Ei ole, samankaltaiset lyhenteet saattavat sekoittua:
HSV = Herpes Simplex Virus
HPV = Human Papilloma Virus.
Vaikka molemmat voivat aiheuttaa infektion sukupuolielimissä, kyseessä on kaksi eri virusta. Herpes aiheuttaa kivuliaita rakkuloita sukuelimiin.
HPV-tyypit on jaettu matalan ja korkean riskin tyyppeihin. Matalan riskin tyyppeihin kuuluvat virukset aiheuttavat esimerkiksi harmittomia, mutta kosmeettisessa mielessä häiritseviä sukuelinten visvasyyliä eli kondyloomia. Tyypillinen kondylooma näyttää kukkakaalimaiselta muutokselta, joka on helposti nähtävissä paljain silmin. Ulkoisia kondyloomia voi hoitaa lääkevoiteilla, jäädyttämällä tai laserilla. Muutokset saattavat kuitenkin uusiutua helposti, sillä hoidot eivät poista virusta, vaan elimistö on sen suhteen oman immuunipuolustuksen varassa.
Vaikka HPV tarttuu yleisimmin sukupuoliteitse, on kyseessä niin yleinen virus, että sitä voidaan pitää jopa normaalina löydöksenä sukupuolielämän aloittaneilla ihmisillä. Lähes koko aikuisväestöllä on tartunta jossakin vaiheessa elämää, yleensä tietämättään.
HPV:n aiheuttamat solu- ja kudosmuutokset eivät yleensä aiheuta oireita. Joskus oireena voi olla yhdynnänjälkeinen verenvuoto tai välivuoto. Alavatsakivut tai ‑tuntemukset eivät ole HPV-tulehduksen oireita. Suurin osa naisista ei tiedä HPV-tartunnastaan ennen poikkeavaa irtosolulöydöstä, minkä vuoksi ainoa keino löytää jatkotutkimuksia vaativat muutokset on säännöllinen irtosolu- eli Papa-näytteenotto.
HPV-infektio voi esiintyä myös suun, suunielun ja kurkunpään sekä peräaukon alueella. HPV voi aiheuttaa näillä alueilla samankaltaisia limakalvomuutoksia kuin sukuelinten alueella. Peräaukon muutoksissa HPV on osallisena noin 80 prosentissa tapauksista, ja pään ja kaulan alueen syövistä vain 22–30 prosentissa. Myös suun limakalvoilla virustulehduksilla on hyvä parantumistaipumus, ja ne ovat tyypillisesti oireettomia. Mikäli potilaalla ei ole mitään erityisempiä oireita suun tai nielun alueella, rutiininomaisille korva- tai hammaslääkärin tarkistuksille ei ole tarvetta. HPV:tä huomattavasti suurempia riskitekijöitä suun ja kurkunpään alueiden syöpien syntymisessä ovat tupakointi ja alkoholin runsas käyttö.
Tupakointi lisää kohdunkaulan syövän kehittymisriskiä kolminkertaiseksi. Tupakoinnin lopettaminen lisää mahdollisuuksia, että HPV-infektio paranee itsestään. Tupakoinnin lopettamisella on myös paljon muita terveyshyötyjä.
Lue lisää tupakoinnin lopettamisesta:
Stumppi.fi
HPV-testi otetaan harkinnan mukaan kohdunsuulta irtosolunäyteharjalla gynekologisen tutkimuksen yhteydessä. HPV-testiä tullaan todennäköisesti käyttämään tulevaisuudessa yhä enemmän kohdunkaulan syövän seulonnassa, ja se saattaa jossakin vaiheessa jopa korvata irtosolu- eli Papa-testin. Testi kertoo, onko otetussa näytteessä yksi tai useampi korkean riskin HPV-tyyppi.
Useimmiten käytetään testiä, joka osoittaa, onko potilaalla yksi tai useampi 13 tyypillisimmästä korkean riskin HP-viruksesta. Testitulos on siis positiivinen tai negatiivinen, mutta käytössä on myös testejä, joilla voidaan määrittää tarkka HPV-alatyyppi (genotyypitys).
Tärkeimmät HPV-virustyypit ovat HPV 16, 18, 31, 33 ja 45. Vaikka HPV 16 ja 18 ovat yleisimmät genotyypit ja niitä tavataan usein kohdunkaulasyöpäpotilailla, eri genotyyppien aiheuttaman tulehduksen merkitystä ei vielä täysin tunneta. HPV-testi on erittäin herkkä testi, se on huomattavasti useammin positiivinen kuin papa. Tämä aiheuttaa ongelmia, koska lähes kaikilla nuorilla on oireeton HPV-tulehdus, joka paranee itsestään ajan kuluessa. Tämän vuoksi testiä ei tulisi ottaa alle 30-vuotiailta oireettomilta potilailta lainkaan. Myös vahvoissa papamuutoksissa testi on lähes aina positiivinen, siksi siitä ei ole juurikaan hyötyä. Testiä voidaan sen sijaan käyttää hoidetun muutoksen seurannassa, kohdunkaulan syövän seulonnassa ja lievien muutosten jatkoselvitteyssä yli 30-vuotialla potilailla.
Markkinoilla on myös HPV-näytteen ja papan yhdistelmätesti, jossa tutkitaan ensin onko HPV-testi positiivinen. Jos se on negatiivinen, papanäytettä ei lueta lainkaan. Jos HPV-testi taas on positiivinen, myös papa vastataan. Satunnaisesti todettu HPV-positiivisuus papanäytteen ollessa normaali ei ole kolposkopian aihe. Tällöin testi kannattaa toistaa vuoden kuluttua ja mikäli HPV-näyte on edelleen positiivinen (2-3 vuoden ajan), tehdään kolposkopia.
HPV-testi on erittäin herkkä, ja noin 25 prosentilla naisista testi on edelleen positiivinen hoidon jälkeen, mutta osalla se muuttuu negatiiviseksi seurannan aikana. Mikäli testi on positiivinen, seuraamme potilasta tarkemmin uusilla testeillä ja kolposkopialla, koska uusimisriski on hiukan suurentunut.
Jos HPV-testi muuttuu hoidon jälkeen negatiiviseksi, kudosmuutoksen uusimisriski on erittäin pieni. Jos testi on negatiivinen ja irtosolunäyte puhdas toistetusti hoidon jälkeen, on uusimisriski vain 1,5 prosenttia.
Koska HPV tarttuu hyvin herkästi, kondomin käyttö ei välttämättä täysin suojaa tartunnalta, mutta erityisesti muiden sukupuoliteitse tarttuvien virusten ja bakteerien sekä ei-toivottujen raskauksien ehkäisemiseksi kondomin käyttö on suositeltavaa.
On hyvä muistaa, että vaikka olisikin todennetusti HPV-tulehduksen sairastanut, on HPV-tyyppejä niin monia, että uuden eri HPV-tyypin aiheuttaman tulehduksen riski on aina mahdollinen. Pitkäaikaisessa parisuhteessa kummallakin on jo samat virukset, joten kondomia ei tarvitse käyttää.
HPV-infektiota ei voida poistaa elimistöstä antibiooteilla tai muilla lääkeaineilla, kuten ei muidenkaan virusten aiheuttamia tulehduksia. Infektio paranee yleensä ajan kanssa itsestään elimistön oman immuunipuolustuksen avulla.