Erilaisia afereesitoimenpiteitä tehdään Helsingissä HUSin Uudessa lastensairaalassa. Muista yliopistosairaaloista voidaan lähettää potilaita saamaan hoitoa Uuteen lastensairaalaan, mikäli hoidosta arvellaan olevan hyötyä potilaalle.
Toimenpiteet tehdään erikoisvalmisteisilla laitteilla, jotka erottelevat veren osat sentrifugoimalla veren ja imemällä ominaispainon mukaan kerrostuneesta verestä halutun kerroksen erilleen. Jäljelle jääneet osat potilaan verestä palautetaan takaisin potilaaseen, ja tarvittaessa siihen voidaan lisätä nestettä (yleensä fysiologista suolaliuosta, albumiinia tai plasmaa) tai palauttaa verestä poistettuja veren osia (esimerkiksi punasoluja tai valkuaisaineita).
Afereesit tapahtuvat täysin steriilisti koneiden sisällä. Potilas tarvitsee toimenpidettä varten hyvin toimivan suoniyhteyden. Useimmiten asennetaan kaksi suonikanyylia, yksi veren ottamiseksi laitteen käsittelyyn ja toinen käsitellyn veren palauttamista varten. Lapset tarvitsevat toimenpidettä varten yleensä pysyvän tai väliaikaisen keskuslaskimokatetrin, mutta isokokoisille lapsille ja nuorille toimenpide onnistuu usein suonikanyylien kautta, kunhan ne ovat riittävän kookkaat ja suurissa suonissa.
Afeereseja tehdään muun muassa plasman (plasmafereesi), valkosolujen (leukafereesi) ja punasolujen (erytrafereesi) erottelemiseksi verestä.
| Plasmafereesi | Plasmafereesin tavoitteena on yleensä haitallisten vasta-aineiden poistaminen verestä, esimerkiksi autoimmuunisairauksia hoidettaessa. Koska vasta-aineet ovat veren plasmassa, potilaan plasman poistaminen poistaa myös haitalliset vasta-aineet. Usein plasmafereesin yhteydessä potilaalle palautetaan veren plasman komponentteja, kuten albumiinia tai hyytymistekijöitä, jotta elimistön tasapaino ei järkkyisi poistetun plasman vuoksi. Plasmafereesi voidaan tehdä myös suodattamalla, jolloin käytetään dialyysilaittetta. |
| Leukafereesi | Leukafereesilla kerätään potilaan tai kantasolusiirteen luovuttajan soluja. Kerättyjä valkosoluja käytetään kantasolusiirteenä sellaisenaan tai käsiteltynä muissa soluterapiatarkoituksissa. Potilaan verestä voidaan leukafereesilla kerätä luuytimen kantasoluja, jotka saadaan siirtymään luuytimestä verenkiertoon antamalla potilaalle valkosolukasvutekijää pistoksina. Valkosolukasvutekijä on esimerkiksi infektioiden aikana luontaisesti erittyvä aine, joka kiihdyttää valkosolujen tuotantoa ja niiden siirtymistä verenkiertoon. Kerätyt solut voidaan pakastaa ja palauttaa samalle potilaalle intensiivisen sytostaattihoidon jälkeen (niin sanottu jättisytostaattihoito) nopeuttamaan luuytimen toipumista. Vieraalta luovuttajalta leukafereesilla kerättyjä hematopoieettisia kantasoluja voidaan käyttää myös allogeenisen luuytimen kantasolusiirron tekemiseen. Leukemiaa tai lymfoomaa sairastavilta potilailta voidaan kerätä leukafereesilla imusoluja niin sanottua CART (Chimeric Antigen Receptor T cells) -hoitoa varten. Tässä hoitomuodossa potilaan omia imusoluja muokataan laboratoriossa geeniteknologian keinoin siten, että ne muuttuvat syöpäsoluja tehokkaasti tunnistaviksi ja tappaviksi. Myös CART-soluhoitoa toteutetaan vain HUSin Uudessa lastensairaalassa. |
| Kehonulkoinen fotofereesi (ECP, ExtraCorporeal Photopheresis) | ECP-hoidossa valkosolut ensin altistetaan valolle herkistävälle lääkeaineelle ja sitten ne kerätään leukafereesilla ja niille annetaan ultraviolettivaloa ennen palauttamista potilaaseen. Tämä käsittely vaimentaa immuunireaktiota potilaan kehossa, ja siksi se on tehokas hoito eräisiin autoimmuunisairauksiin. Uudessa lastensairaalassa fotofereesia käytetään pääosin allogeenisen luuytimen kantasolusiirron haittavaikutuksena esiintyvän käänteishyljinnän hoitoon. |
| Erytrasytafereesi ja punasolujen vaihtohoito | Punasolujen vaihtohoito on tehokas keino punasolusairauksien, kuten sirppisolusairauden ja vakavan talassemian, hoitoon. Ensin punasoluja poistetaan potilaan verestä afereesilla ja sitten poistetut punasolut korvataan terveiden luovuttajien punasoluilla. Tällä tavoin merkittävä osa potilaan sairaista punasoluista saadaan korvattua terveillä nopeasti ja turvallisesti. Punasolujen vaihtohoidolla sirppisolusairautta poteva potilas saadaan käytännössä oireettomaksi, mutta hoito on uusittava säännöllisesti noin 4–6 viikon välein vaikutuksen ylläpitämiseksi. Toistuvat punasolusiirrot useiden eri luovuttajien punasoluilla aiheuttavat riskin vieraita punasoluja hylkivien vasta-aineiden muodostumiseen. Lisäksi sopivien punasolujen luovuttajien löytäminen afrikkalaistaustaisille potilaille voi olla vaikeaa. Siksi sitä käytetään lähinnä punasolusairauksien hankalien komplikaatioiden hoidossa tai kun potilasta halutaan valmistella riskialttiiseen toimenpiteeseen, kuten esim.erkiksi allogeeniseen luuytimen kantasolusiirtoon. Erytrasytafeeresilla voidaan poistaa myös ylimääräisiä punasoluja (ja niiden mukana rautaa), jos potilaalla on sairaus, jossa hemoglobiini nousee liian korkeaksi tai merkittävä rautakertymä. |