Rokkotaudit

Raskauden aikana voi esiintyä erilaisia rokkotauteja, kuten vesirokkoa, parvorokkoa tai enterorokkoa. Vesirokko saattaa olla vaikea tauti raskaana olevalle, mutta esimerkiki enterorokkoa pidetään raskauden kannalta vaarattomana.

​​

Vesirokko

Vesirokkoa aiheuttaa Varicella Zoster (VZV) virus, joka on herpesryhmän virus. Vesirokko on viruksen ensi-infektio ja vyöruusu on sen uudelleen aktivoituminen. Suuren tarttuvuuden vuoksi valtaosa suomalaisista on sairastanut vesirokon lapsuudessa. Arviolta 3-5 prosenttia aikuisväestöstä on seronegatiivisia, eli eivät ole sairastaneet tautia. Taudinkuvaan kuuluu kuume, päänsärky ja kutiava rakkulainen ihottuma. Kerran sairastettu vesirokko antaa pysyvän suojan.

Raskaana olevalle vesirokko saattaa olla vaikea tauti, minkä vuoksi se tulee hoitaa asikloviiri-lääkityksellä. Asikloviiri on turvallinen lääke kaikissa raskauden vaiheissa. Jos raskaana olevalla on vesirokkokontakti ja jos tautia ei tiedetä sairastetun, on syytä tutkia vesirokkovasta-aineet neuvolan kautta. 

Varicella-zoster on teratogeeninen eli sikiökehitykseen haitallisesti vaikuttava virus, mutta sen teratogeenisyys riippuu raskauden vaiheesta. Alkuraskaudessa on suuri keskenmenoriski. Noin 20 raskausviikolle saakka on vammautumisriski, epämuodostuma ja/tai synnynnäinen vesirokko-oireyhtymäriski on noin 1-2 prosenttia. Jos vesirokko sairastetaan alle 24 raskausviikon, voidaan sairastamisen jälkeen tehdä äitiyspoliklinikalla sikiön rakennetutkimus ja harkinnan mukaan selvittää lapsivesinäytteestä sikiön mahdollista sairastumista. Synnynnäinen vesirokko-oireyhtymä on vaikea sairaus, jolla on huono ennuste. Virus vaurioittaa hermostoa aiheuttaen keskushermostovaurioita johtaen vaikeaan kehitysvammaisuuteen, lisäksi saattaa esiintyä luuston ja lihaskudoksen vajaakehittymistä, näköongelmia ja vaikeita ihoarpeutumia. Raskausviikkojen ollessa yli 24 ei yleensä ole anomaliariskiä, mutta ennenaikaisen synnytyksen riski on olemassa. Synnytyksen ympärille ajoittuva äidin infektio aiheuttaa 40-60 prosentin suuruisen sikiön infektioriskin.

Mihin yhteys jos epäilet tartuntaa?

  • Jos et ole sairastanut tai et tiedä sairastaneesi vesirokkoa ja olet ollut kontaktissa vesirokkoa sairastavan kanssa, ota yhteys neuvolaan. Neuvolan toimesta määritetään vesirokkovasta-aineet.
  • Jos näyte osoittaa, että olet sairastanut vesirokon, ei jatkotoimia tarvita eikä sikiö voi sairastua.
  • Jos vasta-aineet osoittavat, että et ole sairastanut vesirokkoa, sinulle tulee aloittaa viruseritystä estävä lääkitys viikon ajaksi. Vasta-ainenäyte tulee tutkia uudelleen 2 viikon kuluttua.
  • Jos 2. näyte on tällöin negatiivinen, jatkotutkimukset eivät ole tarpeen.
  • Jos 2. näyte on positiivinen, sinut lähetetään neuvolasta jatkotutkimuksiin äitiyspoliklinikalle

 

Parvorokko

Parvorokko (parvovirus B19) on lastentauti, jota esiintyy etenkin keväisin. Pieniä epidemioita ilmenee päiväkodeissa ja kouluissa. Parvorokko on yleensä lievä, hyvin usein aikuisilla oireeton tauti. Parvorokko ei tartu kovin helposti ja hyvä käsihygienia vähentää tarttumista. Lapsilla esiintyy ihottumaa, tyypillisesti kasvoilta alkava punoittava ihottuma. Kuumetta, päänsärkyä, kurkkukipua ja lihaskipuja saattaa esiintyä. Aikuisilla voi esiintyä niveloireita. Parvorokon itämisaika on 6-16 vuorokautta ja tartuttavuus menee ohi ihottuman puhjetessa, eli tartuttaminen tapahtuu ennen tyypillisten oireiden ilmaantumista. Sairastumisen ajankohtaa on hankala määrittää aikuisilla taudin oireettomuuden vuoksi. Jos raskaana oleva altistuu parvorokolle tutkitaan vasta-aineet. Suomessa parvorokon on sairastanut ennen raskautta noin 50–60 prosenttia raskaana olevista. Parvorokkodiagnoosi tehdään vasta-aine tutkimuksella. Äidin raskauden aikaisessa infektiossa parvovirus siirtyy noin 30 prosentissa tapauksista sikiöön. Alkuraskaudessa sairastettu infektio altistaa keskenmenolle noin 5-10 prosentilla. Virus aiheuttaa sikiölle anemiaa tuhoamalla punasolujen esiasteita. Raskauden alkupuoliskolla sikiön vaikean, kuolemaan johtavan anemian riski on 10 prosenttia. Ennuste paranee huomattavasti 20 raskausviikon jälkeen ja sairastuminen 24 raskausviikon jälkeen tai myöhemmin ei yleensä aiheuta sikiölle ongelmia. Jos äidin infektio todetaan raskausviikoilla 12-24 seurataan sikiön tilaa äitiyspoliklinikalla ultraäänitutkimuksin.

Parvorokkoaltistus työssä

Jos raskaana oleva altistuu parvovirukselle (esim. kontakti varmistettuun tapaukseen ennen ihottuman puhkeamista), tutkitaan vasta-aineet. Jos äidillä on vasta-aineita, hän voi jatkaa työssään. Äidin ollessa seronegatiivinen, työterveyslääkäri tekee riskinarvion erityistilanteissa. 

Päiväkotien epidemiatilanteessa työskentelevät ovat jo altistuneet, ennen kuin parvorokko todetaan. Tästä syystä raskaana oleville, joilla ei veressä ole vasta-aineita (seronegatiivisia), sairauslomasta altistumisen välttämiseksi ei selkeästi katsota olevan hyötyä. Työterveyslääkäri voi kuitenkin harkita työsiirtoa tai muita toimenpiteitä, tai mahdollisesti myös erityisäitiysvapaata. Hyvää käsihygienia on tärkeä.

Seronegatiivisilta (veressä ei vasta-aineita) jatkuvasti altistuvilta, esim. epidemian aikana päiväkodissa työskenteleviltä raskaana olevilta vasta-aineet tulee tutkia 2–3 viikon välein, kunnes epidemia (1-2kk) on ohi. 

Jos todetaan tuore tartunta, tehdään neuvolasta käsin lähete äitiyspoliklinikalle, joka järjestää seurannan sikiön sairauden ja mahdollisen anemian merkkien havaitsemiseksi.​

Mihin yhteys jos epäilet tartuntaa?

  • Jos et ole sairastanut tai et tiedä sairastaneesi parvorokkoa ja olet ollut kontaktissa parvorokkoa sairastavan kanssa ota yhteys neuvolaan. Neuvolasta käsin määritetään parvorokkovasta-aineet.
  • Jos näyte osoittaa, että olet sairastanut parvorokon, ei jatkotoimia tarvita eikä sikiö voi sairastua.
  • Jos vasta-aineet osoittavat, että et ole sairastanut parvorokkoa vasta-ainetutkimus tulee kontrolloida kahden viikon kuluttua.
  • Jos vasta-ainetutkimus osoittaa, että sinulla on mahdollinen tuore infektio, neuvola tekee sinusta lähetteen äitiyspoliklinikalle jatkotutkimuksiin.
  • Parvorokkotartuntaepäilyssä ei ole tarvetta olla yhteydessä päivystykseen.

 

Enterorokko


Enterorokko on enterovirusten (yli 60 erilaista virusta) aiheuttama kuumetauti, johon liittyy rakkuloita ja näppylöitä suussa, käsissä ja jaloissa sekä muuallakin iholla. Enterorokkoa esiintyy pieninä epidemioina yleensä loppukesällä ja syksyllä. Itämisaika on 3-7 vuorokautta tartunnasta. Virus tarttuu sekä hengitystie-eritteiden sekä ulosteen välityksellä, joten hyvä käsihygienia on tärkeää taudin leviämisen ehkäisyssä. Enterorokko aiheuttaa raskauden kannalta ongelmia vain harvoin. Mikäli vastasyntynyt saa tartunnan, taudinkuva vaihtelee lievästä kuumetaudista vaikeaan yleistyneeseen infektioon. Valtaosalla vastasyntyneistä tauti on kuitenkin lievä ja paranee muutamien päivien sisällä. ​

Tuhkarokko

Tuhkarokkorokotukset aloitettiin vuonna 1975, ja osana MPR-rokotusta vuodesta 1982. Hyvän rokotuskattavuuden ansiosta tuhkarokko on Suomessa harvinainen. Tuhkarokkoa esiintyy vielä maailmalla runsaasti. Äidin tuhkarokko voi johtaa keskenmenoon, ennenaikaiseen synnytykseen tai sikiön kohtukuolemaan, mutta se ei aiheuta elinvaurioita.

Vihurirokko

Vihurirokko- eli rubellavirus on raskauden kannalta erittäin vaarallinen, koska se on yksi pahimmista sikiön kehityshäiriöiden aiheuttajista. Suomessa rokotukset aloitettiin 1975 ja osana MPR-rokotetta vuodesta 1982. Vihurirokko ei ole kuitenkaan hävinnyt edes Euroopasta. Oireet ovat usein varsin lieviä sisältäen pienen kuumeen, pääsärkyä, silmien sidekalvojen ärsytystä, imusolmukkeiden turpoamista ja vaaleaa ihottumaa. Niveloireita voi esiintyä etenkin aikuisilla naisilla. Itämisaika on 14–21 vuorokautta, mutta tartuttavuus alkaa jo pari päivää ennen oireiden alkua ja kestää viikon sen jälkeen. Äidin infektio leviää istukan läpi sikiöön. Äidin sairastuessa ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana yli 80 prosenttia sikiöistä saa tartunnan. Noin puolelle sikiöistä kehittyy vihurirokko-oireyhtymä, johon liittyy kuulovaurio, kaihi, synnynnäisiä sydänvikoja ja keskushermosto oireita kuten älyllinen kehitysvammaisuus. Toisen raskauskolmanneksen jälkeen synnynnäiset elinvauriot ovat harvinaisia.

Vauvarokko

Vauvarokko on HHV-6 viruksen aiheuttama lievä rokkotauti. Ensi-infektio aikuisilla on harvinainen, koska jo leikki-ikäisistä 90 prosenttia on sairastanut taudin. Taudista ei ole todettu sikiökomplikaatioita.


Edellinen sivuSeuravaa sivu