Siirteen toiminta heikkenee silloin, kun elimistön puolustusjärjestelmä aiheuttaa munuaissiirteeseen tulehdusreaktion, jota kutsutaan äkilliseksi hyljinnäksi eli rejektioksi. Myöskin kuivuminen ja tietyt lääkkeet voivat nostaa kreatiniiniarvoa.
| Munuaissiirteen äkillinen hyljintä eli akuutti rejektio | Suurin riski äkilliselle hyljinnälle on ensimmäisen kolmen kuukauden aikana siirron jälkeen, mutta sitä voi esiintyä myöhemminkin. Munuaissiirron jälkeen noin 10–20 prosenttia potilaista saa hyljinnänestolääkityksestä huolimatta äkillisen hyljinnän jossain vaiheessa. Äkillinen hyljintä voidaan melkein aina hoitaa tehokkaasti, jos hoito päästään aloittamaan ajoissa. Kreatiniiniarvon nousu on yleensä hyljinnän ensimmäisiä merkkejä. Hyljintä on usein oireeton, mutta siihen voi liittyä vähentynyt virtsamäärä, kuume, turvotusta tai munuaissiirteen seudun arkuus. Hyljintä todetaan munuaissiirteestä ultraääniohjauksessa otettavasta koepalasta. |
| Miten äkillistä munuaishyljintää hoidetaan? | Äkillinen hyljintä hoidetaan ensisijaisesti suurella suonensisäisellä kortisonilla. Joskus myös pysyvää hyljinnänestolääkitystä tehostetaan. Hylkimisreaktiot pystytään yleensä pysäyttämään ja vain äärimmäisen harvoin munuaisen toiminta menetetään kokonaan akuutin hyljinnän seurauksena. |
| Virtsankulun estyminen munuaissiirron jälkeen | Virtsankulun estyminen voi johtua esimerkiksi virtsanjohtimen ahtaudesta, verenvuodosta tai imunestekertymästä, joka painaa virtsanjohdinta. Diagnoosi selvitetään ultraäänitutkimuksella. Hoidoksi voidaan laittaa katetri virtsarakkoon, munuaissiirteen virtsanjohtimeen tai munuaisaltaaseen. Nestekertymä voidaan tarvittaessa tyhjentää. Joskus tarvitaan leikkaushoitoa. |
| Munuaissiirteen toimintaa heikentävät hyljinnänestolääkkeet | Hyljinnänestolääkkeet siklosporiini ja takrolimuusi voivat heikentää siirrännäisen toimintaa ja siksi näiden lääkkeiden pitoisuudet määritetään verestä säännöllisesti, jotta annos on varmasti sopiva. |