Kuvantamistutkimukset

Kuvantamistutkimukset ovat avainasemassa miltei kaikkien syöpien toteamisessa.

​Mikäli sairauden epäily herää poikkeavasta patista jossain päin kehoa, ensimmäisenä tehdään yleensä kyseisen alueen ultraäänitutkimus tai jos epäillään luukasvainta röntgenkuvaus.

Mikäli epäily pahanlaatuisesta kasvaimesta on vahva, tehdään ensivaiheessa myös keuhkokuvaus ja vatsan ultraäänitutkimus, joilla selvitetään kasvaimen mahdollista levinneisyyttä. Levinneisyyden selvittäminen on oleellista, paitsi potilaan yleistilanteen hahmottamiseksi ja toimenpiteiden kiireellisyyden arvioimiseksi, myös sopivan koepalan ottamiskohteen etsimiseksi. Ennen koepalan ottamista kasvaimesta, alue kuvataan tarkemmin magneettikuvauksella tai tietokonekerroskuvauksella (kuvassa).

Levinneisyys määritetään ennen hoidon aloittamista perusteellisesti. Yleensä tehdään ainakin keuhkojen tietokonekerroskuvaus ja vatsan magneettikuvaus, sekä tilanteen ja kasvaimen laadun perusteella lisäksi esimerkiksi pään magneettikuvaus, koko vartalon magneettikuvaus ja/tai isotooppikuvaus (esim. luustokartta, MIBG-kartta, PET). Magneetti-, tietokonekerros- ja isotooppikuvaukset edellyttävät potilaalta pitkää paikallaanoloa ja kuvaustilanne ja -laitteisto voivat olla pienelle lapselle pelottavia, joten ne tehdään nuorimmille potilaille nukutuksessa.

Myös leukemiassa saattaa esiintyä syöpäsolujen muodostamia, lymfooman kaltaisia kasvaimia. Siksi leukemiapotilaille tehdään alkuvaiheessa ainakin keuhkokuvaus sekä vatsan ultraäänitutkimus, ja oireiden sekä löydösten perusteella tarvittaessa lisätutkimuksia.
Kaikille syöpäpotilaille tehdään ennen hoidon aloitusta sydänongelmien poissulkemiseksi sydämen ultraäänitutkimus. Koska osalla solunsalpaajista on sydänhaittavaikutuksia, on tieto mahdollisesta sydänsairaudesta tarpeellinen hoitoa suunniteltaessa.

Röntgentutkimukset

Perusröntgentutkimukset eli natiivitutkimukset ovat ilman varjoainetta tehtäviä keuhkojen, luuston ja pehmytosien röntgenkuvauksia. Tarvittaessa lapsen kehoa voidaan siis kuvata lähes joka kohdasta.

Kuvaukset ovat nopeita ja kivuttomia, eivätkä vaadi erillisiä esivalmisteluja.

Keuhkokuva eli thorax-kuva

Keuhkokuva otetaan, kun halutaan tietoa keuhkojen tilasta. Tällaisessa kuvassa näkyy, kuinka keuhkot ilmastoituvat ja, onko niissä näkyvissä esimerkiksi tulehdusta.

Keuhkokuvan avulla voidaan tarkkailla myös sydämen tilaa, sen kokoa. Lisäksi keuhkokuvan avulla voidaan tarkistaa esimerkiksi tunneloidun keskuslaskimokatetrin tai nenämahaletkun sijainti.

Keuhkokuva otetaan joko röntgenosastolla tai potilashuoneessa. Toimenpide on nopea ja kivuton, eikä vaadi erillisiä esivalmisteluja.

Ultraäänitutkimus

Kaikille syöpäpotilaille tehdään ennen hoidon aloitusta sydänongelmien poissulkemiseksi sydämen ultraäänitutkimus ja otetaan sydänfilmi (EKG, eletrokardiografia). Koska osalla solunsalpaajista on sydänhaittavaikutuksia, on tieto mahdollisesta sydänsairaudesta tarpeellinen hoitoa suunniteltaessa. Lue lisää EKG- ja ultraäänitutkimuksista Lastentalon sydänosiosta.

Ultraäänitutkimus

Ultraäänitutkimuksen avulla voidaan tutkia esimerkiksi sydämen toimintaa ja rakennetta sekä useimpia vatsan alueen elimiä, kaulan aluetta, rintoja, kiveksiä, niveliä, lihaksia ja verisuonia. Luuston ja suoliston tutkimiseen ultraääni ei yleensä sovellu.

Ultraäänitutkimus on kivuton ja turvallinen tutkimusmenetelmä. Tutkimuksessa iholle levitetään geeliä ja tutkittava kohde tutkitaan ultraäänilaitteen anturilla. Tutkimus kestää 5–20 minuuttia.

Vatsan alueen ultraäänitutkimuksiin tultaessa tulee olla ravinnotta ja alavatsan tutkimukseen tultaessa tulee virtsarakon olla täynnä. Muihin ultraäänitutkimuksiin ei tarvita erillisiä esivalmisteluja.

Sydänfilmi eli elektrokardiografia (EKG)

EKG on tutkimus, jonka avulla saadaan paljon tietoa sydämen toiminnasta.

Sydämen supistumista säätelevät heikot sähköimpulssit, ja EKG perustuu tämän sähköisen toiminnan mittaamiseen. Sähköimpulssi saa alkunsa noin kerran sekunnissa sydämen eteisen seinämän solmukkeesta, josta se leviää ensin sydämen eteisiin, sitten kammioihin.

Herkkä EKG-laite pystyy mittaamaan ihon päältä nämä heikot sähkövirtaukset. Lopputuloksena on laitteen piirtämä käyrä, johon rytmihäiriöt ja muut sydämen sairauden aiheuttavat tunnusomaisia muutoksia.

Tutkimuksessa käsiin, jalkoihin ja rintakehälle kiinnitetään tarralla kiinnittyviä elektrodilätkiä, jotka rekisteröivät sydämen toimintaa eri puolilta.

Lapsen ollessa yhteistyökykyinen ja paikoillaan tutkimus kestää vain muutamia minuutteja. Tutkimus on kivuton ja vaaraton.

EEG eli aivojen sähköisen toiminnan tutkimus

EEG-tutkimuksessa mitataan aivojen sähköistä toimintaa. Tutkimus tehdään aivojen toimintahäiriöiden sekä erityisesti kohtauksellisten oireiden selvittämiseksi. Tutkimus voidaan toteuttaa joko valveilla tai unen aikana (uni-EEG).

Tutkimuksen alussa päähän laitetaan joustava elektrodimyssy tai irrallisia elektrodeja. Elektrodien alta rapsutetaan ihoa ja elektrodikohtaan lisätään hieman kontaktigeeliä, jotta aivotoimintaa saadaan hyvin rekisteröityä. Lisäksi hyvän elektrodikontaktin saavuttamista auttaa, jos hiukset ovat puhtaat ja kuivat eikä niissä ole muotoiluaineita eli hiukset tulee olla pesty ennen tutkimukseen tuloa.

Tutkittavan lapsen iän mukaan voidaan näyttää esimerkiksi vilkkuvaloa tai pyytää tutkittavaa hengittämään voimakkaasti (hyperventiloimaan) muutaman minuutin ajan.

Uni-EEG:ssä rekisteröidään aivojen sähköistä toimintaa valveen ja unen aikana. EEG-rekisteröinti tapahtuu sängyllä makuuasennossa.

Uni-EEG:hen täytyy valmistautua ennen tutkimukseen tuloa. Ennen tutkimusta lapsen kannattaa syödä ja juoda normaalisti sekä ottaa normaalisti käytössä olevat lääkkeet.

Unentulon edistämiseksi edeltävän yöunen kestoa lyhennetään lapsen iän perusteella muutamia tunteja erillisen ohjeen mukaan.

Edeltävän valvotuksen lisäksi lapselle voidaan tutkimuksessa antaa suun kautta melatoniinia unentulon auttamiseksi. On erityisen tärkeää, että valvotettu lapsi ei nukahda matkalla tutkimukseen.

Tutkimus kestää noin 1–2 tuntia ja se on kivuton sekä vaaraton. Toinen huoltajista voi olla mukana tutkimuksessa.

Tietokonetomografia (TT)

Tietokonetomografia on tutkimus, jossa röntgensäteiden avulla otetaan poikkileikekuvia halutulta alueelta. Kuvausalueeksi voidaan määrittää kohde niin pään, kaulan, vartalon kuin raajojenkin alueelta.

Tutkittavasta kohteesta riippuen lapselle saatetaan hänen ikä huomioiden antaa hengitysohjeita.

Toisinaan tutkimuksessa käytetään varjoainetta parantamaan verisuonten näkyvyyttä. Mikäli käytetään varjoainetta, niin sitä varten asetetaan kyynärtaipeeseen suonikanyyli. Verenkiertoon ruiskutettuna varjoaine saattaa aiheuttaa hetkellisen lämmöntunteen ja metallin maun suussa. Varjoaine poistuu verenkierrosta virtsan mukana.

Tutkimuksen aikana lapsi on makuuasennossa alustalla, joka liikkuu sen mukaan, mitä aluetta kuvataan. Uusilla TT-laitteilla itse kuvausaika on hyvin lyhyt, vain muutamia minuutteja, mutta esivalmisteluineen tutkimukseen kuluu hieman pidempi aika.

Tutkimuksen aikana lapsen on oltava paikoillaan, ja siksi pienet lapset toisinaan nukutetaan, jotta tutkimus saadaan toteutettua halutulla tavalla.

Tutkimukset tehdään röntgenissä, ja ne ovat lapselle kivuttomia. Toinen huoltajista voi olla mukana tutkimushuoneessa, mikäli tutkimus tehdään ilman nukutusta.

Magneettitutkimus (MRI)

Magneettikuvauksen avulla saadaan sekä tarkkoja anatomisia että osin toiminnallisiakin kuvia ilman röntgensäteitä. Menetelmä perustuu kehossa olevien vetyatomien reagointiin laitteen magneettikentässä.

Tutkimuksen aikana lapsi makaa alustalla, joka liikkuu kuvattavan alueen mukaan. Kuvauslaite on putkimainen, mutta se on ilmastoitu, valaistu sekä avoin molemmista päistä. Kuvauslaitteesta kuuluu ajoittain melko voimakasta porauksen kaltaista ääntä, joten lapselle laitetaan kuvauksen ajaksi kuulosuojaimet, joista voi kuunnella radiota, musiikkia tai vaikkapa satuja. Lapsi saa käteensä myös hoitajakutsunapin, jota painamalla saa tarvittaessa apua.

Mikäli lasta ei nukuteta tutkimukseen, niin ennen tutkimusta saa yleensä syödä ja juoda normaalisti sekä ottaa säännölliset lääkkeet. Kaikki metalliesineet tulee jättää kuvaushuoneen ulkopuolelle lukolliseen kaappiin, koska voimakas magneettikenttä vetää metallia puoleensa.

Magneettitutkimuksessa käytetään toisinaan joditonta varjoainetta, joka voidaan laittaa myös keskuslaskimokatetriin. Tarvittaessa asennetaan kyynärtaipeeseen suonikanyyli. Varjoaine antaa tietoa kudosten verekkyydestä ja parantaa kohteen erottumista sekä helpottaa kuvien tulkintaa luotettavan diagnoosin saamiseksi.

Magneettikuvaus kestää kuvattavasta kohteesta riippuen noin 15–45 minuuttia, mitä edeltää noin puolen tunnin valmistelu.

Tutkimuksen aikana lapsen on oltava paikoillaan, ja siksi pienet lapset toisinaan nukutetaan, jotta tutkimus saadaan toteutettua halutulla tavalla. Toinen huoltajista voi olla mukana tutkimushuoneessa, mikäli tutkimus tehdään ilman nukutusta.

PET-tutkimus
(positroniemissiotomografiakuvaus)

PET-tutkimuksella kartoitetaan syövän levinneisyyttä.

Tutkimuksessa potilaalle annetaan suonensisäisesti radioaktiivista merkkiainetta, joka hakeutuu kohteisiin, joissa on vilkastunut aineenvaihdunta, kuten syöpäsoluihin. Tunneloidun keskuslaskimokatetrin ja – portin lisäksi tarvitaan myös toinen suonensisäinen reitti, suonikanyyli.

Tutkittava potilas lepää vuoteessa ennen merkkiaineen antoa ja sen jälkeen, jotta lihasjännitys ja aineenvaihdunta tasaantuvat ja sokeria sisältävä merkkiaine hakeutuu paremmin juuri haluttuihin kohteisiin.

 Levon jälkeen potilaalle tehdään ensin matala-annostietokonetomografiakuvaus (TT), jolla saadaan tarkka anatominen kuva kehosta.

Tämän jälkeen tehdään PET-kuvaus eli positroniemissiotomografiakuvaus, jolla voidaan havaita kehossa oleva merkkiaine. Lopuksi tietokone yhdistää TT/MRI- ja PET-kuvaukset, jolloin saadaan tarkkaa tietoa syöpäkudoksen sijainnista kehossa.

Tutkimus kestää kokonaisuudessaan noin 2–3 tuntia. Ennen tutkimusta tulee olla syömättä, mutta vettä saa juoda. Lisäksi tulee välttää fyysistä rasitusta. Potilaalle annetaan etukäteen tarkat ohjeet tutkimukseen valmistautumisesta.

Tutkimus on kivuton ja toinen huoltajista voi olla mukana tutkimushuoneessa. Tarvittaessa lapsi voidaan nukuttaa tutkimusta varten.

Isotooppilaboratoriossa tehtävät tutkimukset

Isotooppitutkimuksia ovat esimerkiksi luuston gammakuvaus ja MIBG-kartoitus (kudoksen gammakuvaus).

Ihmisen elimistön toimintaa voidaan tutkia lyhytikäisten radioaktiivisten merkkiaineiden eli radioisotooppien avulla. Radioaktiivinen isotooppi on sidottu kantajamolekyyliin, jonka avulla se hakeutuu elimistössä haluttuun kohteeseen.

Radioaktiiviset isotoopit lähettävät gammasäteilyä, jota kuvataan gammakameralla. Kamera pystyy mittaamaan hyvin pieniä säteilymääriä. Gammakuvauksen avulla saadaan tietoa tutkittavan kohteen rakenteesta ja toiminnasta.

Kuvauksia varten lapselle laitetaan suonikanyyli kuvauksissa käytettävää merkkiaineen antoa varten, mikäli lapsella ei jo ole tunneloitua keskuslaskimokatetria tai -porttia. Näiden käyttö edellyttää että kuvauskohde ei ole keskuslaskimokatetrin/portin läheisyydessä.

Luuston gammakuvauksessa merkkiaine laitetaan suonikanyyliin noin kaksi tuntia ennen kuvausta. MIBG-kuvauksessa merkkiaine annetaan kuvausta edeltävänä päivänä ja kuvaus tapahtuu seuraavina kahtena peräkkäisenä päivänä.

Lisäksi MIBG-tutkimuksessa aloitetaan kilpirauhasen suojaamiseksi suun kautta otettava lääkitys erillisen ohjeen mukaisesti.

Tutkimuksen aikana lapsi makaa kuvausalustalla, joka liikkuu tutkimuksen kuluessa. On tärkeää olla liikkumatta ja koskematta kameraan. On myös hyvä tietää, että kamera tulee ajoittain hyvinkin lähelle potilasta.

Tutkimuksen kesto riippuu tehtävästä tutkimuksesta. Toinen huoltajista voi olla tutkimuksessa mukana, mikäli tutkimus tehdään ilman nukutusta.

Ortopantomografia

Ortopantomografia antaa tietoa hampaista, niiden
kehitysasteista ja leukaluista.

Tutkimuksessa kamera kiertää muutaman sekunnin aikana potilaan kasvojen edestä koko ajan kuvaten.

Tutkimus on kivuton, mutta lapsen on oltava kuvauksen aikana paikallaan. Toinen huoltajista voi olla tutkimuksessa mukana.


Edellinen sivuSeuraava sivu