaa rakentua vähitellen raskauden aikana. Vaikka raskaus ei heti näy ulospäin, sen alku on usein odottavalle äidille tunnemyrskyn aikaa. Vauvan tarpeet tuovat raskauden alusta alkaen paineen muokata elämäntyyliä vauvaystävälliseksi. Ruokavalio, liikunta, lääkkeet, nautintoaineet, matkustaminen ja työnteko joutuvat uudenlaiseen puntariin. Ihanteellisessa tilanteessa tuleva puolisokin alkaa muokata elämäntyyliään jo tässä vaiheessa. Usein parit pohtivat, millaisia vanhempia meistä tulee ja mitä lapsen syntymä muuttaa parisuhteessa. Oma kuvitelma tai toive hyvästä vanhemmuudesta voi olla täydellisyyttä tavoitteleva ja siten pelottavakin. Parisuhteeseen tulee uusi ulottuvuus, kun naisen ja miehen lisäksi ollaan myös perhe. Vauvan odotus voi myös laukaista kriisin parisuhteessa, erityisesti silloin, jos raskaus on alkanut yllätyksenä, suunnittelematta. Myös mahdolliset sisarukset käsittelevät tulevaa muutosta kukin omalla tavallaan. Vaikka lapset ovat yleensä iloisia kuullessaan uudesta tulevasta sisaruksesta, niin myös mustasukkaisuuden ja ulkopuolisuuden tunteet kuuluvat asiaan. Sisarusten suhdetta vauvaan voi edistää kannustamalla heitä juttelemaan tai vaikka laulamaan vauvalle.

Raskauden etenemisen myötä mielikuvat ja ajatukset tulevasta lapsesta aktivoituvat. Vuorovaikutus vauvan kanssa alkaa jo raskauden aikana. Vanhemmat oppivat vauvan vuorokausirytmin ja huomaavat, millaisiin ääniin vauva reagoi. Raskauden viimeisen kolmanneksen aikana nainen valmistautuu synnytykseen ja vauvan kohtaamiseen. Äidin mieli herkistyy kuuntelemaan vauvan viestejä kohdusta. Ajatukset keskittyvät yhä useammin synnytyksen jälkeiseen aikaan. Tulevat vanhemmat kokevat usein huolta ja epävarmuutta siitä, millainen vanhempi tulee olemaan, kuinka jaksaa ja osaa. Vanhemmat valmistelevat kotia uutta perheenjäsentä varten ja samalla tekevät tilaa mielessään tulokkaalle. Vauva alkaa tuntua yhä todellisemmalta.

Kun lapsi syntyy, alkaa tutustuminen todelliseen lapseen: kuka ja millainen uusi perheenjäsen on. Lapset ovat erilaisia ja ilmaisevat itseään omalla tavallaan. Jo vastasyntynyt ilmaisee mielialojaan, mielipahaa ja mielihyvää. Aluksi vuorovaikutus onkin vauvan kanssa ihmettelemistä ja yhteisen rytmin löytämistä.  Vauva oppii näyttämään tunteitaan ja vanhempi oppii ymmärtämään niitä ja vastaamaan niihin. Vanhemmuus kasvaa lapsen mukana.


Raskauden keskikolmannes


Kun vauvan liikkeet alkavat tuntua yleensä noin raskauden puolivälissä, huoli vauvan voinnista usein helpottuu. Tuleva äiti voi jo paremmin luottaa siihen, että vauva on todella tulossa. Tässä vaiheessa raskautta nainen on kuin kahden maailman välissä: hän ei ole vielä tulevan lapsen äiti, mutta entistäkään identiteettiä ei enää ole. Monesti alkaa pesänrakennusvimma: kotia muokataan valmiiksi ottamaan vastaan uusi perheenjäsen. Tämä on monesti myös vanhempien yhteenkuuluvuutta lisäävä vaihe. Joskus pelot estävät mahdollisuuden iloita tästä vaiheesta. Pelko voi olla niin voimakasta, että nukkuminen ja keskittyminen normaalielämään vaikeutuvat. Synnytyspelko voi pahimmillaan viedä äidin voimia niin, että mielikuvan luominen vauvasta on vaikeaa. Joskus vauvaan voi pelon takia liittyä kielteisiä ajatuksia.

Raskauden keskivaiheessa vauva kasvaa voimakkaasti ja elinjärjestelmät kypsyvät. Kohtu kasvaa ja äidin paino alkaa nousta. Monelle pyöristyvä vatsa on ilon aihe ja innostuksen lähde. Muuttuva keho voi kuitenkin tuntua myös vieraalta ja muutokset hallitsemattomilta. Toiset haluavat tuoda vatsaa esiin ja toiset peittää sen pitempään.

Fyysisesti raskauden keskikolmannes on yleensä suhteellisen helppoa aikaa. Alkuraskauden pahoinvointi ja väsymys helpottavat, eikä kohtu ole vielä kovin suuri. Kohdun nopea kasvu aiheuttaa joskus lantion sivuilla tuntuvaa kiristävää kipua, joka johtuu kohdun kannatinsiteiden venymisestä. Selkä ja lonkat toki joutuvat kovemmalle rasitukselle sitä mukaan, kun vauva kasvaa ja äidin paino nousee.

Liikunta ei vaikuta haitallisesti sikiön kasvuun tai kehitykseen. Normaalin raskauden aikana voi ja suositellaankin liikkumaan yleisten liikuntasuositusten mukaisesti. Liikunnalla voi ehkäistä ja lievittää selkävaivoja ja pitää painonnousun hallinnassa. Liikunta kohentaa kuntoa ja mielialaa ja parantaa unen laatua. Hyvässä kunnossa oleva nainen palautuu myös synnytyksestä nopeammin.

Raskauden keskivaiheessa mieli on usein avoin ja halu pohtia omaa identiteettiä ja historiaa on voimakas. Oman identiteetin pohdinta voi tuntua merkittävältä: Miten minusta tuli tällainen? Millainen äiti minusta tulee? Millainen perhe meistä tulee? Mitkä ovat omat käsitykseni ja toiveeni perheestä? Samalla suhde omiin vanhempiin voi muuttua ja myös odotukset ja suhde kumppaniin saattavat mietityttää. Tämän raskauden vaiheen tehtävä on muokata identiteettiä äitinä, mikä usein sisältää oman äitisuhteen pohtimista. On mahdollisuus miettiä, millaiseksi haluaa oman roolinsa äitinä ja kumppanina muodostaa.

Voit(te) miettiä vastauksia näihin kysymyksiin

Miltä kumppanin muuttuminen äidiksi/isäksi tuntuu?

Mitkä asiat mietityttävät sinua tällä hetkellä?

Kun nyt mietit vauvaa sisälläsi, millainen on mielikuvasi hänestä/heistä?

Mitä muutoksia olet huomannut kehossasi?

Miten tunnet vauvan liikkeet?

Millainen rytmi vauvalla tuntuu olevan?

Oletko huomannut mikä saa vauvan heräämään ja liikehtimään?

Miltä puolivälin saavuttaminen tuntui äidistä/isästä?

Viimeinen raskauskolmannes


Usein äidit kyselevät neuvolassa, mistä lähtien vauvalla on mahdollisuus jäädä henkiin, vaikka se syntyisi nyt? Sikiö saavuttaa elinkelpoisuutensa toisen raskauskolmanneksen lopulla elintoimintojen kypsyessä. Niistä viikoista, jolloin tietää vauvan olevan elinkelpoinen, alkaa psyykkisesti uusi kehitysvaihe - irrottautumisvaihe.

Viimeisen raskauskolmanneksen aikana sikiö kolminkertaistaa painonsa, mikä väistämättä tuntuu myös tulevan äidin voinnissa lisääntyneinä fyysisinä vaivoja ja rajoitteina. Äitiysloma alkaa noin kuukautta ennen laskettua aikaa ja silloin on mahdollisuus järjestää päivänsä oman aikataulun mukaan. Neuvolakäynnit tihenevät ja neuvola järjestää perhevalmennusta.

Raskauden viimeisen kolmanneksen aikana aletaan valmistautua synnytykseen ja oman lapsen kohtaamiseen. Mielikuva vauvasta tulee todelliseksi. Ajatukset keskittyvät jo yhä useammin synnytyksen jälkeiseen aikaan. Odottavan naisen keho alkaa tässä vaiheessa olla jo kömpelö ja monesti erilaiset kivut ja vaivat häiritsevät. Monet odottavat rauhattomina lapsen näkemistä, viikot eivät tahdo kulua millään. Synnytys ei usein jännitä enää niin paljon, koska toive yhdessäolosta, tutustumisesta ja vauvan hoidosta tuntuvat tärkeämmiltä. Tunne raskauteen kyllästymisestä sekä kaipuu olla taas yksin omassa vartalossaan kertovat mielen olevan valmis synnytykseen. Toisaalta eroaminen sisällä olevasta vauvasta herättää myös yksinäisyyden tunteita, kun oman ruumiin rajoja joutuu jälleen määrittelemään uudelleen.

Raskauden loppuvaiheessa tulevan äidin unirytmi usein muuttuu jo kohti vastasyntyneen unirytmiä: yöunet lyhenevät ja tulee tarvetta päiväuniin. Äitiysloma on tarkoitettu myös lepäämiseen ja voimien keräämiseen synnytystä ja erityisesti vauva-aikaa varten.

Keskustelkaa kumppanisi kanssa näistä asioista

Äiti toivoo tulevalta synnytykseltä

Äidille synnytyksessä olisi tärkeää

Äidin jännittää/pelottaa tulevassa synnytyksessä

Äiti on valmistautunut tulevaan synnytykseen (millä tavoin)

Onko äiti nähnyt unta tulevasta synnytyksestä, millaista

Isä/kumppani toivoo tulevalta synnytykseltä

Isälle/kumppanille olisi synnytyksessä tärkeää

Isää/kumppania jännittää tulevassa synnytyksessä

Isä/kumppani on valmistautunut tulevaan synnytykseen (millä tavoin)


​​

Mikä on kiintymyssuhde ja miten se syntyy?

Lapsen ja vanhemman välistä suhdetta kutsutaan kiintymyssuhteeksi ja se on olennainen osa lapsen psyykkisestä kehityksestä. Kiintymyssuhteessa ei ole kysymys vanhempien rakkaudesta lapseen: lasta voi rakastaa hyvin paljon, mutta silti voi olla vaikeaa auttaa lasta luomaan turvallista ja luotettavaa kokemusmaailmaa. Kiintymyssuhteen avulla vauva alkaa tehdä oletuksia itsestään ja maailmasta ja siitä, millainen hänen oletetaan olevan.

Turvallinen kiintymyssuhde syntyy, kun lapsi oppii luottamaan, että hänen tarpeisiinsa vastataan ja hänen tunteitaan kuunnellaan ja ymmärretään. Lapsi kokee, että elämä on hallittavissa ja että hän itse voi vaikuttaa asioiden kulkuun. Turvallisessa kiintymyssuhteessa lapsi ilmaisee tarpeitaan luottaen, että häntä autetaan. Lapsi alkaa pitää itseään rakkauden arvoisena ja oppii myös itse rakastamaan.

Kiintymyssuhde voi muodostua myös vältteleväksi. Tällöin lapsi oppii, että hänen pitäisi olla tietynlainen (kiltti, ahkera, helppo tms) ollakseen rakkauden arvoinen ja että hän ei saisi tuottaa harmia vanhemmilleen. Lapsi oppii välttämään kielteisten tunteiden ilmaisua. Myöhemmin rakkauden vastaanottaminen tai antaminen voi olla vaikeaa, koska on vaikea uskoa, että kukaan rakastaisi tai ymmärtäisi välttelevässä kiintymyssuhteessa kasvanutta lasta.

​Ristiriitaisessa kiintymyssuhteessa vanhempi toimii toistuvasti epäjohdonmukaisesti, ehkä siksi, että hänen oma elämäntilanteensa vaihtelee paljon tai hän ei tiedä, miten olla lapsen kanssa. Vanhemman tunteet ja reaktiot vaihtelevat laidasta laitaan. Lapsen on vaikea ennustaa, miten häntä hoitava aikuinen reagoi hänen tarpeisiinsa eikä opi, miten toisten kanssa ollaan. Lapsesta voi kasvaa epävarma ja pelokas, tunteiltaan ailahteleva ja itsesäätelykyvyltään heikko. Aikuisena ristiriitaisessa kiintymyssuhteessa kasvanut hakee korostuneesti muiden hyväksyntää ja kokee helposti itsensä arvottomaksi.​

Jos kunnollista kiintymyssuhdetta ei muodostu lainkaan, lapsen elämä on traumaattista eikä hänen perustarpeistaan huolehdita. Lapsi ei saa mallia siitä, miten toisten kanssa ollaan ja viestitään. Lapsi ei opi kertomaan omista tarpeistaan muille, eikä luottamaan aikuisiin.

Turvallista kiintymyssuhdetta voi edistää tutustumalla omaan vauvaan ja kuulostelemalla herkällä korvalla vauvan viestejä. Vauvalla on alusta alkaen oma mieli ja persoona. On tärkeää pohtia, mitä vauva tarvitsee, mistä hän tykkää ja mistä ei. Läheisyys ja leikillisyys lisäävät turvallista kiintymyssuhdetta, samoin ennakoitavuus sekä turvalliset rutiinit, jotka joustavat tarvittaessa.

Miten huolehtia omasta hyvinvoinnista raskauden aikana?

Nykypäivänä voimme valita, haluammeko vanhemmiksi. Useimmat sekä haluavat että eivät halua. Ristiriidan hyväksyminen on tärkeä osa raskausajan hyvinvointia. Raskaus on paitsi onnentunteiden myös surun ja luopumisen aika. Painopiste muuttuu oman itsen ja omien tarpeiden huomioimisesta siihen, että vanhemmuudessa mukana ovat aina lapsen tarpeet ja hyvinvointi. Elämässä niin identiteetti, oma keho, parisuhde, sosiaalinen elämä kuin talouskin muuttuvat lapsen saannin myötä. Raskauden aikana on tärkeää saada tukea tähän myllertävään elämäntilanteeseen ja saada kokea, ettei ole siinä yksin.

Toimiva parisuhde auttaa tulevia vanhempia kasvamaan yhdessä vanhemmuuteen. Parisuhde muuttuu ensimmäisen raskauden aikana kahden aikuisen välisestä suhteesta kolmen henkilön suhteeksi ja muutos tuo usein mutkia matkaan. Kumppaneiden on tärkeä puhua etukäteen odotuksistaan perhe-elämää ja toisiaan kohtaan.

Usein oma äiti tulee uudella tavalla merkittäväksi aikuiseksi. Äidin kanssa voi ehkä jakaa äitiyttä ja saada samalla mahdollisuuden jäsentää uudelleen omia varhaisvaiheitaan. Joskus tämä ei ole oman äidin kanssa mahdollista, mutta monet löytävät korvaavia ihmissuhteita muista naisista ja kokevat nämä "äitihahmoina". Synnykseen ja vanhemmuuteen valmistautumien auttaa mielikuvien luomisessa. Liittyminen “äiti-verkostoihin” auttaa jäsentämään tulevaa arkea. Äitiyslomalla voi tavata muita kotona olevia ja osallistua uudenlaisiin aktiviteetteihin.

Raskaana ollessaan naisella on uusi motivaatio huolehtia itsestään ja itsensä hemmottelu on sallittua. Ruokavaliosta, liikunnasta, ulkoilusta ja kaiken tavoin itsestä ja perustarpeista huolehtiminen lisää henkistä hyvinvointia, parantaa unen laatua ja ehkäisee myös masennusta. Normaalin raskauden aikana voi ja suositellaankin liikkumaan yleisten liikuntasuositusten mukaisesti. Liikunnalla voi ehkäistä ja lievittää selkävaivoja ja pitää painonnousun hallinnassa.




Harjoitus

  • Keksi joka päivälle joku tekeminen, joka tuo hyvää mieltä.
  • Nukkumaan mennessä palauta mieleen kolme hyvää hetkeä päivän varrelta. Hetket voivat olla aivan lyhyitä, vaikka kaunis maisema bussin ikkunasta, maistuva teekupillinen tai naapurin hymyilevä tervehdys.




Edellinen sivuSeuraava sivu