Koepala- ja luuydintutkimukset

​Syövän lopullinen diagnoosi edellyttää syöpäsolujen kiistatonta osoittamista sekä niiden keskeisten ominaisuuksien selvittämistä.

Lopullista diagnoosia varten tarvitaan koepala (biopsia) syöpäkasvaimesta tai leukemiassa luuydinnäyte. Koepalan ottotekniikka riippuu kasvaimen sijainnista: poikkeava imusolmuke otetaan yleensä kokonaan näytteeksi, suuremmasta kasvaimesta (esim. maksakasvain, munuaiskasvain) otetaan ultraääniohjatusti koepala paksulla neulalla ja luukasvaimesta koepala pienessä leikkauksessa.

Aivokasvaimet pyritään poistamaan kokonaan usein jo toteamisvaiheessa. Jos kasvain sijaitsee leikkauksen kannalta vaikeassa paikassa, otetaan aivokasvaimistakin ensin koepala. Koepalat ja luuydinnäytteet otetaan lapsilta nukutuksessa.

Koepalasta tehdään yleensä sekä ns. pikanäyte, joka on nopeasti, erittäin kylmässä nestetypessä pakastettu kudospala sekä varsinainen histologinen koepala. Pikanäytteestä patologi pystyy yleensä jo karkeasti määrittelemään, onko kasvain pahanlaatuinen. Lisäksi siitä saadaan usein lisävahvistusta epäilylle kasvaimen tyypistä. Pikanäytteen vastaus saadaan alle tunnissa ja, mikäli kasvain osoittautuu pikanäytteen perusteella pahanlaatuiseksi, on joskus mahdollista asentaa keskuslaskimokatetri jo samassa nukutuksessa, jonka kautta solunsalpaajahoito voidaan myöhemmin viivytyksettä aloittaa.

Varsinainen diagnoosi saadaan vasta perusteellisemmin käsiteltävästä histologisesta näytteestä. Perusvärjäysten tulokset saadaan yleensä muutamassa päivässä, mutta mikäli patologi tarvitsee erityistutkimuksia kasvaimen tyypin varmistamiseksi, voi lopullisen tuloksen saaminen kestää jopa muutamia viikkoja. Hoito voidaan kuitenkin yleensä aloittaa jo perustutkimusten valmistuttua. Koepalasta voidaan tehdä histologisen tutkimuksen lisäksi monenlaisia lisätutkimuksia. Siitä voidaan esimerkiksi etsiä molekyylibiologisin menetelmin muutoksia solujen perimässä, jotka vahvistavat diagnoosia tai saattavat mahdollistaa kohdennetun lääkehoidon.

Leukemia todetaan luuydinnäytteestä, joka otetaan lapsilta lantion suoliluun harjanteesta. Aikuisilta, ja joskus nuoriltakin, luuydinnäyte otetaan rintalastasta.

Luuydin imetään vahvalla neulalla luun sisästä ja lisäksi alkuvaiheessa otetaan myös ohut lieriömäinen koepala luuytimestä, ei kuitenkaan rintalastasta, patologin tutkimuksia varten.

Luuydinnäyte otetaan lapsipotilailta nukutuksessa. Näytteenoton jälkeen toimenpidekohtaan laitetaan haavateipit ja haavansuojalappu. Toimenpidekohtaa ei saa kastella ja lappujen tulee antaa olla paikoillaan kolme vuorokautta.

Luuydinnäyte päästään tutkimaan pääosin jo samana päivänä. Myös luuytimen solujen virtaussytometrinen tutkimus valmistuu kiireellisissä tapauksissa jo näytteenottopäivänä. Näiden kahden tutkimuksen perusteella leukemian diagnoosi ja tyyppi saadaan määritetyksi ja hoito voidaan usein aloittaa jo seuraavana päivänä.

Luuydinnäytteestä tehdään myös molekyylibiologisia lisätutkimuksia, joiden valmistuminen kestää noin viikosta useampaan viikkoon. Näiden perusteella voidaan määrittää leukemian ennuste tarkemmin ja osa löydöksistä voi vaikuttaa suoraan annettavaan hoitoon.

Toteamisvaiheen luuydinnäytteen syöpäsoluista etsitään myös geneettisiä merkkijaksoja, joiden avulla leukemian ns. jäännöstautia (luuytimessä jäljellä olevien leukemiasolujen määrää) voidaan seurata luuydinnäytteistä erittäin tarkasti hoidon aikana.

Luuydinbiopsia (koepala), toimenpide kuvina

Koepala (biopsia) luuytimestä kairataan lantiosta suoliluun harjusta (”kristasta”) paksulla ontolla neulalla.

Neula leikkaa luusta lieriön, joka sisältää luuta ja luuydintä. Koepala käsitellään patologian laboratoriossa ja patologi arvio värjätyn ja peitelasille ohuiksi leikkeiksi leikatun näytteen. Koepalasta tehdään yleensä myös tuoreeltaan ns. kosketusvalmiste.

Lieriömäistä luuytimen koepalaa kieritellään kahden peitelasin välissä, jolloin näytteestä tarttuu lasille ns. kosketusvalmiste (”touch preparate”). Peitinlasilla näyte kuivataan ja värjätään mikroskoopilla tutkimista varten.

Luuydinaspiraatio (imunäyte), toimenpide kuvina

Aspiraationäyte imetään ruiskuun tukevalla neulalla luuytimestä. Lapsilla näyte otetaan yleensä lantiosta suoliluun harjusta (”kristasta”) selän puolelta. Aikuisilta näyte otetaan useimmiten rintalastasta paikallispuudutuksessa.

Luuydinaspiraatti lasille. Luuydinnäyte ruiskutetaan ensin kellolasille, josta luuydinhippuja kerätään pipetillä peitinlasille. Peitinlasilla näyte kuivataan ja värjätään mikroskoopilla tutkimista varten. Luuydinnäytettä jaetaan myös koeputkiin muita erityistutkimuksia varten.


Edellinen sivuSeuraava sivu