| Tulehdusten ehkäisy munuaissiirron jälkeen | Mikrobeilta ei milloinkaan voi täysin suojautua, mutta seuraavat ohjeet ovat tärkeää pitää mielessä elinsiirron jälkeen ensimmäisten kuukausien aikana, kun hyljinnänestolääkitys on suurimmillaan. - Huolehdi hyvästä käsihygieniasta.
- Vältä mahdollisuuksien mukaan tapaamasta ihmisiä, joilla on jokin infektio (esim. nuhakuume tai oksennustauti). Jos välttäminen ei ole mahdollista esimerkiksi siksi, että infektio on perheenjäsenelläsi, voit kuitenkin koettaa suojata itsesi tartunnalta. Ole erityisen tarkka käsihygieniasta (jokaisella perheenjäsenellä on oltava oma käsipyyhe) ja pyri mahdollisuuksien mukaan välttämään suoraa ihokontaktia sairastuneeseen.
Jos sinulla on merkkejä tulehduksista, ota yhteys sairaalaan, jossa käyt seurantakäynneillä. |
| Virtsatietulehdukset munuaissiirron jälkeen | Munuaissiirron jälkeen virtsanäytteitä otetaan säännöllisesti. Jos esiintyy virtsatieinfektioon viittaavia oireita, kuten kirvelyä, alavatsakipua ja tihentynyttä virtsaamistarvetta, on tärkeää ottaa yhteyttä lääkäriin. Kuume tai munuaissiirteen alueen kipu saattavat olla merkkejä vakavammasta tulehduksesta, joka voi vaatia sairaalahoitoa. |
| Keuhkotulehdus munuaissiirron jälkeen | Jos sinulla on yskää, hengitysvaikeuksia ja kuumetta, ota välittömästi yhteys lääkäriin. Pneumocystis jirovecii voi aiheuttaa hyljinnänestolääkitystä käyttäville potilaille harvinaisen, mutta vakavan keuhkotulehduksen. Tämän vuoksi munuaissiirron saaneet potilaat saavat ensimmäisen 6 kuukauden ajan estohoitona sulfa-trimetopriimilääkitystä. Sulfalle allergisille estohoito voidaan toteuttaa kerran kuukaudessa hengitettävällä lääkkeellä, joka annetaan sairaalassa. |
| Sytomegalovirus- eli CMV-infektio munuaissiirron jälkeen | CMV-infektio johtuu useimmiten siitä, että immuunivasteen heikentäminen lääkkeillä saa elimistössä jo valmiiksi olevan sytomegaloviruksen aktivoitumaan. CMV-infektio voi aiheuttaa monenlaisia oireita, joista yleisimpiä ovat kuume ja vatsavaivat. CMV-infektioriskissä olevat munuaissiirtopotilaat saavat estohoitona valgansikloviiria ensimmäisten 6 kuukauden ajan siirron jälkeen. Infektio voidaan hoitaa joko tablettilääkityksellä tai joskus sairaalassa suonensisäisellä lääkityksellä. Tavallisimmin CMV-infektiot ovat lieväoireisia, eivätkä vaadi sairaalahoitoa. |
| Herpestulehdus munuaissiirron jälkeen | Herpestulehdus aiheuttaa punoittavia ja aristavia rakkuloita yleensä suun tai sukupuolielinten alueelle. Rakkuloista tulehdus tarttuu hyvin herkästi. Tulehdus hoidetaan munuaissiirron jälkeen yleensä viruslääkityksellä. |
| Vyöruusu munuaissiirron jälkeen | Vyöruusu on vesirokkoviruksen eli herpes zoster -viruksen aiheuttama tauti. Tautiin kuuluu kivulias rakkulainen ihottuma, joka ilmaantuu yleensä vyömäisesti vartalon toiselle puolelle, mutta rakkuloita voi ilmestyä myös kasvoihin. Vyöruusu kannattaa munuaissiirron jälkeen aina hoitaa viruslääkkeellä. Yli 50-vuotiaille suositellaan vyöruusurokotteen ottamista ennen munuaissiirtoa. Jos ei ole ennen siirtoa annettu rokotetta, voidaan elinsiirron jälkeen antaa ei-virusta sisältävä vyöruusurokote. |
| Polyoomaviruksen aiheuttama tulehdus munuaissiirteessä | Polyoomavirusten aiheuttamissa tulehduksissa elimistössä piilevänä oleva virus aktivoituu kehon puolustusmekanismien heikentymisen vuoksi. Tulehdukset ovat lähes aina oireettomia, mutta BK-tyypin polyoomavirus voi aiheuttaa tulehduksen munuaissiirteeseen ja heikentää sen toimintaa. Polyoomavirusnäytteitä seurataan säännöllisesti alkuvaiheessa siirron jälkeen ensimmäisen vuoden ajan. Mahdolliset tulehdukset hoidetaan hyljintälääkitystä keventämällä. |
| Suun ja sukupuolielinten sieni-infektiot munuaissiirron jälkeen | Ihon ja limakalvojen sienitulehdukset ovat yleisiä antibioottikuurien jälkeen ja henkilöillä, joiden immuunivaste on normaalia heikompi. Tulehdukset hoidetaan ensisijaisesti paikallisesti käytettävillä sienilääkkeillä, mutta vaikeissa tapauksissa voidaan tarvita tehokkaampaa hoitoa. Sienilääkkeen yhteisvaikutus hyljinnänestolääkkeiden kanssa on tarkistettava ensin. |