Munuaissiirteen toiminnan seuranta
Munuaissiirteen toimintaa seurataan veren kreatiniinimittausten ja virtsamäärien avulla. Noin neljäsosassa tapauksista siirteen toiminta ei käynnisty heti, vaan dialyysihoitoja jatketaan siirron jälkeen. Joskus käynnistyminen saattaa kestää useita päiviä tai viikkojakin. Tämä ns. viivästynyt käynnistyminen johtuu useimmiten siirteen säilytyksen aikana tulevasta vauriosta, joka korjautuu ajan myötä.
Kivunlievitys ja leikkaushaavan hoito
Leikkauksen jälkeisen kivunhoidon tavoitteena on päästä nousemaan vuoteesta ja liikkumaan ilman suurta epämukavuutta. Vuoteesta avustetaan nousemaan jo leikkauspäivänä tai viimeistään seuraavana päivänä, sillä liikkuminen nopeuttaa suolen toiminnan käynnistymistä ja leikkauksesta toipumista. Haavan sulkemisessa käytetään nykyään usein sulavia ompeleita. Sulamattomat ompeleet poistetaan 14–21 vuorokauden kuluttua leikkauksesta.
Virtsantulo siirron jälkeen
Munuaissiirteen toiminnan kannalta runsas juominen on tärkeää. Ennen munuaissiirtoa virtsarakko on saattanut olla vuosia käyttämättä, ja äkilliset suuret virtsamäärät siirron jälkeen laittavat virtsarakon koetukselle. Leikkauksen jälkeen virtsa voi olla alkuun veristä ja rakko ei kestä venytystä. Leikkauksen jälkeen pidetään ensimmäiset vuorokaudet, yleensä 2–5 vrk, virtsakatetria, jolloin virtsa kerätään pussiin. Katetrin poiston jälkeen saattaa joutua käymään virtsaamassa hyvin usein, koska virtsarakko ei veny vielä riittävästi. Virtsaneritys tasaantuu kuitenkin usein pian normaaliksi.
Seuranta ultraäänen avulla
Munuaissiirteen rakennetta ja verenkiertoa seurataan ultraäänellä. Ultraäänitutkimus on kivuton rutiinitoimenpide, joka tehdään ainakin kertaalleen röntgenosastolla leikkausta seuraavana päivänä. Tutkimus paljastaa myös mahdolliset nestekertymät munuaisen ympärillä (veri, imuneste) ja esteet virtsan pääsylle virtsarakkoon. Joskus nestekertymä voidaan joutua tyhjentämään ultraääniohjatusti. Mikäli epäillään hyljintää, munuaisesta on otettava ultraääniohjauksessa koepala eli biopsia.