Tutkiminen ja hoito

Vastaanotolle tuloa ei tarvitse jännittää. Virtsankarkailua voidaan hoitaa konservatiivisesti, lääkkeellisesti tai lekkaushoidolla.​ Kaikkea virtsankarkailua ei voida hoitaa leikkauksella.

​​​​​​​​​​

Virtsankarkailun tutkiminen

Virtsankarkailun perustutkimukset tehdään avoterveydenhuollossa. Vastaanotolle tullaan rakko täynnä, koska muutoin karkailun tutkiminen ei ole mahdollista. Tarvittaessa perusterveydenhuolto ohjaa potilaan erikoissairaanhoitoon.

Lääkäri selvittää virtsankarkailun tyyppiä haastattelun ja haitta-aste kyselyn avulla. Kotona ohjataan täyttämään virtsaamispäiväkirja, jolla saadaan tärkeää tietoa rakon varastoimiskyvystä, virtsaamiskerroista ja juomistavoista. Lääkäri tekee myös gynekologisen perustutkimuksen lantionpohjan rakenteiden tarkistamiseksi. Samassa yhteydessä tehdään yskäisytesti, jossa potilasta pyydetään täydellä rakolla yskimään ponnistusvirtsankarkailun esiin saamiseksi. Koska virtsatietulehdus voi aiheuttaa virtsankarkailua, otetaan myös virtsanäyte. Jos karkailun tyyppi jää edelleen epäselväksi voidaan lisätutkimuksia tarvittaessa tehdä erikoissairaanhoidossa

​​​Virtsankarkailun hoito

Karkailun tyyppi vaikuttaa valittuun hoitomuotoon. Vastoin yleistä käsitystä kaikkea virtsankarkailua ei voida hoitaa leikkauksella. Virtsankarkailua ei aina saada täysin hoidettua.

Konservatiivinen hoito

Konservatiivisella hoidolla tarkoitetaan lääkkeetöntä hoitoa. Hoitokeinoja ovat juomistottumusten muuttaminen, elintapoihin vaikuttaminen, lantionpohjan ja rakon omatoiminen sekä ohjattu vahvistaminen ja erilaiset apuvälineet. 

Uretrarengas

Uretrarengas asetetaan emättimeen ja se sulkee mekaanisesti virtsaputken painamalla sen kiinni emättimen seinämää vasten.Renkaasta saadaan apua ponnistuskarkailuun. Rengas poistetaan päivittäin. Renkaan käyttöön saa ohjauksen terveydenhuoltohenkilöstöltä.

Virtsarakon koulutus

Virtsarakon koulutuksella pyritään pidentämään virtsaamisvälejä ja vähentämään virtsaamiskertoja. 

Pidentämällä virtsauskertojen välissä olevaa väliä, pyritään opettamaan virtsarakkoa odottamaan kauemmin ennen tyhjentämisen tarvetta. Virtsarakon koulutus vaatii kärsivällisyyttä, sillä usein yliaktiivinen rakko on kehittynyt pitkän ajan kuluessa. 

Lisätietoa ja ohjeita Kuntoutumistalosta

Lääkehoito

Lääkehoitoa käytetään pakkomuotoisen- tai sekamuotoisen karkailun hoitoon. Lääkityksellä pyritään rauhoittamaan rakkoa ja estämään rakon tahaton supistelu. Lääkehoidon aloituksen päättää aina lääkäri.

Leikkaushoito

Ponnistustyyppiseen virtsankarkailuun käytetään myös leikkaushoitoa, mikäli lantionpohjalihasten harjoittamisella tai ylipainoisilla painon pudotuksella ei ole saatu virtsankarkailuun riittävästi apua. Leikkaushoito tapahtuu aina erikoissairaanhoidossa. ​

TVT/ TVT-O leikkaus

Ponnistuskarkailua voidaan hoitaa tehokkaasti virtsaputken alle laitettavalla nauhalla. Pakkovirtsankarkailua ei tällä leikkaustavalla voida hoitaa.

Leikkaus tapahtuu tyypillisesti poliklinikalla paikallispuudutuksessa. Emättimen etuseinämään tulee pieni noin 1,5cm mittainen viilto, jossa nauha viedään paikalleen erityisinstrumentilla ja tuodaan ulos joko häpyluun päältä (TVT) tai nivusista klitoriksen tasolta (TVT-O). Leikkauksen aikana rakko täytetään ja potilas yskii nauhan oikean kireyden aikaansaamiseksi. ​

Leikkaushoidon edellytyksenä on riittävä rakon tilavuus (> 3dl) ja rakon riittävä tyhjentyminen. Hoidon tehon aikaansaamiseksi painorajoituksena on BMI < 35  Sekamuotoisessa karkailussa teho on puhdasta ponnistuskarkailua heikompi ja voi jopa pahentaa pakko-oireista karkailua.

Leikkauksen jälkeinen sairasloma on 5vrk. Tyypillisimmät leikkauskomplikaatiot ovat virtsatietulehdus ja leikkaushaavan tulehtuminen. Joskus harvoin leikkauksen jälkeen voi joutua katetroimaan, kunnes virtsaaminen alkaa sujua.​


Edellinen sivu