Muu lääkehoito

​Sytostaattihoidon lisäksi syövän hoitoon kuuluu muita niin sanottuja liitännäislääkkeitä, jotka ovat tärkeä osa syövän kokonaisvaltaisessa hoidossa.

Kotihoidossa lapsella on lähes aina jokin suun kautta otettava lääke, joka on tärkeä osa hoidon kokonaisuutta. Suun kautta otettavien lääkkeiden ottaminen on erittäin tärkeää, eikä niitä tule jättää ottamatta. Mikäli lapsi ei ole yhteistyökykyinen, ota asia viipymättä sairaalassa puheeksi.

Lääkkeiden ottamiseen tulee jo alusta lähtien panostaa sekä ottaa se osaksi päivittäistä arkea.

Kortisoni

Kortisoni on lisämunuaisten normaalisti tuottama hormoni, jolla on elimistössä laajat vaikutukset.

Luonnollisesta kortisonista on tehty kemiallisia johdoksia, joiden avulla voidaan saada suurempi teho. Lasten syöpätautien hoidossa käytetään prednisonia/prednisolonia, metyyliprednisolonia sekä ja deksametasonia.

ALL:n, lymfoomien ja aivokasvainten hoidossa kortisoni on tärkeä lääke ja sitä käytetään yhdistettynä solunsalpaajahoitoihin.

Kortisonivalmisteilla on paljon sivuvaikutuksia, jotka ovat lyhytaikaisessa käytössä onneksi ohimeneviä. Yleisempiä sivuvaikutuksia ovat kasvojen pyöristyminen, turvotus, ruokahalun kasvu, painon nousu, lihasvoiman heikkeneminen, luukato sekä mielialan vaihtelut ja ärtyneisyys.

Kortisoni saattaa toisinaan häiritä elimistön sokeritasapainoa sekä nostaa verenpainetta ja tällöin joudutaan aloittamaan tilapäinen lääkitys.

Kortisonia käytetään yleensä lyhyitä aikoja, jolloin pitkäaikaishaitat jäävät vähäisiksi.

Kortisonilääkitys lopetetaan siten, että annosta pienennetään asteittain. Tällöin lisämunuaiset saavat aikaa toipua lääkityksen aiheuttamasta vajaatoiminnasta. Toisinaan tarvitaan jatkoon vielä hydrokortisonia korvaushoidoksi.

Sulfa-trimetopriini

Solunsalpaaja- ja kortisonilääkitys heikentävät usein vastustuskykyä erilaisille infektioille.

Etenkin Pneumocystis-sienen aiheuttama keuhkotulehdus saattaa olla hoitamattomana syöpäsairaalle lapselle hengenvaarallinen. Tämän tulehduksen ehkäisemiseksi aloitetaan sulfa-trimetopriinilääkitys (Ditrim, Ditrim Duplo, Cotrim). Tämä toteutetaan suun kautta kolmena päivänä viikossa annettavana lääkityksenä.

Mikäli lapsi on yliherkkä sulfalle, sulfa-trimetopriinia ei voi käyttää ja tällöin käytetään pentamidiinä hengitettävänä lääkkeenä kerran kuukaudessa.

Pahoinvoinnin estolääkitys

Syöpähoidoissa käytettävät solunsalpaajat ja sädehoito aiheuttavat pahoinvointia. Pahoinvointi on aina yksilöllistä.

Pahoinvointia ehkäistään ja hoidetaan lääkkeillä, jotka annetaan ennen solunsalpaajahoitoa, joko suonensisäisesti tai suun kautta.

Jos pahoinvointi jatkuu pitkään, lääkitystä voidaan tarvittaessa jatkaa myös kotona tai käyttää sen lisäksi eri lääkkeiden yhdistelmiä.

Kipulääkitys

Syöpään ja sen hoitoihin liittyvää kipua hoidetaan kipulääkkeillä sekä puudutevoiteilla.

Kivunhoidossa kiinnitetään myös huomiota kivun syyn hoitoon sekä sivuvaikutuksiin. Lasta pyritään hoitamaan aina niin, että kipu on hyvin hallinnassa. Suurin osa fyysisestä kivusta onkin hallittavissa lääkehoidolla.

Hoitotapaa valittaessa tavoitteena on mahdollisimman tasainen kivunhallinta. Lääkitys aloitetaan yleensä suun kautta annettavilla kipulääkkeillä. Syöpää sairastavilla lapsilla käytetäänkin usein myös laskimonsisäisesti annettavia lääkkeitä.

Keskuslaskimokatetri tai -portti mahdollistavat suonensisäisen lääkkeen antamisen helposti ja turvallisesti. Lääkehoidossa pyritäänkin säännölliseen, tasaiseen annosteluun ja kivun hallintaan myös pitkävaikutteisilla valmisteilla.

Parasetamoli on turvallinen ja tutkittu lääke, jota käytetään lasten kipu- ja kuumelääkkeenä, kun kyseessä on lievä kipu. Sen sijaan ns. tulehduskipulääkkeitä esimerkiksi ibuprofeiini ei yleensä käytetä, koska ne lisäävät verenvuotovaaraa trombosytopeenisillä (alentunut verihiutaletaso) potilailla.

Peräpuikkoja (suppo) ei saa syöpähoitojen aikana käyttää suuren infektioriskin vuoksi.

Vahvempia kipulääkkeitä käytetään muun muassa leikkausten jälkeen, kasvaimesta johtuvan ja infektion aiheuttaman kivun hoitoon.

Lääkitys suunnitellaan yksilöllisesti, ja yleensä vahvan kipulääkityksen aloitus tapahtuu sairaalassa. Vanhempien on hyvä tietää lapsensa saama kipulääkitys, jotta he voivat seurata sen vaikutusta. Tavoitteena on aina, että lapsi olisi kivuton. Tämä onnistuu parhaiten yhteistyössä perheen ja hoitohenkilökunnan kesken.

Erilaisia puudutusvoiteita voidaan käyttää lievittämään kipua, kun lapsi tarvitsee esimerkiksi suonensisäisen kanyylin tai hänelle annetaan lääkehoitoa pistoksena lihakseen tai ihon alle.


Edellinen sivuOsion aloitussivulle

 


Päivitetty 9.9.2017 21:39