Eläinkunnasta peräisin olevat ruuat sisältävät runsaasti proteiinia, josta syntyvää ureaa sairaat munuaiset poistavat puutteellisesti. Näin ollen lihan, kalan, siipikarjan, kananmunien ja maitovalmisteiden määrä päivittäisillä aterioilla on hyvä pitää kohtuullisena. Näin toimien fosforin saantikin pysyy helpommin sopivana, sillä proteiinipitoiset ruuat sisältävät yleensä myös runsaasti fosforia. Proteiinin saannin tarve muuttuu munuaisten vajaatoiminnan etenemisen myötä, ja dialyysihoitovaiheessa tarvitaan uudelleen ravitsemusterapeutin ohjausta proteiinimäärän optimoimiseksi.
Fosforia on myös viljassa ja siitä tehdyissä valmisteissa. Runsaskuituiset leivät, tummat pastatuotteet ja täysjyväjauhot ja -ryynit sisältävät enemmän fosforia kuin vaaleat, vähemmän kuitua sisältävät tuotteet. Tumma, hapatettu leipä ei kuulu munuaispotilaan päivittäiseen leipävalikoimaan. Leipätuotteet ja muut viljavalmisteet, kuten puurohiutaleet ja makaronit, on viisasta valita vaaleiden vaihtoehtojen joukosta.
Teollisuuden valmistamat lihajalosteet sisältävät usein tuplasti fosforia tuoreisiin raaka-aineisiin verrattuna. Tämä johtuu lisäaineena käytetyistä fosforiyhdisteistä, jotka ilmoitetaan pakkausmerkinnöissä maininnalla fosfaatti tai E-koodeilla, joista yleisimmät ovat E338-343 ja E450-452. Munuaispotilaan on hyvä välttää mahdollisuuksien mukaan tällaisia elintarvikkeita. Luomutuotteet eivät sisällä lisättyä fosforia.
Maitotuotteita voidaan korvata maidonkaltaisilla kaura- ja soijavalmisteilla, joita ei ole täydennetty kalsiumtrifosfaatilla. Juustoista on hyvä valita pehmeitä juustoja, kuten kotijuusto, kutunjuusto ja raejuusto. Sulatejuusto sisältää runsaasti sulatesuolojen osana fosforia eikä ole sen vuoksi munuaispotilaalle sopiva juusto.
Lääkärin määräämät fosforinsitojat otetaan aterioiden yhteydessä lääkärin ohjeen mukaan.
Kaliumia on vaihteleva määrä monissa ruoka-aineissa. Merkittävämpiä niistä ovat peruna, täysmehut, nestemäiset maitovalmisteet ja kahvi. Myös kasvikset, hedelmät ja marjat sisältävät kaliumia. Minkään ruoka-aineen nauttimista ei pidä kuitenkaan aiheetta rajoittaa. Vasta kun veren kaliumarvo kohoaa, on aika arvioida edellä mainittujen ruokien sopiva käyttömäärä.
Kasvisten kaliumsisältöä voidaan niiden kuorimis- ja liottamiskäsittelyllä pienentää. Kuorituista, paloiksi pilkotuista perunoista ja juureksista suuri osa kaliumia liukenee keitinveteen, jota ei tule käyttää. Aterian lisäkkeenä perunan ohella käytetään kuorittua riisiä ja valkoista pastaa. Jos suolaa käytetään, sen tulee olla tavallista jodipitoista suolaa, ei kaliumia sisältävää mineraalisuolaa.
Monipuolinen ruokavalio sisältää riittävän määrän suolan sisältämää natriumia elimistön tarpeisiin. Lisättyä suolaa ei yleensä tarvita. Ruokavalion vähäsuolaisuus auttaa verenpaineen hoidossa ja ehkäisee nesteen kerääntymistä ja siten turvotuksia.
Päivittäin usein nautitut elintarvikkeet, kuten leipä, leipärasva ja leikkeleet kannattaa valita ”vähemmän suolaa” tai ”suolaa vähennetty” -merkinnällä olevien ruokien joukosta. Runsassuolaiset kalavalmisteet, oliivit, salaatti- ja homejuustot, suolakurkut ja sipsit voivat kuulua vain satunnaisiin herkkuihin.
Suolatonta ruuanvalmistusta edesauttaa happamien raaka-aineiden, kuten esimerkiksi sitruunan, tomaatin ja etikoiden käyttö. Natriumia sisältävät kivennäisvedet eivät ole munuaispotilaalle suositeltavia.
Ravitsemushoidossa on keskeistä turvata riittävä energian saanti. Ruokavaliossa rasvan osuus energian lähteenä on suuri. Pehmeän rasvan runsas käyttö on suositeltavaa niin leivällä kuin ruokaa valmistettaessa tai valmisaterioita lämmitettäessä. Suositeltaviin rasvavalintoihin ohjaa sydänmerkki.
Ruokarajoitusten myötä mahdollisesti vähentynyt syöminen ja siitä johtuva riittämätön ravinnon saanti altistavat helposti vajaaravitsemukselle. Päivittäin tulee nauttia riittävästi aterioita vajaaravitsemuksen ehkäisemiseksi. Kaksi lämmintä ateriaa ja lisäksi kolme tai neljä välipala-ateriaa on usein sopiva määrä. Leipärasvan tulee olla vähintään 60 % rasvaa sisältävä valmiste ja salaattikastikkeen esimerkiksi rypsiöljypohjainen valmiste. Munuaispotilaan ei yleensä ole syytä käyttää ns. kevyttuotteita.
Vajaaravitsemustilan välttämiseksi ravitsemusterapeutin säännöllinen seuranta ja ohjaus ovat tarpeen.
Hoitopaikassa työtä tekevältä laillistetulta ravitsemusterapeutilta saa apua ruokavalion arviointiin ja suunnitteluun. Sopiva ja riittävä syöminen auttavat välttämään vajaaravitsemuksen syntymistä.