Kohdunrunkosyöpä jaetaan kahteen eri tyyppiin. Yleisempään (85 %) tyyppi I syöpään liittyy naishormonien ylimäärä ja hormonireseptoreiden esiintyminen syöpäkudoksessa tehden syövästä hormoniherkän syövän. Tyyppi II syöpiä ovat seröösit ja kirkassoluiset syövät sekä karsinosarkooma. Tyyppi I kohdunrunkosyövän ennuste on tyyppi II parempi.
Kohdunrunkosyövän toteaminen
Poikkeavan verisen vuodon vuoksi on tehtävä emättimen kautta ultraäänitutkimus ja otettava kohdun limakalvonäyte.
Ultraäänitutkimuksessa kiinnitetään huomiota limakalvon paksuuteen, leviämissyvyyteen lihaskerroksessa ja leviämiseen kohdunkaulaan. Limakalvonäyte voidaan ottaa joko ohuella muovipillillä tai kohtuontelon tähystyksen yhteydessä kaavinnalla. Kudosnäytteestä selvitetään syöpäkudoksen syöpäkudostyyppi ja erilaistumisaste.
Levinneisyyden selvittäminen
Levinneisyystutkimuksina tehdään gynekologinen ultraäänitutkimus, kokovartalon tietokonekuvaus sekä mahdollisesti lantion magneettikuvaus.
Kohtuontelon limakalvolta syöpä lähtee tavallisimmin leviämään kohdun lihaskerrokseen, ja siitä ympäristöönsä kohdunkaulaan ja emättimeen sekä sivulle munasarjoihin, munatorviin sekä vatsaontelon pinnoille. Kohdunrunkosyöpä leviää myös imuteitä pitkin lantion, para-aortaalisten ja nivusten imusolmukkeisiin. Kaukoetäpesäkkeitä voi esiintyä keuhkoissa, maksassa ja luustossa.
Lantion magneettitutkimuksella selvitetään syövän leviäminen kohdun lihaskerrokseen ja kohdunkaulaan. Vartalon tietokonekuvauksella etsitään mahdollisia etäpesäkkeitä imusolmukkeista, maksasta ja keuhkoista. Verikokein otettu kasvainmerkkiaine Ca 12-5 nousee yleensä levinneissä kohdunrunkosyövissä.