HUSin Uudessa lastensairaalassa on tällä hetkellä mahdollisuus antaa CART-soluhoitoa uusiutuneen tai hoitoon vastaamattoman, B-soluisen akuutin lymfoblastileukemian (B-ALL) ja tiettyjen lymfoomien hoitoon. Muista yliopistosairaaloista voidaan lähettää potilaita saamaan hoitoa Uuteen lastensairaalaan, mikäli hoidosta arvellaan olevan potilaalle hyötyä .
Leukemian hoidossa > 80 % potilasta saa hoitovasteen CART-soluille, mutta osalla potilaista leukemia uusiutuu tämänkin hoidon jälkeen. Jo lähivuosina käyttöön tulee hyvin todennäköisesti lisää erilaisia CART-soluja ja niiden käyttöaiheet laajenevat useampaan syöpätyyppiin.
CART-solut tehdään useimmiten potilaan omista imusoluista (lymfosyyteistä), jotka kerätään verestä HUSin Uuden lastensairaalan Vuodeosasto Taikassa leukafereesilla. Joissain tapauksissa, esimerkiksi luuytimen allogeenisen kantasolusiirron jälkeen, lymfosyyttejä CART-solujen tekemistä varten voidaan kerätä myös muulta henkilöltä kuin itse potilaalta. Kerätyt lymfosyytit lähetetään pakastettuina laboratorioon, jossa soluihin viedään viruskuljettimen avulla geeni, joka tuottaa solun pinnalle keinotekoisen reseptorin (kimeerisen antigeenireseptorin, CAR:in). Valmiit CART-solut lähetetään takaisin potilasta hoitavaan sairaalaan, jossa ne sulatetaan ja annetaan keskuslaskimokatetrin kautta verenkiertoon samaan tapaan kuin kantasolusiirteet. Ennen CART-solujen antamista potilaat saavat esihoitona lääkkeitä, jotka vaimentavat potilaan immuunijärjestelmän toimintaa ja helpottavat siten CART-solujen säilymistä ja lisääntymistä elimistössä.
Kun CART-soluun viety antigeenireseptori tunnistaa halutun pintarakenteen potilaan soluissa, CART-solut alkavat lisääntyä potilaan elimistössä ja lopulta tuhoavat kohdesolut. CART-solut ovat täsmähoitoa, koska CART-solujen hyökkäys kohdistuu vain soluihin, joissa on kyseinen pintarakenne. Toisaalta ainoastaan syöpäsoluissa esiintyvien rakenteiden löytäminen on osoittautunut hankalaksi ja siksi useimmat CART-solut vaurioittavat jonkin verran myös terveitä kudoksia aiheuttaen haittavaikutuksia, joiden luonne vaihtelee riippuen CART-solun kohdemolekyylistä. Esimerkiksi tällä hetkellä käytössä olevat CART-solut tuhoavat leukemiasolujen ohella myös potilaan normaalit B-solut ja pysäyttävät siten potilaan oman vasta-ainetuotannon. CART-soluhoidon jälkeen potilaat tarvitsevat kuukausittaisia vasta-aineinfuusioita, joiden tarve voi jäädä pysyväksi.
CART-solut aiheuttavat myös yleisiä haittavaikutuksia, jotka johtuvat CART-soluhoidon immuunijärjestelmää kiihdyttävästä vaikutuksesta. Tärkein haittavaikutus on ns. sytokiinien vapautumisoireyhtymä (CRS, Cytokine Release Syndrome), jossa CART-solujen toiminta johtaa hallitsemattomaan immuunijärjestelmän välittäjäaineiden vapautumiseen. Näiden ns. sytokiinien äkillinen ja runsas vapautuminen aiheuttaa potilaassa pahimmillaan henkeä uhkaavan reaktion, jolle tyypillisiä oireita ovat mm. korkea kuume, verenpaineen lasku, hengitysvaikeudet ja turvotukset.
CRS:n riski on sitä suurempi, mitä enemmän CART-solujen kohteita on potilaassa tarjolla. Esimerkiksi suuri syöpäsolujen määrä CART-soluja annettaessa lisää riskiä CRS:n kehittymiselle. CRS:n vakavuus vaihtelee lievästä kuumeilusta hengenvaaralliseen ja tehohoitoa vaativaan tilanteeseen. CRS:a voidaan hoitaa antamalla immuunijärjestelmää hillitseviä lääkkeitä. Jonkinasteisen CRS:n esiintymisen todennäköisyys on noin 80 % CART-soluhoitoa annettaessa. CART-soluhoitoon liittyy myös neurologisia haittavaikutuksia (CRES) noin 40 %:lla potilaista. Oireet vaihtelevat lievästä sekavuudesta aina kouristuksiin ja tajunnantason laskuun.
CART-soluhoitoja annetaan vain vaikeahoitoista tai muulle hoidolle vastaamatonta syöpää sairastaville, joten riski vaikeisiinkin haittavaikutuksiin voidaan näissä tapauksissa usein hyväksyä.