Kudosmuutokset ja niiden hoitaminen

Kudosmuutoksia voidaan hoitaa. Emättimen ja ulkosynnyttimien kudosmuutosten hoitoon käytetään laser-hoitoa, kun taas mahdolliset esiastemuutokset hoidetaan sähkösilmukkahoidolla.

Levyepiteelimuutokset

Kudosmuutokset jaetaan eriasteisiin muutoksiin lievästä vahvaan.

Lievä (LSIL eli low-grade squamous intraepithelial lesion)

Lieviä kudosmuutoksia jäädään useimmiten seuraamaan, sillä niiden tiedetään aiheutuvan HPV-infektiosta, joka taas useimmiten paranee itsestään. Usein koepalavastauksena on vain HPV-viruksen aiheuttama lievä kudosmuutos, josta käytetään LSIL-termiä. Näitä muutoksia seurataan useimmiten Papa- tai HPV-testillä tai kolposkopialla, ja mikäli noin kahden vuoden seurannan aikana muutos ei parane, voidaan harkita hoitoa.

Vahva (HSIL eli high-grade squamous intraepithelial lesion)
Yleensä HSIL-muutokset hoidetaan, mutta näistäkin muutoksista jopa 40–70 prosenttia on vain ohimeneviä HPV-infektioita. HSIL-muutokset jaetaan keskivahvoihin ja vahvoihin esiastemuutoksiin. Spontaani paranemistaipumus on suurempi nuorilla potilailla, minkä vuoksi alle 30-vuotiailla muutoksia voidaan myös seurata. Ainoastaan CIN3-tasoinen muutos hoidetaan aina.

Lieriöepiteelimuutokset

Lieriösolukon eli syvemmällä kohdunkaulakanavassa sijaitsevat muutokset jaetaan nykyisin vain lievään lieriösolumuutokseen ja AIS-muutokseen (adenocarcinoma in situ eli lieriösolukon vahva-asteinen esiastemuutos).

Lieviä muutoksia seurataan, mutta AIS-muutokset hoidetaan aina sähkösilmukkahoidolla. Joskus muutos sijaitsee korkealla kohdunkaulakanavassa ja tämän vuoksi usein suositellaan kohdunpoistoa.

Joskus leikkaussalissa voidaan tehdä myös trakelektomia eli kohdunkaulan poisto, jos potilas toivoo vielä raskauksia. Tällöin leikkauksen yhteydessä kohdunkaulaan laitetaan myös tukilanka.

Loop-hoito eli sähkösilmukkahoito

Kudosnäytteistä mahdollisesti löydetyt esiastemuutokset on tärkeää hoitaa, sillä ilman hoitoa kohdunkaulasyövän riski kasvaa vuosien kuluessa. Sähkösilmukkahoidon tarkoituksena on poistaa kudosmuutosalue kokonaan. Tämä ei kuitenkaan sinänsä poista virusta. Loop-hoito tehdään noin kuukauden kuluttua koepalojen ottamisesta. Odotusaikana kudosmuutos ei juuri muutu, joskus nuorilla potilailla muutokset saattavat tosin jopa hiukan pienentyä ja parantua.

Loop-toimenpide muistuttaa hyvin pitkälti kolposkopiatutkimusta. Etikkaliuosta tai jodia apunaan käyttäen lääkäri paikantaa tarkasti uudelleen poikkeavat alueet. Toimenpide tehdään aina paikallispuudutuksessa, jolloin pienellä piikillä ruiskutetaan näytteenottokohtiin samaa puudutusainetta kuin hammaslääkärit käyttävät. Sinun on ehdottoman tärkeää kertoa, mikäli sinulla on puuduteaineesta tulleita yliherkkyysreaktioita.

Silmukoita on erikokoisia, joista lääkäri valitsee sopivan. Silmukalla poistetaan yleensä noin sokeripalan kokoinen alue kohdunsuulta. Lopuksi pienet verenvuodot tyrehdytetään polttavalla pallokärjellä. Toimenpide on varsin lyhyt, tavallisesti 15–30 minuuttia esivalmisteluiden kanssa.

Jotkut kokevat lievää alavatsakipua toimenpiteen jälkeisinä päivinä. Tämä on normaalia ja tavallisia kipulääkkeitä, esimerkiksi ibuprofeenia, voi käyttää. Toimenpiteen jälkeen voi kuitenkin jatkaa päiväänsä normaalisti eikä sairaslomaa yleensä tarvita.

Jälkivuoto on kestoltaan ja määrältään yksilöllistä, keskimäärin vuoto jatkuu niukkana 2–4 viikon ajan. Vuoto muuttuu yleensä ensimmäisten päivien jälkeen niukemmaksi, kirkkaanruskean lihaliemimäiseksi. Vuodon ajan infektioriski on olemassa, jonka vuoksi yhdyntää, tamponin käyttöä, uimista sekä kylpemistä on vältettävä. Kuukautisia runsaampi, hyytymiä sisältävä jälkivuoto vaatii päivystyskäynnin, jossa vuotokohta tarvittaessa hyydytetään uudelleen.

Hoidettuun kohtaan muodostuu pieni rupi, kuten mihin tahansa avohaavaan. Tämä rupi irtoaa keskimäärin kahden viikon kuluttua hoidosta, jolloin saattaa kerralla tulla runsaampi määrä kirkasta verta. Tämän ruvenirtoamisvuodon tulisi kuitenkin rauhoittua pian itsestään.

Mikäli infektio-oireita eli pahanhajuista vuotoa, kovia alavatsakipuja tai kuumetta ilmenee, tulee ottaa yhteys poliklinikalle. Joskus infektion hoitoon tarvitaan antibioottikuuri.

Mikäli hoito tehtiin kudosmuutoksen vuoksi, saat kutsun kolposkopiakontrolliin kuuden kuukauden kuluttua hoidosta. Tällöin otetaan irtosolunäyte, korkean riskin papilloomavirustesti sekä tarvittaessa koepaloja. Tämä käynti toimii jälkitarkastuksena, jolloin varmistetaan, että hoito on ollut riittävä. Joskus joudutaan tekemään uusi loop-hoito, mikäli patologi on tutkimuksissaan arvioinut, että poisto ei ole ollut riittävä ensimmäisellä kerralla.

Sairaalassa seurannassa olevat saavat loop-hoidon ja kontrollikolposkopian jälkeen kutsun Papa- tai HPV-testiin seuraavan kolmen vuoden ajan automaattisesti. Kun seuranta aikanaan päättyy, siitä tulee tieto kotiin. Tämän jälkeen tulee itse huolehtia säännöllisistä näytteistä 2–3 vuoden välein. Seulontatutkimuksiin kannattaa ainakin osallistua.

Joskus sähkösilmukkahoito tehdään jo ensimmäisellä kolposkopiakäynnillä, mikäli halutaan esimerkiksi saada suurempi koepala, löydös näyttää kolposkopiassa vahvalta tai potilaalla on todettu vahva irtosolumuutos, mutta kohdunsuulla ei näy muutoksia. Lääkäri arvioi jokaisen potilaan kohdalla tilanteen yksilöllisesti. Myös potilaan ikä ja mahdolliset raskaustoiveet vaikuttavat hoitopäätöksiin.

Laser-hoito

Laseria käytetään nykyisin emättimen ja ulkosynnyttimien kudosmuutosten hoitoon, harvemmin kohdunkaulan muutoksiin. Vielä 1980-luvulla laseria on käytetty myös kohdunsuun muutosten hoitoon, jolloin kohdunkaulaa poistettiin laajemmin.Toimenpiteen yhteydessä etikkakäsittelyn ja paikallispuudutuksen jälkeen lasersäteellä tuhotaan epänormaalit kudosalueet. Laser polttaa epänormaalin limakalvon poistaen muutoksen.


Edellinen sivuSeuraava sivu