Muita mahdollisia syöpätyyppejä ovat esimerkiksi tyvisolukarsinooma, rauhasrakenteista lähtöisin oleva adenokarsinooma ja melanooma. Ulkosynnyttimissä voi myös esiintyä muiden syöpien etäpesäkkeitä.
Tavallisin ulkosynnytinsyövän lähtökohta on ihon levyepiteeli (85–95%). Tällaista levyepiteelikarsinoomaa on kahta tyyppiä: niin sanottu keratinisoituva syöpä, jota esiintyy erityisesti iäkkäämmillä naisilla sekä nuorempien naisten syöpä, joka liittyy HPV-infektioon. Tavallisimmat HVP-tyypit ovat 16, 18 ja 33. Syövän kasvun alla olevaan kudokseen, eli niin sanotun invaasiosyvyyden, on osoitettu olevan yhteydessä imurauhasleviämisen todennäköisyyteen. Noin 30 %:ssa tapauksista todetaan imurauhasetäpesäkkeet taudin toteamisen yhteydessä.
Toiseksi yleisin ulkosynnyttimien pahanlaatuinen kasvain on melanooma, noin 5 % tapauksista. Ulkosynnyttimet muodostavat noin 1-2 % ihon pinta-alasta, mutta noin 3-7 % kaikista melanoomista esiintyy ulkosynnyttimien alueella. Valtaosa ulkosynnyttimien melanoomista on pigmentoituneita, mutta noin 25 %:ssa melanoomalle tyypillinen pigmentoituminen puuttuu.
Tyvisolusyöpä, joita on noin 2 % ulkosynnytinsyövistä, esiintyy yleensä vaihdevuosi-iän jälkeen. Tämä syöpätyyppi on yleensä paikallinen eikä lähetä etäpesäkkeitä. Harvinaisempi syöpätyyppi ulkosynnyttimissä ovat eri pehmytkudossarkoomat, jotka erityisesti kookkaina uusivat helposti.
Ulkosynnyttimien alueella rauhaslähtöinen adenokarsinooma voi olla peräsin Bartholinin rauhasesta. Yli 40-vuotiailla potilailla on Bartholinin rauhasen kystan tai paiseen hoidossa tärkeää muistaa kudosnäyte pahanlaatuisuuden poissulkemiseksi. Bartholinin rauhasen runsaan imu- ja verisuonituksen takia etäpesäkkeet ovat yleisiä.
Harvinainen ulkosynnyttimissäkin ilmenevä tautiryhmä on Pagetin tauti, joka ei lähetä etäpesäkkeitä, mutta multifokaalisena voi aiheuttaa uusimisia hyvinkin pitkien aikojen kuluttua.