Kaikilla munuaissiirtoon menevillä potilailla tulee olla kansallisen rokotusohjelman mukainen suoja taudinaiheuttajia vastaan. Rokotussuoja täydennetään tarvittaessa jo ennen munuaissiirtolistalle asettamista, koska kaikkia rokotteita ei munuaissiirron jälkeen voida turvallisesti käyttää. Kansallisen rokotusohjelman mukaiset rokotteet ovat maksuttomia, ja ne saadaan terveysasemalta. Lisäksi munuaissiirtoon meneville potilaille suositellaan pneumokokkirokotusta sekä vuosittaista influenssarokotusta. Yksilöllisen tarpeen mukaan harkitaan esimerkiksi hepatiittirokotusta tai puutiaisaivokuumerokotetta. Alle 25-vuotiaille suositellaan rokotetta papilloomavirusta vastaan.

Jos potilaalla ei ole ennestään immuniteettia vesirokkoa tai tuhkarokkoa vastaan, rokotukset on annettava hyvissä ajoin ennen siirtoleikkausta. Tarvittaessa immuniteetin olemassaolo voidaan varmistaa vasta-ainetutkimuksella.

Eläviä heikennettyjä taudinaiheuttajia sisältävät rokotteet ovat munuaissiirron jälkeen kiellettyjä. Tällaisia ovat muun muassa BCG- (tuberkuloosi), MPR- (tuhkarokko, sikotauti, vihurirokko), keltakuume-, isorokko-, rotavirus- sekä suun kautta annettavat polio- ja lavantautirokotteet.

Influenssarokote suositellaan otettavaksi vuosittain. Vesirokkorokotetta suositellaan niille perheenjäsenille, jotka eivät ole aiemmin vesirokkoa sairastaneet. Elinsiirtopotilaan tulisi välttää vähintään viikon ajan läheistä kontaktia lemmikkieläinten kanssa , jotka ovat saaneet elävää virusta sisältäviä rokotteita.

Munuaissiirron jälkeen virtsanäytteitä otetaan säännöllisesti, ja myös oireeton virtsan bakteerikasvu saatetaan hoitaa antibioottikuurilla. Jos esiintyy virtsatieinfektioon viittaavia oireita, kuten kirvelyä, alavatsakipua ja tihentynyttä virtsaamistarvetta, on tärkeää ottaa yhteyttä lääkäriin. Kuume tai munuaissiirteen alueen kipu saattavat olla merkkejä vakavammasta tulehduksesta, joka voi vaatia sairaalahoitoa.

Jos sinulla on yskää, hengitysvaikeuksia ja kuumetta, ota välittömästi yhteys lääkäriin. Pneumocystis jirovecii voi aiheuttaa hyljinnänestolääkitystä käyttäville potilaille harvinaisen mutta vakavan keuhkotulehduksen. Tämän vuoksi munuaissiirron saaneet potilaat saavat ensimmäisen 6 kuukauden ajan estohoitona sulfa-trimetopriimilääkitystä. Sulfalle allergisille estohoito voidaan toteuttaa kerran kuukaudessa hengitettävällä lääkkeellä, joka annetaan sairaalassa.

CMV-tulehdus johtuu useimmiten siitä, että immuunivasteen heikentäminen lääkkeillä saa elimistössä jo valmiiksi olevan sytomegaloviruksen aktivoitumaan. CMV-tulehdus voi aiheuttaa monenlaisia oireita, joista yleisimpiä ovat kuume ja vatsavaivat. CMV-tulehdusriskissä olevat munuaissiirtopotilaat saavat estohoitona valgansikloviiria ensimmäisten 6 kuukauden ajan siirron jälkeen. Tulehdus voidaan hoitaa joko tablettilääkityksellä tai joskus sairaalassa suonensisäisellä lääkityksellä. Tavallisimmin CMV-tulehdukset ovat lieväoireisia, eivätkä vaadi sairaalahoitoa.

Herpestulehdus aiheuttaa punoittavia ja aristavia rakkuloita yleensä suun tai sukupuolielinten alueelle. Rakkuloista tulehdus tarttuu hyvin herkästi. Tulehdus hoidetaan munuaissiirron jälkeen yleensä viruslääkityksellä.

Vyöruusu on vesirokkoviruksen aiheuttama. Tautiin kuuluu kivulias rakkulainen ihottuma, joka ilmaantuu yleensä vyömäisesti vartalon toiselle puolelle, mutta rakkuloita voi ilmestyä myös kasvoihin. Vyöruusu kannattaa munuaissiirron jälkeen aina hoitaa viruslääkkeellä.

Polyoomavirusten aiheuttamissa tulehduksissa elimistössä piilevänä oleva virus aktivoituu kehon puolustusmekanismien heikentymisen vuoksi. Tulehdukset ovat lähes aina oireettomia, mutta BK-tyypin polyoomavirus voi aiheuttaa tulehduksen munuaissiirteeseen ja heikentää sen toimintaa. Polyoomavirusnäytteitä seurataan säännöllisesti alkuvaiheessa siirron jälkeen. Mahdolliset tulehdukset hoidetaan hyljintälääkitystä keventämällä.

Ihon ja limakalvojen sienitulehdukset ovat yleisiä antibioottikuurien jälkeen ja henkilöillä, joiden immuunivaste on normaalia heikompi. Tulehdukset hoidetaan ensisijaisesti paikallisesti käytettävillä sienilääkkeillä, mutta vaikeissa tapauksissa voidaan tarvita tehokkaampaa hoitoa.

Yli vuosi munuaissiirron jälkeen munuaissiirtopotilaiden tulehdukset muistuttavat muun väestön infektioita. Tavallisimpia ovat virusten aiheuttamat flunssat ja vatsataudit. Tärkeätä on huolehtia kuumeen ja tulehdusten yhteydessä riittävästä juomisesta ja huolehtia siitä, että hyljinnänestolääkkeet saa otettua normaalisti. Kreatiniinitaso saattaa tilapäisesti nousta minkä tahansa tulehduksen aikana. Tavalliset infektiot hoidetaan pääsääntöisesti terveyskeskuksessa.