Kantasolusiirrot lapsen ja nuoren syövän hoidossa

Kantasolusiirto tarkoittaa, että potilaalle siirretään kantasoluja sopivalta luovuttajalta tai joskus myös potilaan omasta verenkierrosta tai luuytimestä, josta niitä hoidon alkuvaiheessa on kerätty talteen.

​Allogeenisella kantasolusiirrolla tarkoitetaan toimenpidettä, jossa kantasolujen luovuttajana toimii terve henkilö (sisarus, toinen vanhemmista tai vapaaehtoinen aikuinen).

Allogeenisia kantasolujen siirtoja (luuytimen siirtoja/luuytimen vaihtoja) käytetään lapsuusiässä ensisijaisesti vaikeimpien tai uusiutuneiden leukemioiden ja aplastisen anemian sekä eräiden vaikeiden, synnynnäisten sairauksien (hemoglobiinisairaudet, immunovajavuustilat) hoidossa.

Kantasolujen luovuttaja valitaan siten, että saajan ja luovuttajan kudostyyppien yhteensopivuus täyttää kussakin tapauksessa asetetut, tarkat kriteerit. Näin toimien hyväksyttävä siirre on nykyisin löydettävissä lähes kaikille sitä tarvitseville, usein laajan, monikansallisen luovuttajarekisterijärjestelmän kautta.

Siirron toteuttamiseen kuluva aika luovuttajahaun käynnistämisestä itse siirtoon vaihtelee siirretyypin mukaan lyhimmillään 2–3 viikosta aina 2–3 kuukauteen saakka.

Potilaalle (saaja) annetaan ennen kantasolujen antamista esihoito, jonka kesto vaihtelee muutamasta päivästä runsaaseen viikkoon ja joka sisältää joko vain lääkehoitoa tai muodostuu lääkehoidon ja sädehoidon yhdistelmästä.

Esihoidon tarkoituksena on toisaalta tyhjentää potilaan oma luuydin (esimerkiksi leukemiat, hemoglobiinisairaudet) sekä toisaalta tilapäisesti heikentää potilaan kykyä siirteen hyljintään. Itse siirre annetaan potilaan verenkiertoon keskuslaskimokatetrin kautta, ja se löytää tiensä itsenäisesti luuytimeen.

Siirteen toiminnan havaittavaan käynnistymiseen menee siirretyypistä riippuen 1–3 viikkoa. Siirteen itämiseen liittyen potilaalla voi esiintyä sekä niin sanottuja engraftment-oireita (kuumetta, nesteen kertymistaipumusta, ihottumaa) että käänteishyljinnän (GVHD, graft versus host disease) oireita (ihottuma, ripuli, maksa-arvojen nousu).

Haitarin otsikkotaso2
Käänteishyljintä allogeenisen kantasolusiirron jälkeen

Käänteishyljintä johtuu siirrettyjen puolustussolujen hyökkäyksestä niiden vieraaksi tunnistamia potilaan elimistön soluja vastaan. Käänteishyljintää voi potilaalla esiintyä paitsi ensimmäisten siirtoa seuraavien kuukausien (akuutti käänteishyljintä) aikana myös myöhemmin (krooninen käänteishyljintä).

Käänteishyljintää estävää elimistön puolustussoluja hillitsevää (immunosupressiivista) lääkitystä potilas tarvitsee tavallisimmin 6–18 kuukautta siirron jälkeen. Merkittävänä erona kiinteiden elinten siirtoihin immunosupressiivisen lääkityksen tarve ei siis kantasolujen siirrossa yleensä jää pysyväksi.

Toipuminen ja ennuste allogeenisen kantasolusiirron jälkeen

Allogeeniseen kantasolujen siirtoon liittyen potilaan elimistön puolustuskyvyn kattavaan toipumiseen menee vähintäänkin 24 kuukautta. Kouluun ja päiväkotiin voi palata aikaisintaan kun 12 kuukautta on kulunut kantasolusiirrosta. Siirron jälkeen on tärkeää seurata siirteen vakiintumista niin sanotulla kimerismitutkimuksella, jossa potilaan verenkierron ja/tai luuytimen soluista tutkitaan, kuinka suuri osuus edustaa hänen omia solujaan ja kuinka suuri osuus taas siirrettyjä soluja. Leukemiapotilailla seurataan lisäksi myös niin sanotun jäännöstaudin (luuytimessä jäljellä olevat leukemiasolut) määrää luuytimessä, kuten muutenkin leukemiahoitojen aikana tehdään.

Allogeenisilla kantasolujen siirroilla saavutettava tulos pysyvän paranemisen suhteen vaihtelee leukemiapotilaiden noin 70 %:sta muiden yli 95 %:iin.

Kantasolusiirto luovuttajan näkökulmasta

Luuytimen kantasolut kerätään luovuttajalta, joko suoraan luuytimestä tai vaihtoehtoisesti verenkierrosta, jonne kantasolut ovat siirtyneet keräystä edeltävän kasvutekijähoidon vuoksi.

Suoraan luuytimestä tehtävä kantasolukeräys tehdään leikkaussalissa, ja luovuttaja on toimenpiteen aikana nukutettuna. Kaksi lääkäriä kerää siirteen suoliluun harjanteesta. Tekniikka on samanlainen kuin luuydinnäytteen ottamisessa, mutta erona on, että luuydintä aspiroidaan molemmista suoliluun harjanteista lukuisia kertoja, jotta saadaan riittävä määrä kantasoluja sisältävää luudintä. Kerättävän siirteen määrä riippuu luuytimen solupitoisuudesta ja potilaan koosta.

Verenkierrosta luuytimen kantasolut kerätään afereesilla.

Autologiset kantasolusiirrot

Autologisella kantasolutuella tarkoitetaan toimenpidettä, jossa potilaalle annetaan hyvin suuriannoksinen solunsalpaajahoito, josta toipumista nopeutetaan palauttamalla potilaalle lääkehoidon jälkeen häneltä aiemmin talteen otetut, vertamuodostavat kantasolut. Potilaan sairaalassaoloaika on noin kuukauden pituinen. Käänteishyljintää tähän toimenpiteeseen ei liity, ja ennuste pysyvän paranemisen suhteen vaihtelee perussairauden mukaan tasolla 70–80 prosenttia.

 

Kyllä

Päivitetty  26.10.2022