Anemian hoito

Anemia on hyvin yleistä pitkäaikaista munuaistautia sairastavilla. Anemiaa ilmaantuu yleensä siinä vaiheessa, kun munuaisten toiminta huononee kohtalaisen vaikea-asteiseksi. Anemiaan liittyy väsyttämistä ja suorituskyvyn laskua.

Erytropoietiini on pääasiassa munuaisissa syntyvä hormoni, jonka tehtävänä on lisätä punasolujen muodostumista luuytimessä. Kun munuaistaudeissa toimivan munuaiskudoksen määrä pienenee, vähenee samalla erytropoietiinin tuotanto. Erytropoietiinin tuotannon väheneminen onkin tärkeä munuaispotilaiden anemian syy. Toinen tärkeä syy on raudan puute. Rautaa tarvitaan punasolujen hemoglobiinin rakennusaineeksi. Anemian oireina voi esiintyä väsymystä, palelua, päänsärkyä sekä suorituskyvyn laskua. Lääkehoito nostaa hemoglobiinitasoa ja samalla anemian oireet helpottavat.

Normaalin hemoglobiinin alaraja on miehillä 134 g/l ja naisilla 117 g/l. Anemiassa veren hemoglobiiniarvo (B-Hb) on normaalia alhaisempi. Veren hemoglobiinin määrää mitataan munuaispotilailta säännöllisesti. Mittaamisen tiheys riippuu anemian ja munuaistaudin vaikeudesta. Kun anemia havaitaan, selvitetään ensiksi, onko matalan Hb-tason taustalla jokin muu syy kuin munuaistauti. Raudanpuuteen arvioimiseksi määritetään verinäytteestä pieni verenkuva (B-PVK), plasman ferritiinipitoisuus (P-Ferrit), ja transferriinin rautakyllästeisyys (fP-TrFeSat).

Munuaistautiin liittyvää anemiaa hoidetaan rautalääkityksellä ja luuytimen punasolumuodostusta lisäävillä aineilla (ESA; erythropoiesis stimulating agent). ESA-valmisteet muistuttavat ihmisen luonnollista, munuaisten tuottamaa erytropoietiinihormonia (”epoa”). Anemian hoito aloitetaan yleensä rautavalmisteilla. ESA-hoito aloitetaan yksilöllisen harkinnan perusteella vasta silloin, kun munuaispotilaan Hb laskee alle 100 g/l, ja potilaalla on anemiaan sopivia oireita. ESA-valmisteet annostellaan yleensä ihonalaisesti, ja valmisteita käytettäessä tavoitellaan Hb-tasoa 100-115 g/l.


Edellinen sivuSeuraava sivu

 


​​

Lisätietoa