HIV-infektio on ihmisen immuunikatoviruksen aiheuttama tauti, joka hoitamattomana aiheuttaa puolustusjärjestelmää heikentävän pysyvän infektion. HIV-positiivisella tarkoitetaan HIV-tartunnan saanutta henkilöä, jonka verestä löytyy infektion merkkinä vasta-aineita HI-virukselle. HI-virus voi tarttua verikontaktissa, suojaamattomassa sukupuoliyhdynnässä, raskauden tai synnytyksen aikana, rintaruokinnassa sekä likaisten neulojen ja ruiskujen välityksellä. HIV ei tartu jokapäiväisessä kanssakäymisessä. HIV-infektio on yleensä pitkään täysin oireeton ja se voidaan todeta HIV-vasta-ainetestillä. Testiä ei rutiininomaisesti oteta muiden sairauksien tai sairaalahoitojen yhteydessä.

Suomessa HIV-infektion seuranta, hoito ja lääkitys on potilaalle maksutonta ja hoito tapahtuu keskus- ja yliopistosairaaloiden infektiopoliklinikoilla. HIV:n lääkehoito on tehokasta ja alentaa veren virusmäärän vähäiseksi pienentäen samalla huomattavasti tartuttavuutta. Nykyisillä lääkehoidoilla HIV-positiivisen elinajanodote ei poikkea taustaväestöstä, ei myöskään työelämässä toimiminen ja perheiden perustaminen.

HIV-positiivisuus ei ole este raskaudelle. HIV-tartunta voi kuitenkin siirtyä lapseen raskauden ja synnytyksen yhteydessä tai imettäessä äidinmaidon välityksellä. Mikäli äidin HIV-positiivisuus ei raskauden aikana ole tiedossa, ei sikiön tartunnan ehkäisy ole mahdollista. Tartunnan riski on tällöin jopa 15-40 %. HIV-testiä tarjotaan äitiysneuvolassa kaikille raskaana oleville naisille.

Kun äidin HIV-positiivisuus on raskauden aikana tiedossa, voidaan äiti-lapsi -tartunta tehokkaasti ehkäistä. Äidin raskaudenaikainen lääkehoito yhdessä lapsen lyhyen syntymänjälkeisen lääkehoidon kanssa laskee lapsen tartunnan riskin alle 1 %:iin. HUS-alueella on vuoteen 2016 mennessä syntynyt HIV-positiivisille äideille yli 240 lasta. Yksikään lapsista ei ole saanut HIV-tartuntaa.

Äidin HIV-infektio ei altista sikiön kehityshäiriöille tai raskauskomplikaatioille eikä vaikuta raskauden kulkuun. Raskaudenaikainen seuranta tapahtuu tavanomaiseen tapaan neuvolassa sekä sen lisäksi sairaalan äitiyspoliklinikalla.

Mikäli äidin HI- virustaso on lääkittynä matala, on ensisijainen synnytystapa yleensä alatiesynnytys. Synnytys hoidetaan pääpiirteissään tavanomaisen käytännön mukaisesti, mutta äidin ja lapsen verikontakti minimoiden. Synnytyksenaikaisia toimenpiteitä vältetään, mikäli mahdollista.

Tartuntariskin vuoksi HIV-positiivisen äidin ei tule imettää maissa, joissa turvallisia maidonkorvikkeita on saatavilla. Äidin maidonnousu estetään suun kautta otettavalla kertalääkityksellä pian synnytyksen jälkeen. Muilta osin lapsivuodeaika ja lapsen hoito kotona eivät mitenkään poikkea tavanomaisesta.