Tulehdukset

Tulehdusalttius on suurimmillaan ensimmäisten kuukausien aikana siirron jälkeen, kun hyljinnänestolääkityksen annos on suurimmillaan.

​​

Munuaissiirron jälkeen käytettävät, immuunivastetta heikentävät lääkkeet lisäävät tulehdusriskiä. Tulehdusalttius on suurimmillaan ensimmäisten kuukausien aikana siirron jälkeen. Elimistön puolustuskyky tauteja vastaan vahvistuu, kun lääkeannoksia ryhdytään pienentämään. Immuunivaste ei kuitenkaan palaa täysin entiselleen niin kauan kuin lääkitys jatkuu.

Tulehdusten ehkäisy

Mikrobeilta ei milloinkaan voi täysin suojautua, mutta seuraavat ohjeet on tärkeää pitää mielessä elinsiirron jälkeen ensimmäisten kuukausien aikana, kun hyljinnänestolääkitys on suurimmillaan.

  • Huolehdi hyvästä käsihygieniasta.
  • Vältä mahdollisuuksien mukaan tapaamasta ihmisiä, joilla on jokin infektio (esim. nuhakuume tai oksennustauti). Jos välttäminen ei ole mahdollista esimerkiksi siksi, että infektio on perheenjäsenelläsi, voit kuitenkin koettaa suojata itsesi tartunnalta. Ole erityisen tarkka käsihygieniasta (jokaisella perheenjäsenellä on oltava oma käsipyyhe) ja pyri mahdollisuuksien mukaan välttämään suoraa ihokontaktia sairastuneeseen.
  • Vältä paikkoja, joissa liikkuu suuria ihmisjoukkoja (esim. uimahallit, supermarketit, elokuvateatterit ja bussit).

    Jos sinulla on merkkejä tulehduksista, ota yhteys sairaalaan, jossa käyt seurantakäynneillä.

Rokotukset suojaavat tulehduksilta

Kaikille suositeltavat rokotukset

Kaikilla munuaissiirtoon menevillä potilailla tulee olla kansallisen rokotusohjelman mukainen suoja taudinaiheuttajia vastaan. Rokotussuoja täydennetään tarvittaessa jo ennen munuaissiirtolistalle asettamista, koska kaikkia rokotteita ei munuaissiirron jälkeen voida turvallisesti käyttää. Kansallisen rokotusohjelman mukaiset rokotteet ovat maksuttomia, ja ne saadaan terveysasemalta. Lisäksi munuaissiirtoon meneville potilaille suositellaan pneumokokkirokotusta sekä vuosittaista influenssarokotusta. Yksilöllisen tarpeen mukaan harkitaan esimerkiksi hepatiittirokotusta tai puutiaisaivokuumerokotetta. Alle 25-vuotiaille suositellaan rokotetta papilloomavirusta vastaan.

Jos potilaalla ei ole ennestään immuniteettia vesirokkoa tai tuhkarokkoa vastaan, rokotukset on annettava hyvissä ajoin ennen siirtoleikkausta. Tarvittaessa immuniteetin olemassaolo voidaan varmistaa vasta-ainetutkimuksella.

Rokotteet, joita ei saa antaa munuaissiirron jälkeen

Eläviä heikennettyjä taudinaiheuttajia sisältävät rokotteet ovat munuaissiirron jälkeen kiellettyjä. Tällaisia ovat muun muassa BCG- (tuberkuloosi), MPR- (tuhkarokko, sikotauti, vihurirokko), keltakuume-, isorokko-, rotavirus- sekä suun kautta annettavat polio- ja lavantautirokotteet.

Tarvitseeko perheenjäseniä rokottaa?

Influenssarokote suositellaan otettavaksi vuosittain. Vesirokkorokotetta suositellaan niille perheenjäsenille, jotka eivät ole aiemmin vesirokkoa sairastaneet. Elinsiirtopotilaan tulisi välttää vähintään viikon ajan läheistä kontaktia lemmikkieläinten kanssa , jotka ovat saaneet elävää virusta sisältäviä rokotteita.

Tavallisimmat tulehdukset

Virtsatietulehdukset

Munuaissiirron jälkeen virtsanäytteitä otetaan säännöllisesti, ja myös oireeton virtsan bakteerikasvu saatetaan hoitaa antibioottikuurilla. Jos esiintyy virtsatieinfektioon viittaavia oireita, kuten kirvelyä, alavatsakipua ja tihentynyttä virtsaamistarvetta, on tärkeää ottaa yhteyttä lääkäriin. Kuume tai munuaissiirteen alueen kipu saattavat olla merkkejä vakavammasta tulehduksesta, joka voi vaatia sairaalahoitoa.

Keuhkotulehdus

Jos sinulla on yskää, hengitysvaikeuksia ja kuumetta, ota välittömästi yhteys lääkäriin. Pneumocystis jirovecii voi aiheuttaa hyljinnänestolääkitystä käyttäville potilaille harvinaisen mutta vakavan keuhkotulehduksen. Tämän vuoksi munuaissiirron saaneet potilaat saavat ensimmäisen 6 kuukauden ajan estohoitona sulfa-trimetopriimilääkitystä. Sulfalle allergisille estohoito voidaan toteuttaa kerran kuukaudessa hengitettävällä lääkkeellä, joka annetaan sairaalassa.

Sytomegalovirus (CMV)

CMV-tulehdus johtuu useimmiten siitä, että immuunivasteen heikentäminen lääkkeillä saa elimistössä jo valmiiksi olevan sytomegaloviruksen aktivoitumaan. CMV-tulehdus voi aiheuttaa monenlaisia oireita, joista yleisimpiä ovat kuume ja vatsavaivat. CMV-tulehdusriskissä olevat munuaissiirtopotilaat saavat estohoitona valgansikloviiria ensimmäisten 6 kuukauden ajan siirron jälkeen. Tulehdus voidaan hoitaa joko tablettilääkityksellä tai joskus sairaalassa suonensisäisellä lääkityksellä. Tavallisimmin CMV-tulehdukset ovat lieväoireisia, eivätkä vaadi sairaalahoitoa.

Herpes

Herpestulehdus aiheuttaa punoittavia ja aristavia rakkuloita yleensä suun tai sukupuolielinten alueelle. Rakkuloista tulehdus tarttuu hyvin herkästi. Tulehdus hoidetaan munuaissiirron jälkeen yleensä viruslääkityksellä.

Vyöruusu (herpes zoster)

Vyöruusu on vesirokkoviruksen aiheuttama. Tautiin kuuluu kivulias rakkulainen ihottuma, joka ilmaantuu yleensä vyömäisesti vartalon toiselle puolelle, mutta rakkuloita voi ilmestyä myös kasvoihin. Vyöruusu kannattaa munuaissiirron jälkeen aina hoitaa viruslääkkeellä.

Polyoomavirukset

Polyoomavirusten aiheuttamissa tulehduksissa elimistössä piilevänä oleva virus aktivoituu kehon puolustusmekanismien heikentymisen vuoksi. Tulehdukset ovat lähes aina oireettomia, mutta BK-tyypin polyoomavirus voi aiheuttaa tulehduksen munuaissiirteeseen ja heikentää sen toimintaa. Polyoomavirusnäytteitä seurataan säännöllisesti alkuvaiheessa siirron jälkeen. Mahdolliset tulehdukset hoidetaan hyljintälääkitystä keventämällä.

Suun ja sukupuolielinten sieni-infektiot

Ihon ja limakalvojen sienitulehdukset ovat yleisiä antibioottikuurien jälkeen ja henkilöillä, joiden immuunivaste on normaalia heikompi. Tulehdukset hoidetaan ensisijaisesti paikallisesti käytettävillä sienilääkkeillä, mutta vaikeissa tapauksissa voidaan tarvita tehokkaampaa hoitoa.

Muut tulehdukset

Yli vuosi munuaissiirron jälkeen munuaissiirtopotilaiden tulehdukset muistuttavat muun väestön infektioita. Tavallisimpia ovat virusten aiheuttamat flunssat ja vatsataudit. Tärkeätä on huolehtia kuumeen ja tulehdusten yhteydessä riittävästä juomisesta ja huolehtia siitä, että hyljinnänestolääkkeet saa otettua normaalisti. Kreatiniinitaso saattaa tilapäisesti nousta minkä tahansa tulehduksen aikana. Tavalliset infektiot hoidetaan pääsääntöisesti terveyskeskuksessa.


Osion alkuunSeu​raava sivu

 


Huolehdi hyvästä käsihygieniasta.

Huolehdi, että rokotuksesi ovat voimassa.

Hoida tulehdukset aina huolellisesti.