Kohonneen verenpaineen hoitaminen on tehokkain keino hidastaa munuaistaudin etenemistä. Tavoitteena on normaali verenpaine, eli vastaanotolla mitattuna alle 130/80 mmHg, ja kotona alle 125/75 mmHg. Iäkkäillä ja henkilöillä, joilla on monia sairauksia, verenpaineen tavoitearvot voivat olla korkeammat.
Tärkein hoitomuoto on elintapahoito:
- vähennä suolan määrä alle 5 grammaan päivässä
- kohtuullista alkoholinkäyttösi; miehille alle 14 ja naisille alle 9 ravintola-annosta (1 ravintola-annos on pullo keskiolutta, 12 cl viiniä tai 4 cl väkeviä) viikossa
- lopeta tupakointi
- lisää liikuntaa
- laihduta, jos sinulla on ylipainoa
- lisää kasvisten, vihannesten, hedelmien ja marjojen syöntiä
- vältä lakritsia ja salmiakkia
Elintapahoidon lisäksi tarvitaan usein monen verenpainelääkkeen yhdistelmähoitoa, jotta tavoitearvo saavutetaan. Lääkehoito suunnitellaan aina yksilöllisesti.
Munuaistauteihin liittyvän verenpaineen hoidossa käytetään yleensä ensisijaisena lääkkeenä ACE:n estäjiä tai ATR-salpaajia, koska nämä lääkkeet paitsi laskevat verenpainetta, myös vähentävät virtsaan erittyvän valkuaisen (proteiinin) määrää. Valkuaisen erityksen väheneminen hidastaa munuaisten toiminnan heikkenemistä.
Munuaistaudit voivat aiheuttaa elimistön neste- ja suolatasapainon häiriintymistä, mikä ilmenee turvotuksina eri puolilla kehoa. Painon nousu, turvotus nilkoissa, sormissa ja silmien ympärillä kertoo nesteen kertymisestä elimistöön. Turvotusten hoitoon käytetään nesteenpoistolääkkeitä ja suolan saannin rajoittamista ruokavaliossa. Nesteenpoistolääkkeet eli diureetit laskevat tehokkaasti myös munuaispotilaan verenpainetta.
Myös muita verenpainelääkkeitä, kuten kalsiumkanavan salpaajia ja beetasalpaajia, voidaan käyttää. On tavallista, ettei yksi lääke riitä laskemaan verenpainetta tavoitelukemiin, ja silloin joudutaan käyttämään montaa eri lääkettä. Lääkkeet sopivat yhdessä käytettäviksi siten, että kahden lääkkeen pienempää annosta yhdessä käyttämällä verenpaine laskee tehokkaammin kuin yhden lääkkeen annosta nostamalla.