Yliaktiivisen virtsarakon oireenmukainen hoito

Yliaktiivisen virtsarakon oireiden, tihentyneen virtsaamistarpeen, äkillisen virtsaamispakon ja -karkailun perushoitoa on virtsarakon koulutus.

Lisäksi apuna voidaan käyttää lääkehoitoa.

Lääkehoito

Virtsarakon koulutuksen lisäksi hoitoa voidaan tehostaa virtsarakkoa rauhoittavalla lääkityksellä. Rauhoittavilla lääkkeillä on jonkin verran sivuvaikutuksia, kuten suun kuivumista, syljen erityksen vähentymistä, silmien kuivumista ja ummetusta. Ikäihmisillä saattaa esiintyä muistamattomuutta, joten lääkityksen aloittamista on harkittava tarkasti.

Botox-hoito

Jos lääkehoidosta ei ole apua ja oireet ovat hyvin voimakkaat, voidaan harkita Botox-hoitoa. Poliklinikalla tehdään virtsarakon tähystystoimenpide, ja Botox laitetaan virtsarakon seinämään. Hoidon teho kestää noin 3–9 kuukautta, minkä jälkeen se on uusittava, jos siitä on ollut apua oireisiin. Yleensä ennen Botox-hoitoa opetetaan virtsarakon tyhjentäminen katetroimalla, koska joskus lääkkeen teho virtsarakon supistusten ehkäisemisessä on niin voimakas, että se estää virtsaamisen. Toimenpiteen jälkeen voi aluksi esiintyä kirvelyä virtsatessa. Sairausloman tarvetta ei ole.

Harvinaisia hoitomuotoja

Neuromodulaatio hoito

Leikkauksessa kolmannen ristihermon viereen asennetaan elektrodi. Se yhdistetään ihon alle tulevaan patteriin, joka lähettää heikkoja sähköimpulsseja. Neuromodulaatiohoidossa voi itse säädellä laitteen toimintaa kauko-ohjaimella.

Hoidon vaikutusmekanismi ei ole täysin selvillä, mutta hoito korjaa epätasapainossa olevien hermoratojen toimintaa. Laitteisto on kallis, joten sen toimivuutta testataan 1–2 viikon ajan. Jos laitteella saadaan hyvä tulos, voidaan asentaa pysyvä stimulaattori. Kaikille laite ei tuo apua, ja sen säätäminen voi vaatia toistuvia käyntejä poliklinikalla. Lisäksi voi olla tarvetta uusintaleikkauksille.

Leikkaushoito

Virtsarakon leikkaushoitoon voidaan päätyä, kun oireet ovat erittäin vaikeat, ja muista hoidoista ei ole ollut apua. Leikkaus on suuri ja siihen liittyy runsaasti haittavaikutuksia, jotka on hyväksyttävä, kun leikkausta suunnitellaan.

Joskus selvitään virtsarakon tilavuutta lisäävällä leikkauksella, jolloin ohutsuolesta tehdään paikka virtsarakon seinämään (simpukkakystoplastia). Tähänkin leikkausmuotoon voi liittyä hankalia haittavaikutuksia, kuten tulehduksia tai virtsarakon toistuvaa katetrointia.

Joskus joudutaan poistamaan koko virtsarakko. Vatsan päälle rakennetaan avanne, josta virtsa valuu keräyspussiin. Vain harvoin voidaan tehdä uusi rakko ohutsuolesta. Näihinkin leikkauksiin liittyy runsaasti haittavaikutuksia.

​​​

Edellinen sivu

 


Ikäihmisillä lääkityksen aloittaminen on harkittava tarkasti.